Ritarin tarina
Pitäisikö sanoa että keskiaika Rockaa tässä leffassa leppoisan humoristisella otteella.

Kaikkein pimein keskiaika on taittumaisillaan ja kovinkaan räkäisää ja synkkää meno ei tässä visiossa ole vaan enempikin värikästä, tyylikästä, iloisen humoristista... leffa viisveisaa juurikaan mistään historiallisista totuuksista ja keskittyy omaan persoonalliseen tyyliinsä iloiseen viihdyttävyyteen kaikessa.

Ritarit mittelevät ympäri maan erinäisissä turnajaisissa, eräs ritari sattuu kuolemaan paskalla ollessaan ja häntä alkaakiin tuuramaan hänen köyhällistöön kuuluva aseenkantaja, joka ei oikeasti tuohon aatelien huviin saisi ottaa osaa... pääosassa on Heath Ledger...

...hiljakseen pojankloppi alkaa esiintymään hänen menneenä herranaan ja kiivaan harjoittelun jälkeen alkaa myös pärjäämään ja siinä samalla saa oman hulppean apujoukkionsa kasaan. Apujoukkoon kuuluu mm. (Paul Bettamy, huikeassa vedossa oleva) suupaltti joka hoitaa puhepuolen varsinaisena suupalttina ja tarinansepittäjä ja saa siinä sivussa joko yleisön hurmokseen tai epäonnistuessaan kaikkien vihat niskaansa. Apurina on myös naisseppä jota alalla ylenkatsotaan sukupuolen takia (Laura Fraser) joka tuo oman annoksensa "välineurheiluun" ja siinä sivussa lanseeraa Niken logon Sekä hömelö mutta hyväsydäminen ystävä (Mark Addy).

Joukkoon sekoittuu myös ihana prinsessa (Shannyn Sossamon), joka onkin normaalia tempperamenttisempi ja muutenkin hiukan perinteisistä prinsessoista poikkeavan räväkkä tapaus...

...hiljakseen parivaljakon kemiat alkavat kipinöidä mutta välissä on tietysti vielä voitettava paha ja ilkeä ritari (Rufus Sewell) jotta turnajaisten mestaruus irtoaisi kuin myös oman prinsessan sydämmen omakseen vallottaisi... pojan kotiinpaluu, isänsä luokse josta revitään leffan tunneikkan puoli jne... leffa muistuttaa hyvin paljon tuollaisen urheilusankarielokuvan kaavaa alusta loppuunsa, hitusen toisenlaisiin puitteisiin laitettuna.

Elokuva sisältää annoksen hurttia huumoria, hyväntahtoisuutta ja hyvin soljuvaa kepeyttä.... hitusen actioniakin turnajaistaistojen myötä. Leffan katsomisesta jää varsin mukava mielikuva päähän pyörimään kuin korviin soimaan. Viihdettä, jos erityisesti turnajaiset "iskevät", komediallinen seikkailutarina.

Leffan taustalla soi legendaarisia rock-sävelmiä kuten Queen - We Will Rock You sekä The Boys Are Back In Town, Low Rider onpa mukana myös AC/DC:tä sekä David Bowieta.

Ohjauksesta vastaa Brian Helgeland, joka oli tätä aiemmin ohjannut mm. Payback leffan, joten tyylinmuutos tuohon tuotokseen oli melkoinen... niin onpa mies myös väsännyt käsiksiä sellaisiin leffoihin kuin Menneisyyden ote ja LA Confidential. Tämä ritari tuotos nykyajan mausteilla on kuitenkin aivan totaalisen erimaailmasta tyylilajiltaan kuin mikään noista.



The Bank Job
Iso-Britannian suurin pankkiryöstö tapahtui Westminsterissa jo vuonna 1971, mutta siitä kerrottiin hallituksen vaitiolovelvollisuuden vuoksi julkisuuteen vasta reilu kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Tapaus ehti aikanaan olla lööpeissä muutamia päiviä, kunnes virkakoneisto kielsi sen mediajulkisuuden. Yli kolmen miljoonan punnan arvoinen saalis on edelleen kadoksissa, kuten myös varmuudella oikeat tekijät. Syistä, miksi tapahtuneesta vaiettiin, liikkuu lukuisia vahvistamattomia tietoja ja huhuja, joista hurjimmat ulottuvat aina kuningashuoneeseen asti.

Jotenka itse tarina kuulemma pohjautuu 1970-luvulla tapatuneeseen tositarinaan Itä-Lontoossa.

Tällä kertaa ohjaajan pallille on lykätty Roger Donaldson... tyylilajiksi on valittu veijarikomedia sekä hitusen tuhdimpaa toimintaa... jälkimmäinen nyt on vähintäänkin odotettua, onhan pääosassa kuitenkin Jason Statham..., tosin miehen normaaliannokseen verrattuna tämä ei juuri toimintaa tarjoa laisinkaan... naispääosassa on Safron Burrows joka tarjoaa exälleen (Statham) keikkaa Baker Streetin pankkiholvin uumeniin, joukkoon toki liittyy miehen kaveripoppoo erinäisine osaamisalueineen mitä keikan hoitamiseen tarvitaan...

...pelkäksi timanttien ja rahojen hakemiseksi homma ei mene, sillä naikkonen tietää holvin sisältävän aineistoa joka poliittisella tasolle kuumia hiiliä pöksyihin tipauttelee niin vlokuvien kuin erinäiset "likaiset asiapaperit"... sen verran tulenarkaa materiaalia kuitenkin tarjolla että jokainen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen materiaalin itselleen.

Hommaan liittyvät mukaan myös gangsterilauma kuin salainen palvelu. Erinäisten poppoiden huijatessa toisiaan kenelläkään ei tunnu olevan puhtaita jauhoja pusseissa.

Perusbrittilaatua tälläisessä tyylilajissa (konnia ja rosvoja jos jonkin sorttisia persoonallisuuksia)... ei mene jonnekin Kaava 51:sen tasolle yliampuvuudessaan ja totaalisessa räävittömyydessään (joka siitä tuotoksesta omalaatuisensa ja hassulla tavalla viihdyttävän hyvän tekeekin) mutta varsin katseltava leffa tämä, niin ja löytyyhän kumpaisestakin legendaarinen menopeli nimittäin Morris Mini ... ehkäpä hieman turhankin kiharainen juoni joka poukkoilee ajoittain melkoisesti ees sun taas, tosin melkoinen mysteeri ilmeisesti edelleenkin tarinan pohjalle oleva tapahtuma...

...enempi tarinansa vetovoimaan (sekä jännitykseen) luottava tuotos kuin toimintaan jota ei hirveämmin edes ole, joka tuntuu katsojalta varmastikin hyvinkin oudolta Jason Stathamin näytellessä mukana leffassa.

Kelpoa, katsottavaa, keskitasoa ... itseeni upposi kuitenkin paljon paremmin kuin vaikkapa paikoin kovastikin hehkutetut Ocean's Eleven ja Thirteen, jotka olivat itselleni jonkin sorttiset pettymykset. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan tarjolla ole tässä(kään), siis sellaista joka todella mieliin unohtumattomasti painuisi.

Niin ja elokuvaa ei pidä sekoittaa Italian Job elokuvaan, johonka sen saa erittäin helposti kaikin puolin "sekoitettua"... sinällään enemmän kuin vain vähän samantyylisiä leffot ovat ja onpa Statham siinäkin leffassa mukana, ei tosin pääosassa mutta sivuosassa siellä. Varsin viihdyttävä pätkä toki sekin on.

Death Race - Kuolonajot 2008
Ilmeiseti leffa on joku uusintaversio jostain vanhemmasta leffasta (1975 väsätty) joka kantaa nimen lisäksi numeroa Kalmanralli 2000 perässään, eipä ole vanhempaa versiota tullut nähtyä, pitänee joskus kahtella... siinä olis pääosassa mm. Stallone ja Carradine. Joka kait sisältänee aivan toisella tavalla niin mustaa huumoria kuin yhteiskuntakritiikkiä, kuin tämä vakavalla näämällä rypistetty tuotos.

Tämän uuden "version" ohjauksesta vastaa Paul W. Anderson joka on tehnyt varsin keskinkertaisia actionrymistelyleffoja ja sinne kategoriaan tämäkin kaasuttelee. Pari parempaa mies on onnistunut väsäämään ja suuren nipun heikompaa tuotantoa.

Pääosassa on Jason Statham joka on viime aikona melkoiseen tahtiin actionleffoja tehnyt. Liekö miehestä koetellaan leipoa uutta "vanantyylin" actionstaraa valkokankaille kun Vin Diesel ei tainnut lopulta siinä onnistua, Statham on ihan ok mutta viimeinen karisma hänenkin leffoistaan yleensä jää uupumaan... tosin nykypäivänä ei tälläiset Stallone ja Iso-Arska tyylisethemmot tunnu oikein enää läpi lyövän ja ajat hitusen muuttuneet.

Tällä kertaa Stathamin esittämä tyyppi lähetetään "lähitulevaisuudessa olevassa maailmassa" vankilaan (vankilat ovat kyseisessä maailmassa suurta rahabisnestä ovat, kiitos länsimaisen talouden romahduksen saattelemissa jälkimainingeissa) jossa järjestetään hitusen rankempana versiona autokisoja elinkautisvangeille kuin mitä normaalit kilvanajot ovat. Autot muistuttavat enempi Mad Maxin tyylisiä viriteltyjä ja turboahdettuja aseita, joilla on enempikin tarkoituksena kisaissa tyyliin joka jää henkiin on kisan voittanut...

...näin myös elokuvan päähenkilölle joka syyttömänä ja lavastettuna vaimonsa murhasta on vankilaan passitettu tarjotaan mahdollisuutta päästä vapauteen voittamalla kisa. Tosin vankilanjohtokunnalla on myös omat suunnitelmansa miehen kisan voiton estämiseksi. Vankilanjohtajaa esittää Joan Allen.

Osa autolla ajetuista metallinrymistelyistä on tehty kieltämättä varsin ärhäkkäästi ja oma tummanpuhuvafiilis niistä varsin hyvin katsojalle asti irtoaa kun pelti todellakin rytisee ja hevosvoimat ärjyvät kilvan... autoja on kait kuvauksissa aivan oikeasti romuteltu ja ajettu stunttikuskien toimesta ties mitenkä ja kyllähän sen näkee yleistunnelmasta kun ei tehdä mitään täysin ufoja erikoistehostekikkoja jotka ajoittain erittäinkin pahasti tunnelmaa syövät, vaan ehtaa kamaa stunttaillen.

Yleistunnelma on hitusen turhankin ankea ja synkkä... noh okei onhan leffan aihekin erittäin synkkä... niin ympäristöineen kuin ajoineenkin jossa ei todellakaan verta ja iljettävyyksiä säästellä kun aseet (autot) toisiaan tuhoavat tavalla tai toisella ja onhan radoilla viritelty ansoja ja ties mitä poweruppeja tietsikkapelien tyyliin. Vastapainoksi rumuudelle tosin mallimimmejä on jostain kumman syystä kisojen ympärille tuotu katsojiksi tai "apukuskiksi", noin muutoin totaalisen äijämäiseen ympäristöön...

...sinänsä viihdyttävää actionpätkää tästä ei saa vaikka mistä vinkkelistä elokuvan kahtelis.

Kertakäyttöviihteenä, sinällään Jason Stathman tämän tyyliseen leffaan (ajoittain äärettömän väkivaltaiseen ja iljettävän vastenmieliseen rypistykseen) sopii enemmän kuin hyvin, noin muutoin omaan genreensä ihan kohtuullinen tuotos ja tuo mukavasti vaihtelua normaaliin ja perinteiseen actionrymistelyyn jo pelkältä idealtaan ... osalle katsojista voi tuoda lähinnä vain iljetyksen tunteita ja pelkkää vastenmielisyyttä ajoittaisen sadistisuuteen taipuvuutensa takia.

Jonkin sorttisena kaukaisena ajatuksentynkänä elokuva saattaisi heittää ilmoille mietinnän - menevätkö tosi-tv-ohjelmat kenties joskus tulevaisuudessa kenties näin sairaan ja sadistisen pitkälle ja missä on raja nykyisin sen osalta.


Sex and Fury (1973)
No voi helvetti, nyt on sitten otettu Quentin Tarantino kiinni housut nilkoissa

Että tälläinen japanilainen tuotanto. Eiköhän Kill Bill I ole tästä suorastaan hitusen "siivompi" versio kun paljashipiäinen japanilaisneitonen pistää populaa halkipoikki ja pinoon katanalla, niin ja onpa mukaan eksynyt ruottalaisneitonenkin.

Melkoista camp-meinnikiä kyllä tämä jo erikoistehosteiltaan, huh huh, vaikkei sellaiseksi ole taidettu tehdessä tarkoittaakaan... noh ei todellakaan jää epäselväksi mistä Quentin Tarantino on suurimman innoituksensa omaan elokuvaansa saatut.

Hieno tunnusmusa leffalla.


Greystoke : Legenda Tarzanista apinain kuninkaasta
Aikoinaan pitkälti huippu-uimari Johnny Weismuller toi Tarzanin valkokankaalle "lukuisilla" vanhan ajan seikkailuleffoilla.

