Sniper Elite V2

Pelaamme Karl Fairburnea, OSS:n agenttia joka on syvällä vihollisten linjojen takana Berliinissä vuonna 1945. Tehtävämme on tunkeutua Saksan pääkaupunkiin ja värvätä tai salamurhata V-2 -rakettiohjelmassa työskentelevät natsitiedemiehet. Panokset ovat korkealla, etenkin koska venäläiset ovat samoilla asioilla kaupungissa.

Tämä kaikki on johtanut minut katselemaan katua pitkin lähestyviä sotilaita. Yksi näistä harhautuu lähelle, ja parasta olisikin varmaan pistää tämä hiljaiseksi veitsellä. Sitä ennen täytyy kuitenkin ottaa huomioon tämän kaverit. Näitä on vielä ainakin kaksi lisää kadulla, ja jos en ole aivan erehtynyt, on oikeanpuoleisella katolla tarkka-ampuja.

On tehtävä ratkaisuja, ratkaisuja jotka vaikuttavat dramaattisesti pelikokemukseen Sniper Elite V2:ssa. Kadulle voisi vain juosta ampuen kaikkea mikä liikkuu, ja lopuksi tipauttaa ampujan katoltaan, mutta olisi myös täysin mahdollista vain hiipparoida hiljaa katujen lävitse.

Peli on kuitenkin rakennettu juuri hiippailua varten, joten se olkoon ohjenuoranamme. Lähelle eksynyt sotilas hiljennetään nopeasti, ja vihollisen ampuja tiputetaan käyttäen kirkonkellon sointia naamioimaan laukauksen ääni. Tätä seuraa loppujen vihollisten varovainen napsiminen yksi kerrallaan ilman että nämä ehtivät tajuta mitä tapahtuu.

Sniper Elite V2 on jatko-osa kulttisuosikki Sniper Elitelle (2005), ja se on pitkän matkan tarkka-ammuntapeli. Kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta rohkaistaan vahvasti. Sotaa käydään enimmäkseen kolmannesta perspektiivistä, Fairburnen edetessä raunioituneen Berliinin lävitse. Toiminta kuitenkin siirtyy ensimmäiseen perspektiiviin, kun aletaan sihdata Springfield M1903:n kiikaritähtäimen lävitse.

Rebellion on panostanut autenttisuuteen Sniper Elite V2:ssa. Pelissä on realistisia aseita ja ajoneuvoja, ja Rebellion on asettanut nämä yksityiskohtaiseen uudelleenvisiointiin vuoden 1945 Berliinistä. Tiettyjä myönnytyksiä on tietenkin tehty. Esimerkiksi Liittoutuneiden pommituskampanja teki Berliinistä huomattavasti litteämmän kuin mitä se pelissä on. Se pursuaa silti realismia, katujen asemoinnista aseisiin asti.

Maisemien ja varusteiden lisäksi minuun teki suurimman vaikutuksen peliä testatessa se kuinka paljon huomiota tarkka-ammuntaan on investoitu. Helpommilla asetuksilla V2 on täysin viihdyttävä hiippailukokemus, mutta ammunta hoituu vähän kuin itsestään, kiitos runsaan avustuksen. Vaikeustasoa nostamalla päästäänkin aivan toisenlaiseen pelikokemukseen. Korkeammilla tasoilla V2 pakottaa pelaajan harkitsemaan monenlaisia muuttujia ennen kuin liipaisimesta vedetään. Kaaren lasku ja tuulensuunta tulee ottaa huomioon, samaten tuulen nopeus ja luodin läpäisykyky. Jos haluat täydellisiä laukauksia, tarvitaan niihin paljon enemmän kuin ristikon mallaaminen vihollisen päälle.

Ensimmäisessä osassa suosittu Bullet Cam palaa taas kuvioihin. Hyvistä laukauksista palkitaan hidastetulla animaatiolla. Fairburne kykkii piilopaikassaan, ampuu, ja luoti tanssii ilmojen halki, osuen lopuksi kohteeseensa. Se on kaikenkaikkiaan hyvin elegantti esitys.

Sniper Elitessä esitys päättyi tähän, mutta V2 vie hommat pidemmälle tavalla joka tulee osaltaan määrittelemään Rebellionin viimeisintä. Niin sanottu X-Ray Kill Cam on brutaali ja tyydyttävä lisä peliin. Kun tekoäly laskee osuman olleen erityisen hieno tai brutaali, se laukaisee Bullet Camin, mutta sen lopussa tapahtuukin jotain aivan uutta ja jännittävää.

