Batman: Arkham City

Lyhyet Mielipiteet
Pelattu alustalla: PlayStation 3

Flashback; Batman: Arkham Origins on aliarvostettu. Flashback; Batman: Arkham Asylum on yliarvostettu.

Tämä peli vihdoin omasta mielestäni on peli joka ansaitsee kaiken kunniansa, se parantaa paljon sitä mitä Asylumissa oli ja onnistuu paljon paremmin kaikessa millä Origins yritti sitä kopioida. Kun aina löytyy top pelit listalta Batman: Arkham Asylum, itken sisältäni kun mietin että pelasivatko ihmiset edes tätä jatko-osaa? Pelituntumaa ollaan paranneltu, tarina on mega-kiinnostava ja grafiikat on varmaan parhaimmat sarjassa sekä ei tule samanlaisia bugeja mitä Originsissa on. Kaikki on tässä osassa hyvin, paitsi boss tappelut, paitsi yksi.

Tarina alkaa siitä kun Bruce Wayne on tekemässä puhetta että Arkham City on huono asia, olemalla täysin ideaa vastaan että rikollisilla on periaatteessa oma kaupunki mitä vaan tarkkailee helikoptereilla jokin TYGER Security nimiset viranomaiset. TYGER Security pidättää Bruce Waynen ilman mitään syytä ja pian Bruce kohtaa Arkham Cityn ns. Pormestarin/Johtajan Hugo Strangen kuka tietää että Bruce Wayne on Batman. Tarina on heti alkuun helvetin kiinnostava! Miten ihmeessä tämä Hugo Strange tietää kuka Bruce Wayne on?

Hugo Strange asettaa Bruce Waynen Arkham Cityn sisälle missä Penguin yrittää kiusata Waynea mutta hän hoitelee kaikki heistä kuin pro ja lopulta edistyy rakennuksen katolle minne Alfred lähettää Waynelle pukunsa. Pian, Batman oppiikin että Jokeri tekee kuolemaa Titaanista jota otti Arkham Asylumissa, ja kun yrittää selvittää kuinka totta se on, Jokeri saa Batmanin ansaan ja laittaa omaa vertaansa Batmaniin. Se on Batmanista kiinni pelastaa oma elämä, Jokerin elämä, sekä valmistautua johonkin Protocol 10 nimiseen asiaan jota Hugo Strange mainostaa koko pelin ajan, sekä pelkona Batmanilla on että Hugo tietää kuka Batman on.

Pelissä esiintyy lukuisia hahmoja Mad Hatterista jopa Calender Maniin ja tarinallisesti peli on loistava heittämällä käänteitä sinne sun tänne missä on jopa järkeetä. Koska olen ollut jossain huumeissa, itseltäni jäi sivutehtäviä paljon tekemäti kuten Deadshot, joten en edes ole koennut peliä kokonaisuudessaan koska aina unohdan mennä sivutehtävät läpi.

Pelituntuma on siis melko samaa kuin Originsissa tai Asylumissa, mutta se tuntuu jotenkin niin paljon smoothimmalta kuin mitä Asylumissa. Etkä vain rämpytä yhtä näppäintä ja yhtä vähänväliä suojatakseen, vaan on isoja jätkiä (joilla ei ole kättä), miehiä kilpien kanssa, miehiä sähköpumppujen kanssa pakottamalla sinut tekemään eri strategioita. Voit nopeasti asettaa pommin joka vähäksi aikaa kolkkaa viholliset vierestäsi, voit Batclawlla nopeasti vetää viholliselta aseen pois, se on vain niin hienoa. Ja älä edes mainitse Mr. Freezeä. Yhdessä vaiheessa peliä on Mr. Freeze bosstaistelu mikä on ehkä yksi kaikkien aikojen lempi boss taisteluistani ikinä. Ensimmäisen kerran kyseisessä taistelussa, sydän hakkasi tuhatta ja sataa koska musiikki on loistava ja Freezen ääninäyttelijä kuullostaa pelottavalta. Miten koko Freeze bosstaistelu hoituu on että jos kerran hyökkäät hänen päälle takaanta, et voi sitä tehdä toiste, sinun pitää siis kokoajan tehdä eri strategia hyökätäksesi Freezen päälle, ja jopa Hard-vaikeusasteella sinun pitää tehdä sitä viellä enemmän, ehdottomasti top 10:ssä videopeli bosseista.

Pelin huonoin puoli kuitenkiin on se että ei sekään todellakaan ole mikään suora klassikko, sama asia kuin Asylumin kanssa, että se ei vain silti omasta mielestäni ehkä mene samoihin listoihin kuin esim. Fallout 3. Uudelleenpelaamisarvoa ei sinänsä ole ellet halua kokea Freezeä Hard-vaikeuasteella.

Kaikenkaikkiaan, Arkham sarja itselleni on vain ollut hauska sarja. Onko se todellakaan sen arvoinen että se on yksi kaikkien aikojen parhaimmista videopelisarjoista? Ei todellakaan omasta mielestäni. Onko se kuitenkin todella hauska sarja? On, todellakin, varmaan yksi hauskimmista.