Jossain välissä koeteltiin myös hitusen realitisempi kuvaus tehdä asiasta ja tämä on sellainen. Tietyllä tapaa aikaansa reippaasti edellä mitä tulee näiden sarjis-/super-/kirjasankareiden joukossa. Toki erikoistehosteet antoivat tämän tyylisen elokuvan tekoon tekijöille paljon paremmat eväät huomattavasti aiemmin kuin mitä moneen muuhun sankariin.

Tässä John Clayton/Tarzan on tarinen mukaan orpopoika joka kasvoi viidakossa eläinten parissa, mitään yliluonnollista tässä versiossa ei juurikaan esitellä vaan itsepäähenkilökin jota esittää Christopher Lambert on todella mudanpeitossa ja mies taistelee elintilastaan viidakosta.

Elokuva lähteekin kysymään voiko mies joka on elänyt yhteiskunnan ulottumattomissa ja totaalisen erilaisessa ympäristössä vielä siihen nuoruuden jälkeen sopeutua, tai haluaako ihminen siihen enää sopeutua ja tutustua... onpa mies siinä sivussa rikkaan perheen omaisuuden perijäkin kun sivistyksen pariin palaa naisen houkuttelemana. Elokuva jakaantuukin täysin puhtaasti kahteen osaan... alkupuoliskon viidakko-osuuteen (joka kuvattiin Kamerunissa) ja loppupuoliskon Englanti-osioon.

Villin luonnon ja sivistyneen kulttuurin rankka yhteentrömäys. Kelpo draamaa kuitenkin tarjolla, hitusen ylipitkitettyä ja ajoittain hitusen kuivakka... kaikkinensa kuitenkin suht mielenkiintoinen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen näkemys. Totaalisen erillaista näkemystä "viidakon kuninkaasta" kuin mitä uimarin leffoissa tarjoillaan.

Ohjaajana toimii Hugh Hudson. Christopher Lampbert itse päähenkilönä (joka sopii kieltämättä ulkonäöltään kuin ulosanniltaan kuin valettu rooliinsa), Andie McDowell joka esittää Jane Porteria (uran ensimmäinen suoritus näyttelijänä leffassa), myös Ian Holm näyttelijäporukasta löytyy.

Itse tuli viimeksi katsottua Subilta batman Begins.

Hmm,ensiksi olin hieman kadoksissa,mitä tuli bruce waynen seikkailuihin elokuvan alussa.Alussa kerrotaan tavallaan miten bruce waynestä tuli batman,mutta en oikein samaistunut elokuvan alkuun kunnolla.Vasta elokuvan"bruce waynen vanhemmilta lähtee nirri"kohtauksessa sain taas vanhan tunnelman takaisin.Siitä asti elokuva olikin erittäin viihdyttävä ja katsottava.Tällä kertaa myös näyttelijän valinta oli osunut erittäin kohdalleen.Ihmettelin kyllä näitä uusia vihollisia,linnunpelätin esim.Missä jokeri ja muut.Tosin elokuvan tekijät ovat näin hakeneet hieman vaihtelua iän ikuiseen batman vs jokeri mittelöön.Mikä oli sinänsä ihan viisas veto.

Kuitenkin erittäin katsottava elokuva batman faneille,että muille joita edes vähän kiinnostaa batmanin tekemiset.

EDIT: Tomine,ootko ihan oikea elokuva arvostelija,kun noin hyvää tekstiä tulee koko ajan?

Itse tuli viimeksi katsottua Subilta batman Begins.
...
Ihmettelin kyllä näitä uusia vihollisia,linnunpelätin esim.Missä jokeri ja muut.Tosin elokuvan tekijät ovat näin hakeneet hieman vaihtelua iän ikuiseen batman vs jokeri mittelöön.Mikä oli sinänsä ihan viisas veto.
...
EDIT: Tomine,ootko ihan oikea elokuva arvostelija,kun noin hyvää tekstiä tulee koko ajan?

Linnunpelätti tais ennen Jokeria olla sarjiksissa vihulaisgalleriassa ? (en kyllä mene takuuseen tuosta) minkä bättis kohtas mutta Jokeristahan sitten se "pidetyin" vihulainen on ajansaatossa useimmille syntynyt. Joten Linnunpelätti ei nyt sinänsä ole mikään "uusi" vihulainen Gorham Cityssä.

Sinällään Begins sitten tuo täysin uutena tuon puolen että oikeasti kertoo mistä lopulta puvun pienet yksityiskohdat väsättiin ja mistä auto sai alkunsa jne... noita ei oikeastaan käsittääkseni ole oikein koskaan missään sarjiksissakaan sen kummemmin selitelty. Sinällään erittäin fiksu veto tuoda tuo puoli esille Nolanilta.


En ole mikään kriitikko (siis ammatiltani tai edes puoliammatiltani) ihan omaksi huvikseni rustattuja tekstejä nuo ovat, ja yleensä melkoisen pikaisesti ja tuosta tajunnanvirtana lennosta ilman sen kummempia mietiskelyjä... onhan noita leffa jos toinenkin tullut katseltua

Liitetty 2009-01-17 22:23:
Batman (1989)
Tim Burtonin visio Batmanista oli melkoista goottityyliä ja siinä sivussa myös film noiria. Aikanaan elokuvaa pidettiin todella rankkana mutta nykymittapuun ei hirveän rankkaa menoa kuitenkaan ole, vaikkd Jack Nicholsonin esittämä Jokeri melkoinen narri onkin, hitusen kuitenkin erityylinen kuin sittemmin Heath Ledgerin todellinen pirulainen.

Michael Keaton on nimikkoroolissa, hupaisana yksityiskohtana voitaneen mainita se että 60- camphuumoripläjäyksen nimikkomies Adam West haki myös roolia, mutta onneksi ei sitä saanut myös Charlie Sheen, Pierce Brosnan ja Alec Baldwin olivat olleet mukana... lopulta Michael Keatonin valintaa kummasteltiin yleisesti ja fanit pommittivat Warner Brossia käsittämättömästi, lopulta mies ihan kohtuullisesti homman kotiinsa klaarasi ehkä hitusen eleetön ja tietyllä tapaa pökkelönoloinen, Batmanin maailmassa kun niin usein päähuomion tuntuu vievän vihulaiset ja eristyisesti jos Jokeri sattuu olemaan kuvioissa mukana kuten tällä kertaa oli.

Varsinaisesti Batmanin syntyä ei tässä käydä läpi, toki Bruce Waynen vanhempien murha nopeasti näytetään mutta ei sen kummemmin siihen pureuduta, tai juurikaan kerrota... samaan aikaan kun Batman kuin tyhjöästä ilmestyy näytetään kuinka Jokeri syntyy alamaailman uudeksi kauhuksi jotta voi ottaa joukkoinensa mittaa lepakkomiehestä.

Jack Nicholson (myös Robin Williams ja Tim Curry olivat esillä roolia valittaessa) vetää Jokerina varsin hyvin ja on hyvin erityylinen tulkinta kuin mitä oli Ledgerin sittemin, itse kuitenkin jälkimmäisestä enemmän pidän vaikka ainutlaatuinen ja hienosuoritus oli Nicholsoninkin tulkinta.

Muina näytteijöinä ovat mm. Kim Basinger joka esittää Vicky Valea kuuluisaa valokuvaajaanaikkosta joka alkaa tutkimaan ja kiinnostumaan Batmanista tuo outo myyttinen hahmo joka on rikollisten huhuissa alkanut ilmetäja siinä sivussa Jokeri hänetä. Billy Dee Williams on Hervey Dent (sittemmin kaksikasvo mutta Burton ei miestä tuonut valkokankaalle tuotoksissaan rikollisenroolissa),

Mihinkään hirmuisen syvällisiin tulkintoihin ei kuitenkaan lopulta pyritä, enempi viihdyttävää goottisävytteistä sarjakuvafilmatisointia.

Danny Elfman teki aikoinaan muistettavat tunnusmusat leffaan ja toimiihan ne tänäkin päivävä tosin sitten Gregson-Williams on ehkä hitusen enempi uponnut mutta aika samalla viivalla tunnareidensa puolesta. Myös Prince on varsin vahvasti musansa puolesta esillä elokuvassa.

Visuaalisuus on monta astetta "utopistisempaa" ja lähempänä sarjakuvaimaisuutta tosin väriloistokkuuden totaalisesti karsien... tosin seuraavat kaksi ohjannut Joel Schumacher lisäsi vielä sarjistyyliä huomattavasti lisää kun mies lisää neonvärit visioonsa, kun taasen Chris Nolanin visiot ne tootalisesti karsivat.

Hyvä elokuva jonka vahvuus on visuaalisuus... ei niinkään tarina... itse pidän enemmän monta astetta realistisenhakuisemmasta, synkemmästä ja pohdiskelevammasta Batman Beginsistä joka myös valottaa huomattavasti enempi Batrmanin taustoja. Siinä mielessä erittäin tärkeä elokuva että toi Batmanin taas valkokankaalla parrasvaloihin ja todisti sen että sarjakuvafilmatisoinnissa voitaisiin hyvinkin onnistua... myös kassaluukuilla kunhan tekijät olisivat tarpeeksi pätevät työssään.

Toisille t(n)ämä Tim Burtonin versiot valkokankaalla ovat se aito ja oikea Viittaritari mutta meikäläinen kallistuisi Christopher Nolanin visioiden kannalle. Hyvä kuitenkin että oikeastan kaikki leffat ovat pohjimmiltaan hyvinkin erityylisiä... Tim Burtonin kaksi leffaa, Joel Schumcherin kaksi leffaa kuin nyt myös Christopher Nolanin kaksi leffaa.


Batman - Paluu
Homma meni vielä hitusen persoonallisemmaksi kuin ensimäisessä, myös entistä kauemmaksi koko perheen elokuvasta, Joidenkin huhujen mukaan itse ohjaaja ei ois kovinkaan innostunut ollut tekemään jatkoa Batmanille, ilmeisesti Warner Brosin kanssa jotain riitoja siitä minkätyylisiä leffoja mies halusi tehdä (mm. Saksikäsi Edward). Mies kuitenkin saatiin taivuteltua / painostettua ? hommiinsa kun ensimmäinen osa menestyi niin hyvin rahallisesti... oman visionsa mies taas teki ja hitusen greteskimpaa kuin ensimmäine osa oli...

...eikä studiopomotkaan enää kovin innoissaan olleet tämän jälkeen tyylilajia enää tummentamaan vaan totaalista muutosta halusivat, jonka ohjaajan ja tekijöiden vaihtaminen toki toikin enempi/vähempi onnistuneesti. Liekö sitten lippuluukuilla jäi vielä huomattavasti tummemman sävynsä ansiosta hitusen ensimmäistä laihemmaksi rahallisesti ?

Pääosassa jatkoi Michael Keaton kuten jatkoivat myös hovimestari Alfred (Michael Gough) sekä poliisipäällikö Jim Gordon (Pat Hingle) ensimmäisestä osasta.

Viittaritarin seikkailuiden suola on aina ehdottomasti olleet vihulaiset ja tällä kertaa ne ovatkin todella synkkä ja traaginen hahmo... hyljeksitty ja oudonnäköinen lapsi joka kasvoi viemäreissä Oswald Copplepot/Pingviinin muodossa (Danny DeVito) jonka traaaginen lapsuus on saanut sellaisekti "otukseksi" kuin mies kaikessa inhimillisyyden hylkiessään on... sekä mystinen ja salaperäinen Selina Kyle/Kissanainen (erinomainen ja herkullinen Michelle Pfeiffer) joka ei itsekään oikein tiedä kuka on ja kenenkä puolella milloinkin... myös Batmanin ja Kissanaisen yhteiseksi viholliseksi nousee kaupungin sähköpamppu Max Schreck (Christopher Walken)

Elokuva on traagisten kohtaloiden sekametelisoppa, jossa "hyvä ja paha" ottaa yhteen ja onpa joku siltä väliltäkin. Entistä synkempi ja väkivaltaisempi kun ensimmäine osa. Homman ratsastaa pitkälti Pingviinin ja Kissanaisen turvin, Batmanin siinä sivussa lyöden oman mausteensa soppaan.

Lumielementti vahvasti läsnä ja tuo visuaalisuuteen uutta pontta verrattuna edelliseen leffaan, kiitos pitkälti Pingviinin... Pingviini on yhtä aikaa surullinen, inhottava, julma kuin säälittäväkin ilmestys (kohtalo). Kissanainen taasen tihkuu hyvää näyttelyä ja melkoista seksikkyyttä, aina kiiltävää ihonmyötäistä lateksipukuaan myöden... joka on totaalinen vastapaino hänen normaaliminälleen.

Synkkä satutarina. Tarinaan on saatu ensimmäistä osaa (kahden miehen suoraviivaista yhteenottoa) hitusen enemmän koukeroita ja hahmoihin syvyyttä kaikkinensa.

Hyvä elokuva ja tummaa satutarinata tämä(kin) Tim Burtonin visoista ... tosin The Dark Knight tuli, näki ja voitti.


Batman - Forever
Aikaa jälkeen Tim Burtonin mitä Gotham Cityyn tuli... elikkäs ohjaajan pallille pestattiin Joel Schumacher.

Visuaalinen tyyli muuttui huomattavasti värikkäämmäksi, tosin ei vielä niin räikeäksi kuin surkuhupaissassa "seuraavassa osassa". Tämä on vielä varsin kahteltava leffa. Tosin mennyt huomattavasti enempi Hollywoods viihteen omaaviin uomiin...