Bullet Cam väistyy X-Rayn tieltä, ja sodan brutaali luonne tuodaan etualalle Rebellionin tuoreimman keksinnön kautta. Kun laukaukset aiemmin jättivät karmeita reikiä ja rikkinäisiä sotilaita, paljastaa uusi X-Ray Kill Cam luodin tuhovoiman animaation muodossa. Sotilaiden luurangot paljastuvat katsojalle luodin repiessä tiensä lävitse lihasta, luusta ja sisäelimistä, esitellen kuinka paljon vahinkoa etäältä on mahdollista tehdä.

Rebellion on ilmeisesti investoinut paljon aikaa ja energiaa tähän uutuuteen, ja he ovat siitä selvästi ylpeitä. Vanhempi tuottaja Steve Hart kuvaili sitä suosikkiosuudekseen koko pelissä. Sen käyttöä ei kuitenkaan vedetä överiksi, ja vain pieni prosentti onnistuneista laakeista laukaisee sen. Se onkin oiva palkinto hyvästä taposta.

Kenties tyydyttävin piirre X-Ray Kill Camissa on se kuinka jokainen animaatio on täysin ainutlaatuinen. Luoti voi sujahtaa silmän kautta kalloon ja takaraivosta ulos, tai se voi napsaista irti sormen tai ikävämmässä tapauksessa kiveksen.

Pääsin käsiksi vain kolmeen kampanjakenttään, mutta kaikki kertoi kiinnostavasta ja hiotusta pelikokemuksesta. Kolmannen persoonan kontrollit ovat kaikenkaikkiaan tiukat ja tarkat. Tuhottujen korttelien lävitse kiipeileminen luo ainutlaatuisen ilmapiirin, ja jatkuva havaituksi tulemisen pelko vain nostaa jännitystä.

Kolmeen pelattuun kenttään sisältyi myös tutoriaali, joka oli melko suorasukainen esittely tarkka-ampujan hommasta. Toinen taso sijoittui Berliinin kaduille ja tarjosi joukon erilaisia strategioita läpäisemistä varten. Sen loppuosaan kuului räjähteitä, tuhottavia tankkeja, päälaakeja sekä paljon kuolleita natseja. Täydellinen mainos V2:lle ja sille mitä luvassa on.

Viimeisessä kentässä pääsimme etsimään murjottuun kirkkoon tiputettuja varusteita. Fairburnen harmiksi häntä kuitenkin osattiin odottaa, ja kun vartijat oli hoidettu ja varusteet noudettu, alkoi kirkkoon virrata aalloittain vihollisia.

Tämä viimeinen osuus oli aiempaa huomattavasti toiminnallisempi, ja se oli täydellinen esimerkki siitä kuinka Rebellion haluaa tarjota autenttista taistelua helposti aukeavassa muodossa. Fanit toki halusivat vielä enemmän realismia, ehkäpä enemmän kuin mitä Rebellion haluaa heille antaa. Kovimpien fanien tyydyttäminen saattaisikin tuottaa lähes pelikelvottoman lopputuloksen.

Peliä varten konsultoitiin ennen Royal Armouriesissa työskennellyttä Martin Pegleriä, joka on ekspertti sen aikakautta koskevissa kysymyksissä. Hänen tietämyksensä ajasta ja paikasta takasi pelille lisää autenttisuutta, joskin hänkin tiedosti kuinka se pitäisi jotenkin yhdistää pelattavuuteen. Pegler muistutti kuinka suurin osa tarkka-ampujan toimesta vuonna 1945 oli tuntikausia pelkkää tuijottamista ilman mitään toimintaa, eikä tällainen peli olisi mitään mitä kukaan haluaisi pelata.

Onneksi Rebellion oli tämän kanssa samaa mieltä, ja Sniper Elite V2:ssa he ovatkin ilmeisesti löytäneet mukavan tasapainon pelattavuuden ja autenttisuuden välimaastosta. Moninpeliä ja kampanjan jatkoa joudutaan odottamaan vielä toukokuuhun asti, jolloin asiasta voidaan sitten varmistua. Tämänkertaisen testin perusteella Rebellionilla näyttää olevan menestys tähtäimessään, ja odotamme malttamattomana, että se mäjähtää kauppoihin.

Sniper Elite V2 ilmestyy Xbox 360:lle ja PS3:lle toukokuussa ja se julkaistaan yhteistyössä 505 Gamesin kanssa. Rebellion julkaisee PC-version itse hieman myöhemmin. Ennakkotilaajat saavat myös Assassinate the Fuhrer -lisätehtävän, jossa pistetään Aatulle lyijyä lakin alle.