Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System

Jokainen varttuneempi videopelaaja on ainakin jossain määrin kasvanut Nintendon laitteiden parissa. Joko pelattiin kaverilla konsolia silloin tällöin, tai sitten sellainen oli omassa huoneessa. Jotkut rakastuivat videopeleihin alun perin juuri Nintendon omien sarjojen ansiosta.

Noin vuosi sitten julkaistiin käteen sopiva NES Mini, joka kuljetti pelaajat jälleen hetkeksi kaukaisiin muistoihin. Pieneen pakettiin oli laitettu mukavan kattava kokoelma klassikkoja. Laite oli menestys, ja se myytiin todella liukkaasti loppuun. Suurin osa halukkaista ei koskaan laitetta edes fyysisesti nähnyt. Gamereactorin arvion voi lukea täältä.

Kulmikkaaseen edeltäjäänsä verrattuna Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System eli SNES Mini on ohuempi ja pehmeämpi. Näin ollen se on samalla myös vähemmän hurmaava kuin NES Mini. Toisaalta muotoilu on hyvin odotettu ja muistoja herättävä.

SNES Minin illan tähtinä ovat tietenkin siihen sisällytetyt pelit. Joskus niiden pelaaminen tuntuu eittämättä vanhentuneelta, mutta samalla laatu ja pelien monimutkaisuus ovat yleensä sitä luokkaa, jota NES Minillä ei ollut tarjota. Vanhat SNES-pelit eivät ole samalla tasolla kuin esimerkiksi Shovel Knight, joka retroilevan ulkonäön ohella on kuitenkin moderniksi hiottu pelikokemus. SNES Minissä on silti riittävästi valikoimaa ja laatua, joka tekee kokoelmasta pelaamisen arvoisen tänäkin päivänä. Itse asiassa valikoima on sellainen, että luulisi jokaisen kiinnostuneen löytävän jotain itselleen sopivaa.

Ajamisen faneja hemmotellaan Super Mario Kartilla ja F-Zerolla. Molemmissa mennään tuhatta ja sataa, mutta varsinkin F-Zeron meininki on pulssia kohottavaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Mainittava on myös Star Fox, ja ennen kaikkea sen ennen julkaisematon jatko-osa Star Fox 2. Omana aikanaan Star Fox edusti lentelypelien huippua Super Nintendolla.

Arviota varten pelaamisen aikana eniten tunteja kului Super Mario Worldin parissa. Marion neljäs seikkailu tuntuu välittömästi taas tuoreelta iästään huolimatta. Super Mario World 2: Yoshi's Island on sekin ikääntynyt kunnialla. Vastaavasti Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars on menettänyt hohtonsa. Kyseessä oli ensimmäinen yritys Mario-roolipelien sarjassa, mutta myöhemmät pelit ovat kehittäneet ensimmäisen varsin alkeellista pelattavuutta liian paljon, että alkuperäisestä voisi enää varauksetta nauttia. Toisin sanoen SNES Minin kokoelman jokaisesta pelistä on hyvin vaikea pitää.

Tappelupelejä etsiville on mukana Super Punch Out, mutta suurimman huomion vie varmasti Street Fighter II Turbo. Meno on erittäin nautittavaa varsinkin silloin, jos vieressä istuu innostunut kaveri pelaamassa. Lisää toimintaa on tarjolla Mega Man X:ssä ja Contra III: The Alien Warsissa. Kumpikin tieteispeli on omalla tavallaan haasteellinen, ja ajoittain jopa liian paljon virheistä rankaiseva. Visuaalisesti ehkä parhaiten aikaa on kestänyt toiminnallinen tasoloikkapeli Super Ghouls 'N' Ghosts.

SNES Minin kokoelmasta eniten sisältöä tarjoaa The Legend of Zelda: A Link to the Past. Monelle tämä ikoninen teos on eräs kaikkien aikojen parhaista peleistä. Roolipelien ystäville on luvassa Final Fantasy III ja Secret of Mana. Viimeksi mainitusta on myös tekeillä uusintaversio. Earthbound puolestaan on jäänyt historiaan nyt jo edesmenneen Satoru Iwatan yhtenä ensimmäisinä peleinä.

Mainitsemisen arvoisia sarjoja on muitakin. Donkey Kong Country edelleen näyttää, kuulostaa ja toimii loistavasti. Kirby Super Star on minipelien kokoelma, joka tarjoaa vaihtelevaa pelattavuutta pinkin palleron isännöimänä. Tätä kokoelmaa parempi on silti Kirby's Dream House, jonka golfia muistuttava pelattavuus on SNES Minin erikoisempaa kastia.

Viimeiseksi käsittelyyn pääsevät ne mahdollisesti kaksi parasta peliä. Super Castlevania IV on lajinsa merkittävä klassikko, joka grafiikkansa ansiosta uhmaa ikääntymisen merkkejä kunnioitettavasti. Se toinen puolisko niin sanotusta metroidvania-lajityypistä on tietenkin Super Metroid, joka on jälleen noussut otsikoihin tänä syksynä Nintendo 3DS -käsikonsolille julkaistun Metroid: Samus Returnsin ansiosta. Tulossa on myös Switch-konsolille niin ikään joskus tulevaisuudessa kauan kaivattu Metroid Prime 4.

SNES Minin kokoelma tarjoaa kymmeniksi tunneiksi laatupelattavaa sellaisten pelien parissa, joista moni kohosi aikaa myöten videopelien historiaan lajityyppinsä merkkiteoksina. Näiden pelien kollektiivista merkitystä koko pelikulttuurille ei voi yliarvioida.

SNES-pelien emulointi on sekin onneksi tehty mallikelpoisesti. NES Minin lailla valittavana on erilaisia näkymiä: 4:3, Pixel Perfect ja toki CRT Filter niille, joille moderni kuva ei tuo tarpeeksi nostalgista tunnelmaa. Oman pelitilanteensa voi tallentaa koska tahansa, joten nyt on vihdoin tilaisuus läpäistä ne pelit, jotka silloin joskus 90-luvun alussa jäivät kesken anteeksiantamattoman tallennusjärjestelmän vuoksi.

NES Minin menestys nojasi ensisijaisesti nostalgiaan eikä niinkään mukaan sisällytettyyn pelien kokoelmaan, saatavuudesta nyt puhumattakaan. SNES Mini tarjoaakin kokonaisuutena enemmän niin sisällön kuin itse laitteenkin osalta. Ohjaimissa on ylimääräisä ominaisuuksia, joilla pelaamisestaan voi tehdä monipuolisempaa. Ohjainten johdot eli niin sanotut "letkut" ovat NES Minin vastaavia selvästi pidemmät. Tehokkaampana laitteena SNES-pelit tietenkin myös näyttävät paremmilta kuin mitä NES Minillä oli tarjota.

Käyttökuntoon laittaminen on uskomattoman helppoa. Konsoli ottaa virtaa micro-USB-kaapelilla, jonka voi kiinnittää joko pääadapteriin, toiseen pelikonsoliin tai vaikka suoraan TV:n USB-porttiin. Paketin mukana tulevalla HDMI-kaapelilla kuva välittyy ruudulle. Valikoiman selaaminen käy kätevistä valikoista.

Retroilun ja Nintendon ystäville SNES Mini on pakko-ostos siinä missä NES Mini oli vuosi sitten. Laitetta voi suositella myös niille nuoremmille pelaajille, joille SNES on vain kaukainen legenda naavapartojen puheissa. SNES Mini on siis myös oiva tapa sivistää itseään yhdellä kaikkien aikojen parhaiden pelien kokoelmalla.