...muutoksia pariin aiempaan on melkoisesti. Nyt Gotham Citykin käyttelee ajoittain jo neonvaloja cooliutta teineille tuomaan. Homma vielä menettelee tässä ja on ajoittain ihan ok eikä mene totaalisen ylitse sinne surkuhupaisuuden puolelle kuten Batman & Robin jo meni...

..huumoria löytyy, tosin sekin lähinnä teineille suunnattua sellaista.

Uudeksi Batmaniksi on pestattu Val Kilmer. Mies ei hirveämmin säväytä mutta meneehän se siinä. On entisistä näyttelijöistä sentään joitain säilynyt kuten Brucen ja Batmanin tuki ja turva hovimestari Alfred sekä poliisipäällikkö Gordon.

Roistoina esiintyy tällä kertaa Harvey Dent/Kaksinaama (Tommy Lee Jones) joka alustetaan hyvin pikaisesti myöhemmin elokuvassa ja aloittaa heti melkoisella actionilla leffan, joka on maskeraattu melkoiseksi "violetiksi pizzanaamaksi" . Sen sijaan Edward Nygma/Arvuuttaja (Jim Carrey) saa melkoisesti ruutuaikaa kun miehen syntytarinaa kerrotaan. Naisosasta vastaa tällä kertaa psykologi Chase Merdian (Nicole Kidman) joka ei tiedä rakastaako psykologista tutkimuskohdettaan Batmania vaiko hänen potilastaan Bruce Wayneä...

...ja jotta lisää soppaa sekotteitaisiin ja hahmokavalkadia entisestään nostettaisiin verrattuna entisiin tuodaan leffaan myös Viittaritarin apuriksi Dick Grayson/Robin (Chris O'Donnell joka teki elokuvassa naisen tuoksu upean roolisuorituksen nuorena jullina)

Tommy Lee Jones vetelee roolinsa todella ylivedetysti, puhumattakaan täysin ylitse näyttelevästä Jim Carreystä joka normaalin naamanvääntelynsä lisäksi pistelee myös kroppaansa ties millekkä kiemuroille poseratessaan kameralle... totaalisen ylivedetysti, tällä kertaa jopa leffaan sopivasti. Leffan tyylin huomioon ottaen juuri ja juuri pysyy vielä hyvän maun rajoissa mutta melkoisen äärirajoilla liikutaan... totaalisen toisella tyylillä tehty kuin mitä Burtonin aiemmat.

Lopussa lähdetään myös melkoiseenpukushown puolelle, joka sekin vedetään tulevaisuudessä täysin ylitse ja homma karkaa lapasesta. Tässä se vielä pysyy juuri ja juuri aisoissa.

Kyllähän tämän kahteli ja popcorn leffana jossa toimintaa oli lisätty erittäin reippaasti, ajoittain vielä viihdyttikin (kunhan järjettömästä ja olemattoman ohuesta tarinasta ei liikaa murehdi), mutta suunta oli lähdössä alaspäin ja tyyli totaalisesti hakoteille. Vihulaiset tuntuvat enempi huvittavilta sirkuspelleiltä kuin kahdessa aiemmassa olevat traagiset ihmiskohtalot, varsinainen uhkaavuus heistä lähinnä loistaa poissa olollaan... toki tässäkin traagisuutta on mutta ne kokonaisuus esittelee varsin erikoisesti, ylivedetysti "koomisen iloisesti". Mitään suurempia syvyyksiä ja sanomia tässä ei edes yritetty hakea.

Parin tummemman ja synkemmän aikuissadun jälkeen mentiin melkoiselle teinilinjalle... josta matka jatkui kohti lapsille suunnattua meininkiä, kohti todellista pohjakosketusta... katseltava tuotos kuitenkin, eikä vielä sentään suurempi katastrofi... ainakin erittäin suuri tyylimuutos aiempaan.

Musaosastolla tuli hieman muutost ja päävastuun kantaa tällä kertaa Elliot Goldenthal, noh ei elokuva musapuoleensa kaadu. Alkuperäisten tai sittemmin tulleiden tuotosten tasolle ei yllä mutta ihan jees.

Viimeksi katsoin eilen maikkarilta Predator-Saalistaja, jukupätkä se oli mahtava leffa, kun pääosissa oli vanha kunnon arska...
Ja muutenkin minua voisi sanoa Predator faniksi, sillä tuo super teknologiaansa luottava avaruus mörkö vain osaa hommansa...

P.S. Rakastan sinua
Romanttista komediahömpää, noh aivan sitä ei kuitenkaan tule vaikka niin takakannessa kovasti väitetään. Nimittäin eräällä hitusen raskaammalla mausteella maustettuna, joka yrittääkin leffan muista kaltaisistaan edes hitusen erottaa siinä samalla kelvollisesti onnistuen.

Pääosiin on lykätty ajoittain todella hekutettu Hilary Swank kun sattuu sopivaan rooliin osumaan (Boy's Don't Cry sekä Million Dollar Baby). Miespuoleisena voimana häärää Gerard Butler joka taas ei vielä varsinaista läpilyöntiään ole onnistunut tekemään (300 sekä Oopperan kummitus)... muissa sivuosissa pyörähtää muista ympäristöistä tuttuja naikkosia (jotka ovat tämän leffagenren ne perinteiset pakolliset päähahmon ystävät a'la perinteityys kunniaan)kuten Lisa Gudrow, Gina Gershon ja äitinä Kathy Bates.

Eloluvan idea on että mies kuolee mutta palaakin "haudan takaa" vuosien jälkeen naisen elämään kun hän löytää kirjeen joka johdattelee naisen paikasta toiseen matkalle menneisiin muistoihin. Näiden tulevien kokemusten avulla olisi tarkoitus taas saada nainen takaisin elämään, ja löytämään uudestaan kadonneen elämänilonsa.

Keskivertoa huomattavasti syvällisempää tämän tyylilajin edustaja...

...pääparin keskinäinen yhteensopivuus on varsin kelpo luokkaa... kaksikko (erityisesti Swank) kykenee näyttelemään suht kelvollisesti kaikkia mahdollisia tunnetiloja (niin ilo, suru kuin suuttumus ja kaikki mahdollinen siltä väliltä), tosin tässä ne ajoittain melkoisesti ylinäytellen. Toki Swankin näyttelemä naikkonen on hyvin erityylinen kuin mitä yleensä romanttisissa komedioissa nähdään, joita matkan aikana läpi käydään ja yrittää saada katsojaa samaiselle tunteiden kirjojen maailman matkaan mukaan... toki idea itsestään hitusen aivan perinteisestä poikkeava. Paria astetta "synkempi" ja tuntekkaiseen puoleen vetoava kuin komediallisempaan puoleen enempi panostavat Bridget Jones(it) tai Rakkautta Vain leffa.

Ihan kahteltava eipä siinä sen vähempiä tai enempiä, ei tämä kyllä miksikään ajattomaksi klassikoksi tule varmastikaan jäämään. Omaan genreensä kuitenkin edes hitusen vihahteikuutta tuoden, vaikka se melkoinen imelyys (ylitse vuotava romanttisuus) erittäin vahvana siellä pohjalla on genrellensä uskollisena, tuoden siihen kuitenkin lisänä erittäin vahvasti draamallista puolta mukaan, "elämän on jatkuttava" asenteellaan...

...ei eroa kuitenkaan niin paljoa "lajitovereistaan", jotta genrensä vihaajia saisi tällä juurikaan käännytettyä. Ne jotka tuon tyylisistä leffosita pitävä niin "keskivertoa älykkäämpi" tuotos kuitenkin tarjolla. Suurin ongelma on se että tunteikkuuden puolelta löytyy parempia leffoja, kuten myös komedian puolelta... joten tälläinen sekoitus jää tietyllä tapaa aina väkisinkin hitusen välimaastoon seilailemaan, kummastakin genrestä kuitenkin ne kaikkein parhaat puolet samaan leffaan sisällyttämisen muodossa kun ei mikään ihan helppo tehtävä tunnu parhaimmille ammattilaisillekaan olevan.


Salainen Agentti 86 Get Smart
Pakko myöntää että kieliposkessa tehdyt (salainen)agenttiparodiat ovat yleisesti pelkästään jo ajatuksena suht mielenkiinnonherättäviä.

Ilmeisesti kyseisen sankarin pestaaminen hommiin pyörähti alunperin käyntiin kun Mel Brooks huomasi James Bondin menestyksen... ja kaikesta menestyvästähän yleensä parodiointi tavalla tai toisella tuotetaan.

Alkuperäisiin Maxwell Smart'in (jota esitti Don Adams) seikkailuhin joka siis tv-sarja joskus ennen ollut ei ole tullut juurikaan tutustuttua (harm sinänsä)... noh sen verran perillä että miehellä on kenkäpuhelin mutta pitkälti siihen meikäläisen tietous henkilöstä etukäteen jääkin.

Joten meikäläisen tietopohjalla on mahdotonta kommentoida miten homma on muuttunut, onko mitään samaa enää jäljellä ? muutakin kuin päähenkilön nimi ?

Pääosaan on tehty viimeaikoina lähinnä pelkästään hömppäkomedioissa esiintynyt Steve Carell. Miehen ulkoinen habitus ainakin tuntuu olevan ihan samantyylinen.

Juoni on sitä peruskaavaa jossa irvaillaan parhaimman mukaan yritellen vitsitellä esikuviaan. Päähenkilö joka maailmaa rikollisten kynsistä pelastaa saa myös avukseen naisagentin 99 jota esittää Anne Hathaway. Huumorista valitettavasti se terävin terä varsin tylsä ja iskee liian usein niin ettei se kolahda juurikaan nauruhermoihin.

Pakko myöntää että odotin kuitenkin hitusen enempi. Ei toki ole lähelläkään toivotonta tekelettä... ne keikkein kirkkaimmat tai pirulliset vitsit valitettavasti ovat jääneet tässä tekeleessä tulematta. Useampia perusvitsiä tehdään ja muutama uusi kelvollinen joukkoon lisää tuodaan jotka toki pistävät naurahtamaan... parempaakin on tehty (Mies ja alaston ase sarja sekä Vaalean punaiset pantteri(t)... tosin on sanottava että mieluummin allekirjoittanut tätä kahteli kuin vaikkapa paljon hehkutettuja Austin Powerseja tai jotkut Charlien enkelit (tosin tiedä onko ne tehty kieliposkessa vai ei)...

...parempi tämä leffa kuitenkin oli kuin tietyllä tapaa suht totaalisesti lytätty maineensa, tai sitten suht olemattomat odotukset niiden takia nostivat omia fiiliksiä katsellessa.

Genrensä huomioituna elokuva on yllättävän pitkä ja tiivistämistä olis pituudeltaan kaivannut. Ajoittain yllättävän suuri toimintapainotteisuus (sekä toimintaosuuksien suuruuden hakuisuus) yltyy melkoisesti, sitä lienee ainakin lisätty ja kasvatettu melkoisella volyymillä verrattuna alkuperäiseen.

Parodiaa, mutta ei mene kuitenkaan aivan totaalisen crazy sellaisen puolelle pelkästään (tai no erittäin hillityllä tavalla kahjoa kyllä), vaikka välillä sielläkin puolelle käydään. Kertaalleen jossain sopivassa rakosessa katseltava päivän hömppähöperöpiristys.

En ole mikään kriitikko (siis ammatiltani tai edes puoliammatiltani) ihan omaksi huvikseni rustattuja tekstejä nuo ovat, ja yleensä melkoisen pikaisesti ja tuosta tajunnanvirtana lennosta ilman sen kummempia mietiskelyjä... onhan noita leffa jos toinenkin tullut katseltua

No aivan älyttömän hyvin niitä kyllä rustaat.Sopisivat aika varmasti jo joihinkin elokuva lehtiin nuo arvostelut.Ei monella varmaan ihan tuosta vain synny näin paljon ja näin hyvää jälkeä.Niitä on ollut ihan ilo lukea.Ja on edelleen.Jatka vaan samaa rataa.

Ja siinähän tuli oikein batmania koko vuodeksi!

Flyboys
Sinänsä "lentsikkaleffoja" ei hirveästi ole ja kunnon vanhanajan Ilmojen Ässistä taitaa olla vieläkin vähemmän... joitain yksittäisiä yrittelijöitä aika harvakseltaan ilmestyy. Kyseiseen kategoriaan tämä tuotos sitten liitelee, mainiota. Tarinan väitetään myös perustuvan tositapahtumiin.

Tällä kertaa ajankohdaksi on otettu ensimmäinen maailmansota (jota ei sitäkään juurikaan olla elokuvissa mitenkään käsitelty, ainakaan jos verrtaa siihen toiseen sellaiseen) vuosi 1917 ajankohta siis. Kunnon vanhan ajan "dogfight" nostaa ilmataisteluiden fiilistä aivan eritasolle (konekivääreillä jahtaus ja ruikkimista) kuin mitä se nykyajan hävittäjillä ja ohjuksilla olis. Joten sinällää lentotaito ja nopeat hoksottimet voivat pelastaa pilottinsa tilanteessa kohti uusia taistoja.

Jean Reno toimii kouluttajana kun vapaaehtoisista nuorista pojista kouluttaa uusia lentäjäkykyjä ilmojen taisteluihin itseään kenties uhraamaan. Lentopuolella pääosassa häärää James Franco, joka nimi lienee tutuimmaksi tullut Spider-Manien yhteydessä.

