Plants vs Zombies: Garden Warfare

Plants vs Zombies: Garden Warfare on ensimmäinen julkaisu PVZ-sarjassa, jonka pääalustana on kotikonsolit. Pelin saa siis PS3:lle, 4:lle, Xbox Onelle ja 360:lle sekä PC:lle. Itse nappasin tämän 2014 jouluna ilmaiseksi kun Playstation Storesta kerran sai. Nyt olen upottanut noin 20h tähän peliin ja ajattelin että olen nähnyt tarpeeksi, eli olisi siis arvion aika.

Aloitetaan pelin perusideasta. Tämä ei muistuta MILLÄÄN muulla tavalla kuin teemallisesti alkuperäisiä mobiilipelejä tästä sarjasta. Peli on kolmannesta persoonasta kuvattu moninpeliräiskintä, jossa zombit ja kasvit ottavat vastaan. Pelimuotoja on muutamia, on erikseen Garden Ops, joka on käytännössä Survival pelimuoto muutaman kaverin kanssa jossa sitten lahdataan myös muutamia pomoja, ja sitten on nämä joka räiskintämoninpelin peruspelimuodot eli Team Deathmatch ja lipunvaltaus (domination/conquest). Ne ovat mukavaa 16v16 mättöä, mutta sitten on pelimuoto nimeltä Gardens and Graveyards, jossa pelin sydän sykkii. Kyseessä on attack & defend -pelimuoto, jossa kasvit siis puolustaa alueita, ja zombit yrittää tuhota/valloittaa ne. Se siirtyy aina zombien vallattua uudelle alueelle, kunnes zombit saavuttaa niiden pääkohteensa (mainitaan matsin alussa), kuten jättiläisauringonkukan joka on sitten tarkoitus tuhota. Muita pelimuotoja en ole kokeillut, mutta tuo jälkimmäisin oli erittäin mukava pelimuoto joksikin aikaa. Idea sopi meinaan täydellisesti Plants vs Zombies -peliin ja se oli toteutettukin melko hyvin. TDM ja lipunvaltaus oli myös ihan hupaisaa, mutta se on jo niin nähtyä ettei niitä jaksanut kauaa pelata. Selviytyminen oli kyllä ihan kiva, mutta turhan helppo omaan makuun. Ensimmäisellä pelikerralla pääsin meinaan heti vaikeimmalla vaikeusasteella läpi. Hatmiksi myös jäi se, ettei mitään yksinpelin tapaista pelimuotoa ollut, vaan kaikki käytännössä vaatii muita pelaajia.

Hahmovalikoimakin oli kattava. Pelissä oli kasvien puolelta Peashooter, Sunflower, Chomp ja Cacti, joilla jokaisella oli omat erikoiskykynsä. Sama juttu myös zombien puolella. Siellä taas oli soldier, engineer, scientist ja All-star. Pelin yksi hienouksista (ja huonouksista) piilee siinä, että joka hahmosta voi avata yli 5 erilaista versiota ostettavien korttipakkojen mukana, ja jokanen hahmovariantti oli erilainen kuin muut. Tämä oli loistava idea, mutta kuinkas ollakkaan sinnekkin ollaan piilotettu mikromaksut. Joko pelaat x määrän matseja että saat kerättyä tarpeeksi kolikoita korttipakettiin, tai sitten ostat niitä oikealla rahalla. Tämä jäi vähän tympimään. Erikoiskyvyt eivät kuitenkaan olleet mitenkään ylivoimaisia, mutta zombit tuntui kokonaisuutena olevan asteen parempia kuin kasvit, joka näkyi usein myös peleissä, sillä suurin osa päätyi zombien voittoon.

Peli oli kyllä onnistunut luomaan tutut hahmot mobiiliversioista 3D-maailmaan, ja se tuttu fiilis ja huumorikin oltiin saatu mukaan tähän peliin. Graafisesti Garden Warfare on melko näyttävä, lähinnä mielestäni sen takia että värimaailma ja teema ollaan saatu napitettua todella hyvin. Peli ei yritä näyttää fotorealistiselta eikä myöskään täysin mielikuvitteelliselta, vaan jotain sieltä välistä. Tästä pidin todella paljon. Äänimaailmallisesti peli on myös onnistunut kaappaamaan tutun fiiliksen mobiilipeleistä. Musiikki oli ihan ok, ei mitään maailmaa mullistavaa muttei kummiskaan täysin surkeatakaan. Hahmojen äänet olivat taas paremmalla tasolla. Kokonaisuutena pidin pelin ulkonäöstä ja äänimaailmasta, jotka sopivat hyvin yhteen.

Pitkää ikää peliltä ei kyllä saa vaikka kyseessä on melko suuri peli, meinaan kun saa sen oman suosikkihahmon auki niin siinä se sitten oli. Sen jälkeen sitä pelataan vain sen takia, koska tekee mieli. Toki voi kerätä eri hahmoja ja kehittää tasoa (joka muuten tapahtuu haasteiden kautta), mutta itse kun sain avattua Peashooterin tuliversion ja jalkaväkizombin commandoversion, niin olen lähinnä pelannut niillä kahdella ja toivonut saavani vielä jotain tästä irti. Harmillisesti tästä ei enää oikein saa. Toki kyseessä on todella hyvä peli, mutta pitkäikäisyydeltään ei mikään pitkä. Kuten jo mainitsin alussa, sain pelistä noin 20 tuntia hupia irti, mutta onneksi se oli oikeasti hupia eikä turhaa hikoilukämppimistä.

Hyvää
Värikäs ja kaunis
Hahmoluokat
Gardens & Gravyeards -pelimuoto

Huonoa
Mikromaksut
Melko lyhytikäinen peli