Elokuva ei varsinaisesti mikään sotaelokuva ole vaan enempikin viihdeleffaksi suunnattua "seikkailua ja toimintaa" lentsikoilla varusteltuna... tosin sentään elokuvan yleiskuva on lohduton ja melankolinen joka sotaan sopii. Sotaan ei kuitenkaan hirveämmin kantaa oteta mitä nyt alussa nopeasti muutama yksityiskohta maailman tilanteesta todetaan, muutoin pääpaino on enempi ilmasodassa ja maajoukot sinällään jäävät totaalisesti pois elokuvasta. Hommaan lisätään vielä ripaus perinteista rakkaus"draamaa". Toki tämän ihan mielellään kahtelee kun vastaavia muita ei juurikaan kovin hirveästi ole tarjolla. Vanhan ajan lentsikoissa kuitenkin sitä jotain fiilistä on, ainakin jos on pienenä ilmojen korkeajännistys sarjiksia lueskellut

Leffan henkilöt ovat toinen toistaan perinteikkäimpiä stereotypioita... on menneisyyttään pakeneva jätkä, kostoava hamuaja, lentäjään tulisesti rakastuva maailaismimmi, rasismia kohtaava tummahipiäinen mies, tohelo, nynny jne... Jean Reno kouluttajana tekee varsin pätevää työtä persoonallisena ranskalaisena.

Tyylikkyyttä on ihan kohtalaisesti (lentsikat näyttävät erittäin tyylikkäiltä, ehkä liiankin, muutenkin värimaailma erittäin nättiä katseltavaa) ja lentokohtaukset ovat ihan pätevästi toteutettu... viimeinen adrealiini niistä monesti kuitenkin uupumaan jää. Myöskään todella huikean sykähdyttäviä kohtauksia ei meinaa liian montaa vastaan tulla, pituutta myös himppusen liikaa jotta niitä unettaviakin kohtia meinaa väliin mahtua.

Niin tai näin, runsaasti lisäpojoja varsin roimasti aihealueesta ja aikakaudesta, joka on todellista vaihtelua siihen huomattavasti käsittellympään "perinteiseen" toiseen maailmansotaan. Myös näteistä lentokoneista ja lentelystä irtoaa varsin mukavasti silmäkarkkia.

Metal Gear Solidin "iskä" elikkä Hideo Kojima on kertonut omista leffamieltymyksistään. Listalta löytyy seuraavanlaisia elokuvia (joista osasta kyllä onkin melkoisen suoraan ideata napsittu hänen peleihinäskin erityisesti hahmojen muodossa)...

• The Guns of Navarone
• The Great Escape
• Goldfinger
• 2001: A Space Odyssey
• Planet of the Apes (original work)
• The Deer Hunter
• Dawn of the Dead
• Full Metal Jacket
• Predator
• Die Hard
• Heat
• Black Hawk Down
• Children of Men
• Bourne Series
• 007 Casino Royale

Liitetty 2009-01-20 18:28:
Insomnia
Varsin kovia nimiä näyttelijöiden osalta... löytyy mm. Al Pacino, Hilary Swank, Robin Williams tunnetuimpina nimiä.

Elikkäs todellista laatujännäriä pukkaa kun ohjauksesta vastaa Chris Nolan joka on sittemmin ohjannut leffat kuten Memento, The Prestige, Batman Begins sekä The Dark Knight... tehnyt myös ensitöikseen Doodlebug sekä Following tuotokset, jotka kumpainen nekin saaneet melkoisen kovat pisteet ja imdb:ssä, noita kahta ei ole tullut nähtyä... täytyneepä jokin päivä koettaa nuokin kahtella.

Aluperin homma on jonkin sorttinen käännös norjalaisesta leffasta mitä ideaan pohjimmillaan kait tulee... täytyy tämän perusteella tuo alkuperäinenkin hankkia katsottavaksi jossa näyttelee mm. Stellan Skarsgård.

"Tässä versiossa" pääosassa on poliisi (Al Pacino) joka jahtaa murhaajia, vaan onpa se enemmän miehelle pakkomielle kuin pelkkä työ joka on johtanut siihen että mies ottaa rikollisia kiinni keinoista välittämättä... mies kärsii unettomuudesta (joka ottaa omaa suurta roolia tarinassa koko ajan yhä enemmän mitä pidemälle elokuva etenee) ja muutenkin on omiensa osalta saanut hieman kyseenalaista mainettaan toimistaan työssään...

...Hilary Swank esittää pienen kaupunkin yhtä poliiseista joka päähenkilön kanssa paljon työskentelee Alaskan usvaisissa maisemissa murhaajaa setviessään.

Robin Williamsin muodonmuutos hänen perinteisistään rooleistaan oli tässä jo alkanut ja sen kun jatkui vaan erinomaisessa One Hour Photo leffassa. Joten mies esittää sellaista tyyppiä tässä(kin) jollaisia ei yleensä esitä. Mies on lopulta todellinen "matkaopas" Al Pacinon esittämään poliisin omiin sisäisiin ristiriitoihin, sielunelämään ja omantunnon tuskiin... kenties miehet "hyvä ja paha" ovat kumpainenkin enempi kaltaisiaan kuin koskaan haluaisivat tai pystyisivät kuvittelemaan olevansa ?

Jos Mementossa tarina itsessään oli elokuvan kantava voima ja jopa "päänäyttelijä" on tämä trilleri huomattavasti perinteisempi ja selkeämpi jo pelkältä tarinankerronaltaan joka antaa näyttelijöille (käytännössä Al Pacino show alusta loppuun) enempi tilaa ottaa homma haltuunsa kuin mitä Mementon tarinankiemuroita ihmetellessä... toki oma erittäin hieno tarinanmuutos (pariinkiin otteeseen) tässäkin erittäin tyylikkäästi luodaan tapahtumaan joka lopulta koko homman juju on erityisesti homma saa aivan uusia ulottuvuuksia kun itse jahtaaja alkaa olemaan vähintään yhtä hämmentävä tyyppi kuin jahdattavana oleva... kuka onkaan lopulta ja mitä ?

Aikuismainen, erittäin laadukas utuisuuteen, hämyisyyteen & unettomuuteen kiedottu trilleri joka pitää otteessaan viimeiseen asti.Chris Nolanin silti toistaiseksi heikoin tuotos mutta reilusti keskivertoa iskevämpää kamaa siltikin. Pakko myöntää kyseisen ohjaajan tuotoksia tulee kyllä odoteltua tulevaisuudessa aina normaalia suuremmalla mielenkiinnolla, sen verran hulppean vakuuttavaa jälkeä mies on toistaiseksi tehnyt kerta toisensa perään.

Training Day
Sai aikoinaan melkoisen paljon huomiota, ehkäpä osittain siksi että aiemmin melkeinpä aina poliisit oli elokuvissa kuvattu puhtaina pulmisina ja tällä kertaa jätkä kiertelikin itse lakia minkä kerkesi ja ajeli vain omia etujaan asvalttiviidakon julmissa alamaailmoissa. Toki pinnalta mies näytti moitteettomalta kaverilta, vaan pinnan alta paljastuu vaikka mitä.

Elikkäs tarina kertoo nuoresta poliisista (Ethan Hawke) joka aloittelee uraansa ja mies laitetaan hieman kokeneemman poliisin (Denzel Washingotn) kelkkaan mukaan oppimana kadunlakeja ja niitähän tämä kokeneempi hänelle tuleekin näyttämään... tosin hommat alkavat hiljalleen luisua käsistä lain väärälle puolelle ja keltanokka joutuu miettimään tosissaan omia tekosiaan ja sitä pystyykö hyväksymään parinsa toimintavat, tavat joilla mies on alamaailman kanssa ajan kanssa oppinut elämään... kuinka pitkälle voi mennä omaa uraansa edistääkseen ? voiko tai pitääkö korkeammassa arvossa olevaa totella vaikka mitä tapahtuisi ?

Erittäin pätevä (mielenkiintoinen aihe, realistisuushakuinen tarina toki ylilyödysti ajoittain korostaen mutta se saa pysymään katsojan mukana menossa suurella mielenkiinnolla) poliisileffa joka aikanaan toi korruption poliisien keskuudessa esille kovalla tyylillä, jolla ei aiemmin oltu vastaavaa kuvausta tehnyt... joten ehkä hitusen huikeaa mainettaan perinteisempi leffa näinä päivinä kun "jäljittelijöitä" on ilmaantunut ja aihealuuesta enempikin ollut myös filmimaailmassa esillä...

...keskimääräistä "realistisempi", raadollisempi sekä häpeämättömämpi kuvaus kuitenkin nykypäivänäkin huumepoliisin arjesta katupiireissä. Harmi että erittäin vahvan alun jälkeen kuitenkin tyydytään hitusen liiaksi kosiskelemaan "Hollywood tyyliin"... tosin otteensa elokuva pystyy varsin hyvin pitää loppuunsa asti eikä loppukaan toki mikään floppaus ole... juonenkäänteitä on kuitenkin tarpeeksi eikä elokuva ole millään tavalla peruskaavamainen.

Denzel W. tekee kuitenkin hänelle hitusen epätyypillisemmän roolisuorituksen ja mies onnistuu siinä vallan mainiosti, mies on sivuhahmo joka periaatteessa varastaa puhtaasti shown päähahmolta nimiinsä.

Elokuvan fiilistä nostaa mainiosti se että moni kohtaus on saatu kuvattua aidoilla paikoilla joten sillä tavalla oikeasti koko leffan katu-uskottavuus säilyy, joka on erittäin tärkeää tälle elokuvalle. Taitaapa ohjaaja ja käsikirjoittaja itsekin olla lapsuutensa niillä kulmilla viettänyt, joten ovat henkilökohtaisestikin sitä nurjaa puolta saaneet todistaa elävässä elämässä. Mitään suurta actiontoimintaa tältä ei kannata lähteä odottamaan.

Ehdottomasti kahtomisen arvoinen elokuva.

Leffan on ohjannut Antoine Fuqua. Tämä leffa taitanee edelleen olla ehdottomasti miehen paras tuotos, taisipa oikeastaan ensimmäisiä leffoja olla joita mies väsäs. Sittemmin on ohjannut mm. Shooter sekä King Arthur leffat.

I Could Never Be Your Woman
Taas kerran jonkin sortin romanttista komediaa pukkaavat tulemaan. Tällä kertaa on aiheeksi otettu vanheneminen ja erityisesti ikäero jos rakastuupi, miten itse ja ympärillä olevat ihmiset siihen suhtautuvat...

...toki siinä sivutaan kauneusihanteita (rasvaimutukset ja kauneusleikkaukset saavat oman osansa), voiko hieman vanhempi nainen olla kaunis vai ei... tosin kaikki kuorrutetaan suhteellisen puhtaasti huumorilla ja pintaa syvemmälle ei lopulta kuitenkaan mennä.

Pääosassa on mainio ja edelleen varsin vetreässä vedossa ulkoisestikin oleva Michelle Pfeiffer... joka esittää yksinhuoltajaäitiä jolla varsin sanavalmis tytär on, leffassa sitten vertaillaan monesti hitusen kypsemmän naisen ja nuoren tytön eroja mitä ajatusmaailmaan tulee naiseudesta kuin muustakin lemmenpelistä, melkoisen tyhjänpäiväisyyteen kuitenkin lopulta tuppaa kohtaus toisensa perään vajoamaan...

...vähemmän yllätteän tutustuupa nainen sitten hitusen nuorempaa mieheen ja siitä aletaan revittelemään ajatuksia toisensa perään miksi homma ei toimi, vai toimiiko sittenkin ?

Vitsit eivät kauttaaltaan mitään kovin purevia ole, pääpiirteittäin suht "värittömiä, mauttomia sekä hajuttomia" jotka eivät oikein tunnu liikuttavan lopulta oikein mihinkään suuntaan katsojaansa.

Hyvin pitkälti ainoa syy kahtella leffa loppuun asti, jos alkuun on päässyt... on pitkälti vain ja ainoastaan Michelle Pfeiffer... tosin hänkään ei leffaa keskinkertaisuuden suosta pysty yksimään nostamaan... vaikka sinällään aihe/rooli hänelle tällä hetkellä on enempi kuin oivallisesti nakuteltua mittatilaustyötä...

...niin juu leffa on maustettu musaosastolla varsin ylipirteällä "cool" teinipopilla, joku biisi toki välillä tunnelmallisesti ihan ok kohdilleenkin osuu... oikeastaan koko leffa on melkoisella ylipirteydellä pyritty naamioimaan, suurin ongelma on kun henkilöt leffassa eivät jaksa hirveästi kiinnostaa, saatika se mitä heille on tapahtuu, oikeastaan minkään sortin "fiiliksiä" he eivät herätä yhtikäs millään tavalla joten, aika syvällä suossa mennään käsikirjoituksen osalta jotta heihin puhtia ja elämää oltaisiin saatu taottua.

Idea sinänsä olis sellainen josta vois jotain irtikin saada.

The boy in the striped pyjamas: poika raidallisessa pyjamassa

katsoin kyseisen elokuvan ja se kerto karuun totuuden natsien keskitysleiri ajasta. 8-vuotias Bruno joutuu muuttamaan maatilalle perheensä kanssa, koska hänen isänsä saa SS-upseerin paikan keskitysleiriltä. No, Bruno menettää kaverinsa ja maatilalla hän ei saisi mennä pois pihaltaan. Koulua hän käy heidän talossaan opettajan johdolla. No, Bruno lähtee tutkimaan paikkoja talon ulkopuolle ja löytää keskitysleirin jossa hän tapaa tulevan kaverinsa Shmuelin. Bruno ei käsitä aluksi aitoja ja pukuja jota monet käyttävät. Aikanaan hän saa selville karun totuuden ja miksei hän saa olla juutalaisten kanssa. Elokuva kertoi kauniin ja kostettavan tarinan ystävyydestä joka ei voinut olla sallittua maailmansodan aikaan. Suosittelen elokuvaa. Se näytti karmeuden lapsen silmistä joka näki asian eri tavalla. Lyhyt ja yksinkertainen arvostelu, mutta katsomisen arvoinen elokuva.

Max Payne
Elikkäs leffa joka on se tunnetumpi ja markkinoitu "holiwuudi" tuotos, kyseisestä hepustahan on tehty myös indie-leffa nimeltään Max Payne - Payne & Redemption.

Peli toi aikoinaan oikeastaan ensimmäisenä todella suurena suomalaisen tietokonepeliprojektina (josta konsolille sittemmin kääntyi) sinivalkoista lippua myös pelien osalta esille pitkin poikin maailmaa ja edelleen peli on suht arvostettu...

...harmi vaan että elokuva ei ole tarpeeksi hyvä elokuvana, toki tarpeeksi uskollinen pelille jotta siitä "maailman kun myös värimaailman helposti tunnistaa samaksi tuotokseksi". Värimaailma lainaa Paypackista hitusen enemmillä valleilla ja tummilla sävyillä leikitellen, tässä onkin suht hyvin onnistuttu. Värit saavat leffan näyttämään samaan aikaan tyylikkäältä kuin luo myös kunniaa itse peleille siinä samalla, myös räntä- ja lumisade on visuaalisesti normaalia Hollywoodia huomattavasti tyylikkäämpää katseltavaa.

Toimintaahan peli on täynnä, "puhdasta" sellaista sitä on loppujen lopuksi leffassa yllättävänkin vähän koko kestonsa ajan... pelissähän ei juuri muuta ollutkaan (aikaansa nähden upeat grafiikat ja ajanhidastusjippo), välillä katseltiin sarjakuvaa joka tarinaa vei eteenpäin ja sitten hirmuista paukuttelua pitkät tovit väliin, noh kakkosessa (mitä peleihin siis tulee) sentään oli eräs hitusen erityylinenkin kuin pelkkä räiskintäkenttä joka panosti puhtaasti fiilis puoleen...

...leffan lopussa toki jonkin verran räiskintäsessiotakin vedetään mutta sekin hitusen säästöliekillä (tuollaoinkin suht lyhyitä ja todella harvassa), hidastukset, lumenpöllyäminen tuovat nättiä fiilistä perusräiskyttelyyn... ja homma toimii vähintäänkin kelvollisesti mitä (visuaalisuuteen)näyttävyyteen tulee noin muutoin ei niinkään mitään räiskintägenreen tuo mitä ei oltaisi jo monen monituiseen otteeseen nähty.

Leffassa leikitaan ajoittain aikatasoilla (tosin selkeästi katsojan kannalta) ja välillä pompitaan nykyisyydestä menneisyyteen välähdyksiä kahtelemaan, jotta selviäisi miksi/miten nykyiseen tilanteeseen olla päädytty....

...aivan perustarina on sama kuin pelissä Max Paynen (Mark Wahlberg) vaimo ja lapsi on murhattu ja mies haluaa löytää ja kostaa tekijöille hinnalla millä hyvänsä Hammurabin lakia käyttäen. Noin muutoin hommaan on lisätty jos jonkin sorttia ylijämää lisäjuonellista lisäkiemurakoukeroa jota ei pelissä ollut ja ties kuinka paljon... joka tekee lopputuloksesta valitettavasti erittäin sekavan hörhellyksen... Max kävelee suurimman osan elokuvasta sinne sun tänne, sitten ajoittain räiskitään tyylikkäästi.

Hahmoja napsitaan myös kakkosesta mukaan kuten naispuoleinen palkkatappaja Mona Sax (Mila Kunis) joka luulee tai hänelle pistetään sellainen ajatus päähän Maxin tappaneen hänen siskonsa ja luonnollisesti naikkonen alkaa Maxia jahtaamaan... toinenkin nainen tarinasta löytyy (Monan sisko), todella pikaisen visiitin tehnyt varsin upea ilmestys Natasha (Olga Kurylenko). Tuttuja hahmoja toki pelistä on muutama muukin.

Tarinalta ja näyttelyltä ei juuri mitään kannata odottaa, niille ei anneta mitään tilaa loistaa elokuvassa... Mark Wahlberg tekee kuitenkin elokuvan Maxista huomattavasti ihhimillisemmän ja "sympaattisemman" tyypin kuin pelkkää tuskaa riutuva armoton kostaja pelissä taasen oli, vaikka melkoinen kivikasvo suurimman osan elokuvassa onkin. Pari upean näköistä toimintakohtausta, siinä leffan anti actiongenrelle. Tosin jos on pelejä pelannut niin kyllähän tämän suuremmalla mielenkiinnolla kahtelee kuin peleistä mitään tietämätön tai pelamaamaton. Mitään pidemmäksi ajaksi mieleenpainuvaa actionleffaa tästä on turha odottaa, kertakahelukamaa.

Pelit olivat aikoinaan action-pelien todellista eliittiä ja vieläkin päteviä tuotoksia ! Elokuva ei omalla sarallaan sinne sakkiin valitettavasti yllä lähellekään, ja kuten sanottu elokuvassa on peliin verrattuna käsittämättömän vähän itse toimintaa Elokuva todella suurimman osan ajastaan suorastaan jopa tylsä.

Harmi ettei myöskään oikeata ja alkuperäistä tunnelmallista ja iskevää tunnaria musapuolella käytetty elokuvassa laisinkaan, muutoin äänimaailma on ihan kohtalaista tuotelmaa.



Täydellinen maailma
Ohjaajana on Clint Eastwood ja samalla toinen pääosanesittäjistä, esittää leffassa poliisia. Toista pääosaa vankikarkuria esittää taasen Kevin Costner. Kolmanneksi suureksi pyöräksi tuohon tulee pieni poika T.J.Lowther jonka vankikarkuri kaappaa pakomatkallaan panttivangikseen...

...vaan poikapa huomaakin että karkuri jonka vankina hän on, ei olekaan välttämättä niin paha ihminen aivan sisimmiltään ja poika kokee outoa turvaa ja saa hänestä isän tietyllä tapaa jota hänellä ei koskaan ole ollut. Yhdessä pakomatkalla he tekevät paljon asioita joita poika ei ole vahvasti uskonnolisen äitinsä hoivan alla koskaan saanut tai uskaltanut tehdä.

Joten mitään aivan perinteistä ajojahti leffaa tästä ei todellakaan kannata odotella, vaan Eastwood on kumppaneineen tuonut enempi niitä elementtejä panttivanki/takaa-ajoista esille jotka yleensä toiminnan tieltä on totaalisesti pois jätetty... elokuva on lopulta erinomaisesti tehty draama mutta kun välillä takaa-ajoa toteutetaan, niin sekin osapuoli on melkeinpä paremmin kondiksessa kuin pelkästään niihin keskittyvissä leffoissa konsanaan.

Naisosasta leffassa vastaa Laura Dern joka esittää kriminologian asiantuntijaa ja antaa poliiseille vinkkejä rikollisten oletetusta käyttäytymisestä.

Clintin ja Lauran hahmojen keskinäisestä höpinästä ja tilanteista kun rosvoa jahtaavat on tehty hieman vastapainona kärkästä dialogia hitusen komediallisuutta omalla tavalla tuomaan kuin taasen Kevinin ja TJ hitusen syvällisemmästä, koskettavammasta pakomatkasta, pakomatka josta kaksikolle lopulta muodostuukin pelastus ja vapautus omista henkisistä kahleistaan (lapsuudesta isättömän kummallakin) irtautumiseen jotka elämä on aikanaan kumpaisenkin ympärille sitonut.

Pakko myöntää että Clint Eastwood tekee tietyllä tapaa erittäin jylhiä mutta samalla melkoisen syvältä riipaisevia elokuvia kerta toisensta perään... tämäkin elokuva tietyllä tapaa äijäilyä pohjimmiltaan mutta herkkakin puoli on erittäin vahvana läsnä.

Upeata jälkeä Clint on kerta toisensa perään niin näyttelijänä kuin ohjaajana tehnyt, eikä petä tälläkään kertaa kummassakaan roolissansa, jokin outo taipumus miehelle on käytännössä aina onnistua vähintäänkin pätevästi jotta hemmon leffajo mielellään kahtelee...

...jostain syystä tämä elokuva ei ole oikein koskaan tuntunut saavan yleisön keskuudessa tilaa ja jäänyt hivenen turhankin tuntemattomaksi tekeleeksi suurelle yleisölle, täysin syyttä suotta.



Heat - Ajojahti
Leffaa tunnutaan yleisesti pitävän (toiminnallisen) rikoselokuvan yhtenä suurena nimenä, eikä aivan syyttä suotta tekele mainettaan nauti. Moderni toimintadraama joka iskee ja tuntuu katsojan tajuntaan, joka aikanaan tietyllä tapaa toi uusia tuulia.

Ohjaaja Michael Mann on saanut varsin nimivahvan näyttelijäkaartiin kasaan elokuvaansa, Al Pacino & Robert DeNiro ensimmäistä kertaa samassa filmissa, tosin yhteisiä kohtauksia ei hirveästi ole... mujita näyttelijöitä mm. Val Kilmer, Tom Sizemore, Jon Voight Ashley Judd, Natalie Portman.

Homma pyörähtää käyntiin piinaavalla musiikilla varusteltuna todella pitkällä toimintajaksolla, tästä aivan alusta tulee kieltämättä erittäin vahvasti mieleen The Dark Knight monellakin tapaa. Siitä sitten hiljakseen alussa näytettyjä (useampia) henkilöitä aletaan pohjustamaan, keitä he ovat ja mitä onkaan tekeillä heidän toimestaan, no ryöstökeikkahan se on olennaisena osana heti alkajaisiksi...

...juoni on aivan pohjimmiltaan simppeli, on poliisi joka on täysin urallensa uhrautunut elämänsä ajan ja haluaa intohimoisesti saada todellisen huippurikollisen (kumppaneineen) kiinni telkien taakse tekosia kärsimään... kissa ja hiiri leikki jatkuu pitkin LA:n katuja kun kumpikin osapuoli keksii parhaansa mukaan toiselle päänmenoa...

...eräs yhteenotto "loppupuolella" onkin sitten elokuvan historian yksi upeimmista actionkohtauksista "mahtipontisella mittavuudellaan" mitä on todistaa saanut, hienoa ja ruudinkatkuista toimintakuvausta... tai no ilmestyessään varmasti oli, tänäkin päivänä vielä ihan kelvollinen mutta ei nyt kuitenkaan ihan maineensa veroinen meikäläisen mielestä...

...noin muutoinkin elokuvan toimintakohtaukset suorastaan pursuavat todella tiivistä ja upeaa tunnelmaa joka todella välittyy katsojalle asti tavalla jolla se on haluttukin esittää... tosin perinteiseten actionfilmien ystäville elokuvassa on aivan liikaa hahmojen taustojen valoitusta rauhallisessakin tahdissa joka venyttää elokuvan melkoisiin mittoihin. Tosin se takaa sen että tiivistunnemaiset toimintakohtaukset eivät tässä elokuvassa kärsi inflaatio vaan päinvastoin, ne nostavat ne entistä paremmin jalustalle.

Syvyyttä elokuvan henkulöihin tuodaan rutkasti, esittämällä niin pää- kuin sivuhahmot pitkän kaavan mukaan. Heidät esitellään niin rikolliskentän melskeessä kuin myös perhe-elemänsä kiemuroissa sompaillen ja ongelmissa ryveten... koettaen saada kummatkin osa-alueet elämästä kukoistamaan samaan aikaan, mika tuntuukin olevan enempi kuin haastavaa tehtävä itse kullekin elokuvan henkilölle.

Musasta vastaa Elliot Goldenthal ja kyllähän mies osaa niin tunnelmmallista jännitystä kuin uhkaavaa jumputusta korvakäytäville kuunneltavaksi luoda.

Laatua tihkuva tuotos "rikoseepposten" ystäville. Ehkei nyt niin huikea mestariteos kuin on hehkutettu allekirjoittaneen mielestä mutta erittäin hyvä kuitenkin omassa genressään.

Identity
Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö, veden vihmoessa joutuvat toisilleen tuntemattomat ja täysin eri elämän osa-alueilta poimitut persoonat, nämä ihmiset joutuvat menemään sivykylän ränsistyneeseen pieneen tuppumotelliin yötä viettämään, jokainen erinäisestä olosuhteen sattumasta johtuen... tosin kukaan siellä ei liiemmälti nukkumaan tule... alussa pienillä takaumilla esitellään hivenen henkilöitä, tosin suuremmat paljastukset itse kunkin menneisyydest tulevat esille elokuvan edetessä.

Alussa toisaalla tapahtuu myös kun eräs massamurhaaja on tuomittu teloitettavaksi, mutta puolustus on keksinyt jotain uutta hänen puolustuksekseen, mutta kuka tuo tyyppi oikein on josta kiivaasti keskustellaan....

...toisaalla motellissa alkaa tapahtua murhia vaan kuka onkaan lopulta se identiteettiään kuin silmäniskusta totaalisesti muuttava murhaaja.

Näyttelijöitä on ihan kelpo joukko lykätty yhteen... John Cusack, Ray Liotta, Amanda Peet, Alfred Molina, Rebecca de Mornay...

Homma lainailee erittäin tumman fiiliksensä Seitsemästä ja lisää siihen The Others'maisia juonenkäänteitä (pikkunäppärä kässäri) aivan viimeiseen asti, useamman kerran matto vetäistään totaalisesti katsojan jalkojen alta... myrsky on myös mainio lisä mitä tunnelman luomiseen tulee ja siinä hyvin onnistuttu. Toki tämän tyylisiä elokuvia on tullut niin paljon että näihin alkaa jo tottumaan ja suorastaan ihme jos kaikenmaailman totaalikäänteitä ei leffassa sitten tapahdukaan.

Ei mikään ajaton klassikko, vaikka ajoittain tunnelma on todella hyvä ja karmiva, joten varsin pätevä groteskilla otteella tehty synkkä ja ahdastunnelmainen kauhusarjamurhjaanatrilleri joka yrittää juksata katsojaa kerta toisensa perään, siinä samalla suht koht mukavasti keimaillen eteenpäin, tarina puksuttaa ihan onnistuneesti ja sulavasti loppujen lopuksi.

Elokuva muistuttaa kliseiltään pitkälti teinikauhuleffan pohjalta tehtyä jännärikauhua, hitusen aikuisempaan makuun väsättyllää tarinalla... monipuolistamalla tarinan juonenkäänteitä ja tekemällä henkilöistä paria astetta moniulotteisempia ja aikuismaisempaan makuun sopivia.

Tälläiset juonta ees taas riepottelevat tarinat ovat kässärikikkailijen takia suht kertakatselukamaa kun sen jälkeen kaikki yllärit ovat enemmän kuin tiedossa etukäteen ja uusinta katselusta tipahtaa fiilistä pois melkoisesti, mutta sen kerran kun kahtelee niin toki ihan maittava pläjäys.


Taken
Käsikirjoittajana ollut Luc Besson palaa useamman huumoriactionpläjäyksen (Taxi 1-4) jälkeen taas hieman kovempaan toimintatyyliinsä (Leon, Tyttö nimeltä Nikita). Bessonin taustalla hääräily näkyy osaltaan siinä että Pariisi on suuressa roolissa tapahtumapaikkana...

...ohjaajaksi on valittu Pierre Morel. Pääosiin on lykätty mm. Liam Neeson (joka melkeinpä yksikseen koko leffasta vastaakin lopulta), Famke Janssen, Magie Grace, Xander Berkerley, Holly Valance... Varsinkin Neeson tuo tälläiseen kovaotteiseen toimintafilmiin hieman enempi kuitenkin luonnenäyttelijänä syvyyttä lisää... vaikka mies ajoittain jotain pientä toimintaakin on näytellyt niin varsinaiseksi toimintatähdeksi miestä tuskin kovin moni tituuleeraa.

Tarina on kovaksi tirvastu "pelastus"-/kostotarina. Pääosahemmon tytär kidnapataan Pariisissa paritusliigan piiriin, ja isänä mies tekee kaikkensa jotta tulee saamaan tekijöille haluamansa kostonsa... ja nimenomaan koston. Siinä sivussa on perinteisempää isän huolta tyttärestä ja haluaa hyvittää menneisyyttä hänelle kun ei pienenä ole kerinnyt tarpeeksi aikaa viettää jne...

Konstailematon "toiminta"leffa... tosin ei tarkoita tällä kertaa sitä että aseet laulavat ja hylsyt lentaisivät taukoamatta ja ruumiita syntyisi liukuhihnalta... muutoinkin toiminta on hieman "maanläheisempää" elikkä nempi lähitaistelua nyrkein...

...Liam Neesonin hahmo ammattinaelokuvassa onkin kuuluisan laulajan turvamies, joka myöskin tuo omalta osaltaan elokuvaan varsin uskottavaa action kohtaukset, kun tekijätkin ovat tajunneet realismissa pysymisen tukevan tarinaa ja henkilöitä parhaiten...

...huumori jos sitä löytyy on "kuivaa ja vähäeleistä", mainiota että mukahauskuuksia tai onelinereita ei ole laisinkaan viljelty.

Ihan jees toimintapätkä joka ei yritä mitään liikojaa vaan tekee tyylipuhtaasti sitä mitä siltä on lähdetty hakemaan alusta asti... ei yritä ollaan liian näppärä eikä tehdä mitään sellaista mihin ei rahkeet riittäisi. Kovaotteisena, ottaa itsensä tosissaan mutta tekee hommasta silti "viihdyttävän" seurattavan katsojalleen... verrattuna vaikkapa suht kehnoon Max Payneen, tässä leffan joka osa-alue on saatu toimimaan ja tukemaan lopputulosta toivotulla tavalla.

"Tarkoitus pyhittää keinot", kun pahoja jätkiä pistetään luut ryskyen "halki poikki pinoon" tyyliin, jotta iljettävä paha saisi kerrankin samalla mitalla takaisin, kuvat tyttöjen todella surkeista kohtalaista tuodaan varmasti pitkälti ruudulle jotta saataisiin katsojalle selitettyä moraalsena oikeutuksena se mitä päähenkilö tekee. Tietyllä tapaa homma muistuttaa 24 telkkusarjaa mutta vetää vielä homman paria astetta "tylymmäksi".

Siinähän sitä, kelvollista Eurooppalaista vastinetta valtameren takaiseen nykytrendiseen "realistiseen" toimintaan.



Danny the Dog
Luc Besson väsäilee tarinata ja tällä kertaa Louis Leterrier ohjaa, pääosaan on otettu itämainen taistelukone Jet Li.

Elokuvassa on jotain outoa tenhoa yhden elokuvan tarpeiksi. Kerrankin leffan pahiksia alkaa elokuvan varrella oikeasti todella inhoamaan, ja päähenkilö on joutunut tekemään ja elämään todellisessa kurimuksessa väkipakossa...

...mies nimittäin on iljettävän halveksittavan kusipäisen pomopampun (Bob Hoskins) henkilökohtainen henkivartija tai pikemminkin orja jonka mies laittaa tekemään likaisen työn ja pitää häntä halussaan sanoinkuvainnollisesti kaulapannassa...

...pelastajaksi saapuu kuitenkin sokea mies (Morgan Freeman) ja hänen tyttärensä, jotka auttavat tunteetonta taistelukonetta oppimaan normaalia elämää, kaikki yleensä normaali onkin miehelle totaalisen uutta ja hätkähdyttävää, myös tunteet joita elämisestä väkisinkin syntyy... lötyykö "eläimen ja tunteettoman tappokoneen sisuksista" enää ihmistä joka kykenisi rakastamaan kaikkea inhimillistä ?

Toki elokuvassa on inhimillisen puolen lisäksi tunteetonta väkivaltaa ja toimintaa todella rajulla tyylillä kuvattuna jossa Jet Li pääsee omilla hypernopeilla reflekseilllään (taistelutaidoillaan) loistamaan.

Tarina ihmisyydestä, pelastautumisesta, oman paikkansa ja arvonsa vaalimisesta maailmassa. Tekijät ovat saaneet varsin näppärän sekoituksen niin tunteikuutta ja lämpöä sekä tunteetonta tyhjää väkivaltaa vastapainottavaksi voimaksi. Todella positiivinen ylläri ! draamaa, toimintaa ja teemaa sopivassa sekoituksessa ja Bessonmaisessa visuaalisessa hehkeydessä, myös Massive Attackin musa puoli jytää varsin tenhosti elokuvan maailmassa.

Jet li on hyvä näyttelijä jackie chanin ohella.Monet elokuvat olen nähnyt molemmilta ja kyllähän ne ihan katsottavia on.

Jackien elokuvat vain ovat menneet liian pelleilyksi nykyään.Enemmän sitä nyrkkiä,kuin komediaa.Jet li taas on ihan toisenlainen.Sen elokuvat ovat aika vakavia,välillä pienellä' huumorilla höystettynä.Danny the dog oli ihan karsottava.

Ice Princess
Suhteellisen perinteinen teinijuttu, mitä urheilunmaailmaan elokuvien osalta tulee.

On nuori joka menestyy opinnoissa mutta luistelu on se joka tyttöä vetää jääareenoille esiintymään koko ajan yhä suuremmalla poltteella...

...siitäpä tulee sitten äidin kanssa ongelmia joka mieluummin halajaisi jälkikasvulleen kunnon opinnot tulevaisuutta varten kuin varsin epävarman taitoluistelu"ammatin" jonkin korkeaopiskeluiden sijaan.

Tyttö kehittyy mutta samalla huomaa että se kilpailumaailma on todella kova ja raadollinen paikka elää jo nuoresta asti, kilpakumppanit (eikä heidän vanhempansa) eivät välttämättä kunnioita juurikaan kuin pelkästään omia etujaan, matkalla kohti orastavaa tähteyttä.

Sinällään kaava on perushuttua, se unelma tottakait lopussa toteutuu... mikä niin monelta oikeasti jää toteutumatta... vain yksi voi oikeassa elämässä olla paras... kas kummaa leffoissa aina päähenkilö sattuu olemaan juuri se yksi ja ainut.

Kliseistä tai ei sinällään asetelma kuitenkin tekee elokuvasta ihan siedettävän lopulta. Pääosanesittäjä Michelle Trachtenberg on varsin yltiöpositiivisella asenteella liikenteessä, joka saattaa hieman vanhempaa katsojaa ottaa pidemmän päälle pattiin välillä mutta nuoremmat tuosta tuskin hölkäsen pöläystä välittävät. Sinkkuelämää sarjasta tutuksi tullut Kim Cattrall taasen esittää kelvollisesti luisteluvalmentajaa joka alkaa huolestua kun "naapurinlikka" alkaa olemaan kisoissa kovempi tekijä kuin se oma kullannuppu ja sitähän ei ole helppo sulatella, toki luonnollisesti siinä samalla se naapurin likka on se luonteeltaan iljettävämpi kuin superhyvä pääosanhenkilö, jotta sympiat saadaan oikeaan osoitteeseen talutettua kädestä pitäen...

...Joan Cusack onnistuu äitinä todella hyvin, elokuvassa on varsin hyvin onnistuttu kuvaamaan äidin ja tyttären suhteen rikkoutuminen... sinällään seikan takia joka niin monesti oikeassa urheiluelämässä alkaa ajan kanssa hiertämään... joko suhdetta vanhempiin tai tyttöystävään. Elikkäs urheilulaji saattaa sinänsä viedä henkilön totaalisesti mennessään liiallisuuksiin asti mutta ikävä sitä on estää kun lapsi kuitenkin siitä "elää" ja vain siitä täysillä.

Tämän leffan jälkeen taatusti unelmoijia on entistä enemmän nuorissa likoissa Laura Lepistön, Susanna Pöykiön sekä Kiira Korven luisteinten uria jatkamaan...

...elokuvahan on enempi hameväelle suunnattua ja vielä erityisesti nuoremmalle sellaiselle. Miesväestölle toki hitusen vaihtelua niihin "iänikuisiin" jalkapallo (joko eurooppalainen tai jenkki), jääkiekko- tai baseball aihepiiriin josta tälläiset yleensä tehdään... mutta aikuisille elokuvaa ei edes ole lopulta suunnattu, vaan suhteellisen nuorelle katsojakunnalle osoitettu tekele... tai no onhan tää sinällään tietysti peruskaavamainen koko perheen elokuva.

Meikäläiselle se jokin tästä teoksesta kuitenkin jää uupumaan, jotta siitä keskitason perusleffasta korkeammalle hypättäisiin... toki eipähän tämä kyllä meikäläiselle olekaan suunnattu sen enempiä. Tiedä sitten kuinka paljon se oikea kohdeyleisö tästä pitää lopulta ?

DOA : Dead or Alive
Elikkäs mättöpeleistä tehty leffa. Pelipuolella itse taistelupelinä oli loppujen lopuksi ihan kohtalainen tuotos, huomattavasti parempiakin on markkinoilla mutta huomattavasti heikompiakin, sinällään peli oli suht viihdyttävä ja aloittelijaystävällinen verrattuna moneen muuhun genrensä peliin...

...suurimman huomion peleissä vei lähinnä millaiset naistaistelijoiden vaatetus oli (vähyys ja ihonmyötäisyys) sekä kuinka tekijät olivat onnistuneet mallintaan visuaalisesti naisellisten muotojen "fysiikat" liikkuvuuden puolesta.

Naikkosnäyttelijät... pitää myöntää että rintavarustuksensa puolesta ei aivan pelijättimäisyyksiä olla lähelläkään, ei edes siellä päin... noh näyttelijöistä kuitenkin löytyy Jaime Pressly, Devon Aoki, Holly Valance (pakko myöntää tämä on kieltämättä aikamoisen hot tapaus, Holywood blondiksi harvinaisen), Sarah Carter, Natassia Malthe... joo on siellä jotain miehiä mutta ketä kiinnostaa, kun tästä leffasta on kyse.

Elokuvahan on itsessään melkoista paskaa ja taistelukohtauksetkin ovat mitä ovat, vähän sinne päin juosten kustuja... juoni vähemmän yllättäen olemattoman langanlaiha, niin että sitä ei kannata edes mainita...

...välillä mätetään... niin ja pelataanpa beach volleytäkin harmi vaan että tuokin osuus on melkoisen onnettomasti tehty ja jää ylipäätään melkoisen ulkopuoliseksi tarinaan liittymättömäksi. Eikä siitä edes "visuaalisesti" oteta oikein mitään valitettavasti irti, nyt olis voinut tekijät herkutella, mutta kun ei niin ei.

Holly Valance kun ilmestyy ruudulle niin leffaa kahtelee varsin mielellään, siinäpä tämän leffan olemattomat ansiot sitten olivatkin. Noin muutoin leffasta on vaikea mitään positiivista yrittää repiä irti... yliampuvaa kornisuutta tihkuvaa häröilyä alusta loppuun. Harmi erittäin viihdyttävään pläjäyksen tästä ois voinut saada aikaan, nyt siinä(kin) ollaan vaan epäonnistuttu totaalisesti.

Niin.Ja elokuvaa ei edes ole tehnyt se huonoudestaan kuuluisa uwe boll.

En ole nähnyt,mutta tämä arvostelu vain lisäsi sen mitä olin arvellutkin elokuvan olevan.Mortal kombat on yhä peli mättöelokuvien aatelia.Se ykkönen siis.

Konttorirotat
Leffaa mainostetaan pitkälti Beavis & Butthead sarjan luojan elikkäs Mike Judgen tekosena, kyseistä piirrossarjaa ei ole meikäläinen juurikaan osan vertaa katsellut.

Tämä leffa kertoo tyypistä (Ron Livingston) joka on totaalisen kyllästynyt tylsään työelämäänsä ja elokuvan alku kuvaa tätä varsin oivallisella ja oikeasti hupaisalla tavalla ja useammat naurut irtoavat kevyesti noista varsin arkipäiväsistä asioista joille "irvaillaan" (kuten aamuruuhka, tukkeutunut faksi)...

...noh jäbikkä päättää heittää aivan totaalisen laiskanletkeäksi jotta potkut saisi, mutta kas kummaa tuleekin vain ylennys ja samalla mies törmää viehkeään naiseen (Jennifer Aniston) kulmakuppilassa josta olisi ainesta elämän naiseksi, joten elämä hymyilee täysillä, vai hymyileekö sittenkään ?

Elokuvan hahmot on varsin näppärästi tyylitelty jopa absurdimaisiksi tyypeiksi liioitellusti.

Pikkunäpsäkkä hupailu, alku aivan huikeata huumoritykittelyä joka toimii, harmi vaan että loppupuoliskon huumori on enempi vaivaannuttavaa kuin hauskaa... kuitenkin varsin mukava leffa kaikkinensa, jos homma olisi jaksanut kantaa koko elokuvan aikana olisi ollut ehdoton klassikko kasassa, vaan eipä kantanut ... onneksi sentään hyväksi leffaksi asti kuitenkin.

Pienellä yhteiskuntakriittisellä piikin tökkäisyllä ja omitakeiselle makoisan mauttomalla huumorilla höystettynä, sunnuntaihin sopiva "asenneleffa".

The Secret life of bees

Tuli katseltua tuo elokuva ja päänäyttelijät olivat usein Queen Latifah ja Dakota Faning. Elokuva kertoi tarinan Lily:stä joka 4 vuotiaana joutunut traumaattiseen kohtaloon. Hän uskoo että on ampunut äitinsä kun vanhemmat olivat riidelleet.

Lily päättää lähteä karkuun väkivaltaista isäänsä joka vihasi entistä vaimoonsa. Lily lähtee pakomatkalle heidän koti sisäkkönsä kanssa ja pelastaa tämän rasistiseklta kohtelulta. He päätyvä hunaja farmille mitä asuttaa 3 naista ja tyttö. Lily löytää uuden elämän ja asiat alkavat selvitä.

Elokuva oli koskettava ja se näytti kuinka rasistiseja valkoiset olivat aikoinaan. Mutta elokuva käsitteli myös rotusortoa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Jotkut kohdat oli vaikea katsoa ilman että tunsi myötätuntoa uhria kohtaan. Mutta suosittelen elokuvaa niille kaikille ja myös niille jotka eivät salli rasismi eri värisiä kohtaan. Eivät kaikki ulkomaalaiset tai erilaiset ole pahoja.

Mutta törkeää mitä miettii miten valkoiset ovat kohdelleet ulkomaalaisia ja orjuuttaneet heidät töihin saadakseen omaan pussiin rahaa. Elokuva oli loppujen lopuksi koskettava ja pisti miettimään asioita.

Hot Fuzz

Brittiläiseen kuivakkaan huumorin tyyliin tehty leffa, jossa parodian kohteeksi on otettu Hollywoodin poliisi/toimintaleffat... tietyllä tapaa tulee mieleen ruottalainen leffa nimeltään Kopps tosin hitusen onnistuneempana versiona kuin länsinaapuriemme tuotos.

Leffa on suhteellisen kelpo parodia, tai puolisellaista jotta aivan crazy tasolle ei mennä... mutta noin muuten varsin näpsäkkäästi irvaillaan yleisesti action leffoille kipakkaastikin. Hitusen samaan tyyliihän samaiset tekijät naureskelivat puolivakavissaan aiemassa teoksessaan Shaun of the Dead perinteisille zombieleffoille, ja onpa tuosta leffasta jäänyt turhaankin tekijöillä intoa leikitellä tässä leffassa myöskin mauttomuuksilla, mielelläni nuo pari erittäin raisulia kohtaa ois tästä voinut hyvinkin jättää pois, häiritsee mielestäni hitusen yleistä tunnelmaa.

Elokuva kuitenkin ratsastaa siinä sivussa omilla ansioillaan ja sen pystyy kahtelemaan omana elokuvanaan eikä tarvitse sinällään ymmärtää genreä jota se parodioi, jotta elokuvasta mitään irti saisi... joten varsin kaukana ollaan Scary Movie ja kumppaneiden tyylisestä huumorista... virkistävästi tässä elokuvassa huumori ei ole alapää- tai eriteviritteistä vaan näpsäkkää ja ajoittain erittäinkin viiltävää parodiointia.

Leffan juonena yli - tehokas/innokas poliisi joka lähetetään rauhalliselle maaseudulle rauhan tyyssijaan jossa ei juuri actionia ole, tai no jos ei ole niin sitä sitten kehitellään itse... vai muhiiko pinnan alla kenties jotain suurempaakin, kylä jossa ei rikollisuutta ole olemassa on taatusti jossain koira haudattuna.

Pääosassa vetelevät vallan kelpo vireessä olevat Simon Pegg ja Nic Frost... muita tunnetumpia nimiä ovat mm. Timothy Dalton, Bill Nighy, Jim Broadbent... Pienissä rooleissa vilahtaa mm. Cate Blacnhett ja Peter Jackson.

Vallan kelvollista hurvittelua ja toiminnallista komediointia... kantsii vilasta.

Open Water
Äärettömän pienellä budjetilla - lähinnä säälittävät 130,000 dollaria kustantanut indie tuotos tuotti teattereissa 30 miljoonan dollarin edestä joten varsin mukavasti ja yllättäen voittoa sievoinen summa ja vähintäänkin ansaitusti ! sen verran huikeasta tripistä on kyse ihmismielen syövereihin tarjolla tunnelman puolesta.

Rakastavaiset lähtevät sukelteluretkelle hermolomalle, mutta sattuman kautta jäävätkin keskelle ei mitään elikkäs merelle ... alkaa hiljalleen iskemään mm. nestehukka, väsymys, uni, krampit, hemortuneisuus, todellisuudentajun pettäminen pikku hiljaa, toisen syytteleminen toisen tukemisen sijaan, vendenalaiset asukit luovat uhkaavan olotilan, pakokauhu ja vedeenvaraan joutuneina alkaa myös haita mukavasti siellä täällä pilkkopimeässä veden pinnalla vilahdella varsin vilkkaasti...

...kuten budjetista voi päätellä elokuva on äärimmäisen minimalistinen ulkoisilta puitteiltaan, kaksi näyttelijää (okei alussa toki vähän enempi kun itse sukeltemista aiheena pohjustetaan)... noh jos ei haiparvea, sekä vellova meri pimeässä...

...jep ja se meri todellakin velloo, jos tätä isosta kuvasta kahtelee niin voi alkaa jo merisairauden oireita sen alloilla keinuttelun jälkeen tuntua katsojassakin, sen verran todellisuudentuntuisesti homma on tehty ja kuvattu...

...kustannuskysymysten takia on pitäntyt käyttää kuvamateriaalina enempikin oikeita haita kuin robotti sellaisia ja mikäs sen parempaa tälläisessä indie tuotoksessa, nimittäin elokuvassa ei ole ainuttakaan erikoisefektiä mitä itse hai kaloihin tulee ! joten kaikki hait ja evät jotka elokuvassa esiintyvät ovat oikeita. Muutenkin kamerat ovat enempikin kotikutoisia amatööriharrastajien vehkeitä ja se näkyy kuvasta mutta fiiliksen luonnin kannalta elokuvan kantavin voima ja fiiliksen luojana enemmän kuin täydellisesti onnistunut "valinta"...

...myös kaksikko pääosassa on varsin nasevasti toisilleen sopivia ja heidän kemiansa todella paistaa heistä läpi alkusekunneista aina lopputeksteihin asti.

Niin no yhdeksi "pääosanesittäjäksi" voisi myös mainita meren (vesi) on myös tuotu erittäin onnistuneesti ahdistavana ja loputtomana ympärillä vellovana elementtinä tuomaan lisää ahdistusta ja kauhua.

Elokuva ihmisen eloonjäämistaistelusta ja halusta selviytyä siitä voittajana... vaan kuinka pitkälle se kantaa ? Siinä samalla tunteet pääosan kaksikon välillä seilaavat laidasta laitaan ja meno on kuin parhaimmissa vuoristoradoissa mitä tunneskaalan heilahteluihin toivon pilkahduksina tulee... kun äärimmäiseen hätään ja suorastaan toivottomaan tilanteeseen ovat joutuneet.

Niin juu homma kait jollain tavalla ainakin pohjautuu tositapahtumaan. Jotta tämä ei sitten ole todellakaan mikään Deep blue sea, ei hyvässä eikä varsinkaan pahassa.

Maineensa veroinen, todellinen huikea tuotos ! Loistava kaikin puolin, yksi parhaimmista "trilleistä" ja vau se tapa millä elokuva kokonaisuudessaan toteutettu ! Sanotaanko vaikkapa näin että Tappajahai vaikka mainio leffa sekin toisella tapaa oli, tuntuu tämän jälkeen kuin "pikkulasten satuleffalta" tähän hyytävään "tunnelmapaukkuun" verrattuna.

Disaster Movie
Joo'o elikkäs muille leffoille irvaavaa kreisihjuumoria taas kerran tarjolla, tällä kertaa irvaillaan hieman uudemmille kuin jo hitusen vanhemmillekin (lukemattomille) tuotoksille...

...näistähän tuntuu oikein viime aikoina tulleen melekoinen buumi ja yrittelijöitä tuntuu todella riittävän aivan liikaa, jotenkin Hot Shot!, Avaruusboltsit sekä muut kumppanit aikoinaan teki tämän puolen huomattavasti hauskemmin ja onnistuneemmin... kuin mitä nämä nykypäivän melkoisen mauttomat sekä hengettömät irvailuyritykset.

Harmi tosiaan että homma on kauttaaltaan ja poikkeuksetta todella väsynyttä. Muutama yksittäinen kelvollinen toki aina mukaan mahtuu kun niin järjettömän paljon niitä surkeitakin heittoja on niin ei jaksa sitä yksittäistä helmeä sieltä seasta yrittää enää lopussa edes etsiä epätoivoisesti... kuten tässä vaikkapa "sapelihammas Amy Winehouse" joka sentään sai hymähtelemään.

Varsin väsähtänyt kokonaisuus kaikkinensa Melkoista tuskaa tuottaa jaksaa tarpoa elokuva edes kerran loppuun asti. Trailerissa lienee varmaan kaikki "parhaat palat" juuri muuta elokuva ei sitten tarjoakaan.


Strictly Ballroom - Kielletyt Askeleet
Tanssiko kehonkielen improvisaatiota ? noh ei ainakaan kilpa sellainen, jos tämän elokuvan syvintä olemusta aletaan ruotimaan, ainakaan jos tuomarit ovat niin jo etukäteen päättäneet...

...elikkäs Baz Luhrmann tehnyt näköjään varsin pätevän tanssinmaailmaan liittyvän leffan ennen huikeaa "napakymppiään" Moulin Rougen muodossa. Musatyyli on sinänsä melkoisen erilaista kuin punaisessa myllyssä, tosin pari klassikkoja sinänsä tästäkin useampikin löytyy.

Aussi-ohjaajan kädenjälki hehkuu tässäkin todella värikkäänä sekä hengästyttävänä tahtina jolla homma tykitetään alkuun huikealla intesiteetillä...

...välillä rauhoitutaan esittelemään ja tuomaan tarinaan ennen kuin juoni alkaa rönsyilemään joka suuntaan ja suurien paljastuksien jälkeen loppu on perinteinen. Toki sopivan hurttia huumoria aian ajoittain mukana pilkahdellen.

Tarinan päähenkilö on tanssija joka päättää vähän alkaa omia kuvioitaan tekemään ja menettää siinä parinsa ja mestaruus mahdollisuutensa, vaan löytyypä uusi innoittaja erikoiselta suunnalta ja onpa siinä painostavilla vanhemmillakin oma menneisyytensä jne... sivuhenkilöitä leffan aikana tiputellaan melkoisesti roppakaupalla. Lopulta homma kuitenkin ihan kelvollisesti kasassa pysyy lopun juonenpyörteissä.

Ihan jees kertakahteluna.
a life lived in fear is a life half lived

Kiss, Kiss, Bang, Bang
Leffa rekentuu ihan kohtuullisen karismaattisen Robert Downry jr. ympärille. Toki siihen mukaan menoon muutama muukin seminimekkäämpi on saatu mm. Val Kilmer sekä Michelle Monaghan... tosin näiden jälkimmäisten näyttelijöiden taidoista voidaankin olla sitten hitusen useampaakin eriävää mieltä.

Lykätäänpä soppaan kertojana toimiva ääni & yksityisetsivä kombinaatio, "tiukka mimmi", konnia, juonen käänteitä (hitusen liikaa)... hyppysellinen film noiria. Voiko sekoitus toimia, tai pikemmin voi mutta onko se saatu tällä kertaa sopivasti hämmennettyä maukkaaksi ?

No jaa, hitusen homma kaatuu jo pikkunäppäryyden ja juonenkoukeroisuuteen jota ei ihan näin rutkasti sentään olis tarvinnut hommaan ujuttaa.

Dialogia toimii ajoittain kohtuullisesti ja muutamat hauskat töksäytykset viljellään ilmoille kunnolla mehustellen ja ovat todella hauskoja iskeviä ! Ajoittain taas laahataan erittäinkin tylsissä merkeissä ja lähinnä vaivaannuttavia mukahauskuuksia koetetaan tunkea mukaan.

Melkoisen mustaa konnahuumoria ja satiiria riittää...

...jutustelu ja huumori on sellaista että se joko uppoaa todella syvälle tai ei edes pintaraapaisun vertaa. Toiset rakastaa, toiset vihaa tämän sorttista meininkiä.

Itselleni mieleen jäi muutama kohtaus jopa erittäin hauskoina mieleen, mutta kokonaisuutena aika laimea kuva jäi päällimmäisenä tunteena lopputekstien vieriessä ruudulle mielensyövereihin. Sen verran kovastikin kehuttu, joten siltä melkoinen osin pettymys, vetovoima vaan jäi uupumaan tällä kertaa.


Serenity
Eipä ole tullut nähtyä kovasti hehkutettua Firefly nimistä scifi telkkusarjaa. Tämä leffa kuitenkin jatkoa tuolle sarjalle... uskollinen pieni faniryhmä olisi halunnut sarjalle jatkoa mutta rahoittajat eivät lämminneet... mutta käsikirjoittaja sai kuitenkin hoitaa hommansa loppuun elokuvan välityksellä ja tämä on käsittääkseni "loppu" tuolle telkkusarjalle. Tosin "rahamielessä" tästä on ilmeisesti pakotettu tekemään huomattavasti toimintapainotteisempi kuin mitä draamallisempi sarja taasen oli.

Onneksi elokuvan alussa on sentään jotain pientä kertomusta mistä on kysymys vaikka hitusen hämäränpeittoon jääkin sarjasta tietämätön muttei aivan ulapalla ja puilla paljailla sentään ole sarjaa katsomaton aivan ulapalla ... tosin elokuva kait sisältää paljon viittauksia sarjaan. Ihan jees leffa tämä on vaikkei sarjasta tietäisi yhtään mitään, tosin sarja varmasti auttaisi ymmärtämään ja syventämään hahmoja todella paljon, kuten mitä oikeasti on aiemmin tapahtunut ja nostaisi fiilareita sen suhteen... mutta en kyllä tän leffan perusteella kuitenkaan sarjaa alkaisi kahtomaan.

Pieni ryhmä ihmisiä elelee omassa aluksessaan "sivussa" ympäri mennen ja tullen kaukana sivilisaatiosta ja hallituksesta... kun maapallolle ei enää mahdu asukkaita. Vaan tuleepa eräs hallituksen agentti vieraisille "uhittelemaan".

Homma sijoittuu lähitulevaisuuteen ja yhdistelee hitusen scifiä ja länkkärimeininkiä samaan soppaan. Leffassa toimintaa varsinkin loppua kohden piisaa (ilmeisesti budjetti huomattavasti suurempi kuin sarjassa ja se näkyy action puolessa, jonne on enempi sarjan hahmojen syventämisen luota etäännytty), samoin pientä kelpo huumoria mutta jotenkin itse tarina ja henkilöt jättivät hitusen kylmäksi ja etääntyneiksi ainakin pelkän leffan perusteella.


Päivä ilman sotaa
Varsin kelvollinen "sotaleffa", jopa inhimillinen häivähdys herää hetkeksi eloon helevetin keskellä kun ensimmäistä maailman sotaa käytiin, leffa perustuu tositapahtumaan.

Varsin mainiosti elokuvaa näytetään kolmelta eri kantilta niin Saksa, Englanti (Skotlanti jostain syystä elokuvassa) sekä Ranska. Mikä mainiointa kun ei ole Hollywood tuotos niin erimaiden sotilaat ja päämiehet itse kukin puhuvat omaa kieltään, joka on yleistunnelman kannalta sinänsä välttämätöntä ja kikka jota on nykyisin onneksi edes hitusen enempi alettu käyttämään myös isommallakin markkinoilla.

Eturintamalla sotilaat olivat jo kerinneet kyllästymään koko homman järjettömyyteen ja raakuuteen ja päättivät tehdä omin nokkinensa vihulaisten kanssa oman rauhansopimuksensa jouluaatoksi sekä joulupäiväksi. Osa miehistä pystyi hetkeksi unohtamaan sodan, sota ei kuitenkaan pystynyt koskaan unohtamaan heitä... vaan eipä esimiehet katsele suopeasti miehistöjensä touhuja vaan heillä omat suunnitelmansa heidän päänmenokseen.

Päähenkilöitä on todella runsaasti kun kaikista kolmesta kansallisuudesta otetaan useampi henkilö tarkempaan syyniin (niin päättäjiä kuin rintamalta sotilaita), homma kuitenkin pysyy onneksi järjellisyyden rajoissa ja mitään osapuolta ei tyrkytetä toistaan hyvempänä tai pahempana akselilla taiteillen... jokaisen joukon sotilaat ovat enempi tai vähempi aivopestyjä tappokoneita heidän kyllätymiseensä asti ja homma aloitettu jo lapsesta asti... kun leffan alussa pikkuiset pojat latelevat runonpätkiä koulussa joidenka mukaan "muut ihmisrodut" pitäisivät maailmasta kadottaa. Homman ovat liikkeelle laittaneet maiden johtajat kuin myös kirkollinen johto. Onpa joukkoon myös eräs nainen eksynyt, oopperalaulaja joka rahvait ja johtajia laulullaan viihdyttää (tässä tapauksessa jouluisin tunnelmin pitkälti) on valmis oman rakkautensa eteen vaikka sitten uhraamaan itsensä rintamalle.

"Normaalista" hyvinkin poikkeava sotaelokuva joka on erinäisillä kansainvälisillä festivaaleilla kerännyt runsaasti tunnustusta omaksi edukseen. Ihan kelpo leffa, huomattavasti paremmin tämän jakselin kahtoa kuin vaikkapa aiemmin mainitun Pianistin... homma ei oikeastaan tässä jää laahamaan pitkiksi ajoiksi vaan ihmiskohtalot ja ihmiset saadaan heti leffan ensihetkestä asti tuotua katsojalle tarpeeksi kiinnostavalla tavalla esille jotta se jaksaa kantaa loppuun asti.

Elokuvan on ohjannut Christian Carion. Pääosassa nimekkäämmästä kaartista löytyy Diane Kruger, Benno Furmann, Guillume Canet...


Hot Rod
Pääosassa on hemmo joka uumoilee tulevaisuudessa maailman parhaaksi stunt-mieheksi. Miehen itsensä käsitys omista taidoista vaan ei välttämättä ole aivan parasta mallia... sillä mies ei toistaiseksi ole onnistunut ainoassakaan yritelmässään...

...mutta ideoita ja yritystä piisaa, onko se helmi sieltä hioutumassa vai ei ?

+ temppuja tehdessä varsin tyylikkäät tekoviikset jäbikällä

+/---- sinällään sydämellinen tarina pohjimmiltaan (jos jostain oikein syvältä kaivelee) joka ei sinänsä jaksa juurikaan elokuvaa kuintakaan kannatella sen enempiä

------jenkkiteineille suunnattua järjetöntä mukahauskaa peruspaskaa, josta ei oikein lopulta jää paljoakaan mieleen ainakaan positiivisesti. Melkoisen turhauttavaa katseltavaa kaikkinensa.


Meet Bill
Tästä draamakomediallisesta pläjäyksestä tulee hyvin paljon tyyliltään mieleen Nick Hornbyn romaaniin perustuva Poika niminen elokuva.

Tässä tyyppi (Aaron Eckhart) on menettänyt otteensa ja mielenkiinnon itseensä ja ylipäätänsä elämään, epäileepä että vaimokin (Elizabeth Banks) touhuilee omiaan... vaan sattuupa törmäämään erääseen koulupoikaan (Logan Lerman) jota auttaa joutumatta satimeen... hjiljalleen poika tutustuttaa miehen aivan uudenlaiseen maailmaan "tyttöystävänsä" (Jessica Alba) kanssa. Myös paikallinen juontaja on suuressa roolissa (Timothy Olyphant).

Alapää- ja törkyhuumori on jätetty kokonaan sivuun tästä tuotoksesta ja elokuva pyrkii ns. älykkääseen komediointiin elikkäs nokkeluuteen ja hyvän maun pariin, ajoittain siinä kelvollisesti onnistuen. Elokuvan hauskuus perustuu siihen että se ei yritä olla sitä väkisin ja välttää ylihauskuuden jonka tekeminen onnistuneesti on pirun vaikeata taiteilua. Ei mikään älytön hetkellisten naurupysrkahdyten irroittaja mutta hymyilyttävää asennetta riittää tasaiseen tahtiin koko elokuvan ajan...

... harmi että käsikirjoitus hitusen kusasee ja elokuva harhailee kokonaisuudessaan aika päämäärättömästi "ilman sanomaa", liiankin arkirealistisesti, sinänsä sisältöä ei ole juuri nimeksikään.

Aaron Eckhartin erittäin pätevä näyttely (hauskana, symppiksenä, lutusena luuserina) pelastaa tämän elokuvan mahdollisesta suonsilmäkkeeseen uppoamisesta, mies osaa näyttelijänlahjoillaan näytellä varsin kuivakkaa tyyppiä erittäin mainiosti.

8 päivää ensi-iltaan
Elikkäs saippuaa ja romantiikkaa suomen mittapuulla varsin tunnetuilla näyttelijöillä.

Mikko Leppilampi on pidempään ollut pinnalla ja viimeaikoina esille on noussut naisista erityisesti Laura Birn... pakko myöntää että viime aikoina pienissä telkkutuotannoissa enempiki esiintynyt Iina Kuustonen on melkoisen vetävännäköinen uusi nuori naisnäyttelijä, tai no sanotaanko vaikka että näyttää naapurintyttömäistä Birniä hitusen "bitchimmältä" mimmiltä onneksi positiivisessa mielessä kuitenkin. Siinä sivussa kameran edessä pyörähtelee kans useampiakin niminäyttelijöitä tovin tai toisenkin...

...sivunäyttelijöitä leffassa on suhteellisen paljon jotka lopulta shown pääkaksikon edestä nimiinsä ottavatkin. Varsinkin lesbokaksikko (Elina Knihtilä & Mi Granlund) jolle on suurimmat mehustelurepliikit ja tilanteet annettu kyseisestä leffasta näyteltäviksi. Noista varsinkin ensimmäisellä on leffassa jopa varsin suuri rooli, kun auttaa pääosannäyttelijää oppimaan uskomaan itseensä ja vaikeissa hetkissä muuten vaan tukena...

...muista sivuosanäyttelijöistä loistaa myös pääosatyttösen äiti (Outi Mäenpää) joka höyryää varsin kelvollisesti "omiaan puolustellen ja niitä lahdaten". Huumoripuolesta vastaa Ostoskanavaan ihastunut haamukaksikko joka silloin tällöin myös ilmestyy omaperäisillä höpinöillään katsojaa viihdyttämään.

Siirappisuus pois sulatellen päältä pois niin ulkomaisiin virkaveljiinsä on haettu vähän lisänäkemystä paniikki/ahdistuskohtauksesta joka tuo edes hitusen syvällisempääkin sanomaa elokuvaa, vaikka usein enempikin olankohautusmenttaliteetilla lopulla niistä yli mennään.

Erään reatterin giglogo touhuaa vuorotellen kaikkien kanssa kunnes sattumalta tapaa sen oikean kun vahingossa vastanäyttelijäksi tuleekin tyyppi, jota kukaan ei koskaan ole huomannut, jota siihen ei alun perin oltu kaavailtu ja mikäs siinä Romeota ja Juliaa esitellen... loppua ei ole vaikea arvata kuka alkaa sädehtimään jne...

Perinteistä kotimaista / valtameren takaista romanttista hömppää sekoitettuna drinkkinä kaipaaville kohtuullisen toimiva kokonaisuus kuitenkin loppupeleissä kotimaisin voimin kasaan sekoitettuna ja ravistettuna.