Gamereactor Network Suomi / Dansk / Svenska / Norsk / English / Deutsch / Italiano / Español / Português / Français / Nederlands
Gamereactor
Kirjaudu sisään






Unohditko salasanan?
Et ole jäsen, Haluan rekisteröityä

Kirjaudu käyttäen Facebook-tiliä
Gamereactor Suomi
ennakot
Call of Duty: WWII

Call of Duty: WWII beta

Marraskuusta näyttäisi olevan tulossa hyvä.

  • Teksti: Ford James (Käännös: Markus Hirsilä)

Call of Dutyn viimeiset kolme vuosipäivitystä ovat käyneet sotansa tulevaisuudessa. Tästä on ollut seurauksena eksopukuja, seinillä juoksemista ja erikoista tulevaisuuden aseistusta. Sledgehammer Games on kuitenkin valinnut palata takaisin sarjan juurille eli toiseen maailmansotaan, jota Call of Duty ei ole käsitellyt sitten vuoden 2008 World at Warin.

Betan ensivaikutelma on mahtava. Meno tuntuu ilman rakettireppuja taktisimmalta Call of Dutylta sitten Ghostsin. Kolme pienikokoista karttaa tosin tarkoittivat samalla sitä, että toiminnan tempo oli samanlainen kuin muutamassa aiemmassakin pelissä. Kiitosta on annettava myös äänisuunnittelusta. Yläpuolella lentävät koneet, räjähdyksien äänet ja jatkuva tulitus loivat vahvan siellä olemisen tunnun. Ja tämä kaikki jo pelkästään moninpelissä.

Ensimmäiseksi testiin päätyi uusittu War-muoto, jota ei pidä sotkea Call of Duty: World at Warin samannimiseen pelimuotoon. Warissa on kaikkiaan neljä tavoitetta. Hyökkäävän puolen tulee vallata määrätty alue Dominationin tai Hardpointin tyyliin ennen sillan rakentamista eteenpäin pääsemiseksi. Sen jälkeen asennetaan pommi hieman Search & Destroyn mallin mukaisesti, ja viimeinen tavoite on tankin saattaminen maaliin Overwatchin ja Team Fortress 2:n tyyliin. War kannustaa tiimipeliin, sillä pelkkä tappojen kerääminen ei auta omaa joukkuetta voittoon. Edes tulostaululla ei ole esitettynä niin sanottua K/D Ratiota pelaajille. Betan kartta suosi vahvasti hyökkääjää, jolloin voittaminen edellytti puolustajalta vahvaa joukkuepelaamista.

Betassa oli valittavana kolme niin sanottua tavallista pelimuotoa: Team Deathmatch, Domination ja Hardpoint. Kaikki toimivat juuri niin kuin aina ennenkin, joskin hardpointit olivat saatavilla 60 sekuntia kerrallaan totutun 90 sekunnin sijasta. Tämä johti aiempaa liikkuvampaan peliin, ja kerrallaan kentästä oli käytössä suurempi osa kuin ennen.

Kolme karttaa olivat huomattavan erilaisia toisiinsa verrattuna. Ardennes Forest on talvinen ja suurikokoisin. Kartassa on kolme selkeää linjaa. Kirkon rauniot hallitsevat yhtä osaa, keskellä on tuhoutunut tankki ja toisella puolella on omanlaisensa ei-kenenkään maa. Perinteisestä suunnittelusta johtuen kartta soveltui hyvin kaikkiin pelimuotoihin, koska tarjolla oli niin pitkän kantaman kuin lähietäisyydenkin taisteluja.

Pointe du Hoc sijaitsee Normandian rannikolla Ranskassa. Kartassa on viisi bunkkeria ja maatalo kentän laidoilla, kun taas keskusta on väärällään juoksuhautoja. Täällä haulikot ja konepistoolit määräävät. Pointe du Hoc oli parhaimmillaan Hardpointissa, kun taas Team Deathmatchiin se ei tuntunut soveltuvan lainkaan.

Gibraltar puolestaan sijoittuu eteläiseen Espanjaan. Kartassa on runsaasti korkeuseroja. Selkeän rakenteen puuttuessa kartasta puuttuu sujuvuus eli niin sanottu "flow". Runsaat nurkat ja kulmat johtavat siihen, että yleensä kuolema koittaa selkään ammuttuna. Kokonaisuutena Gibraltar oli vähiten nautittava kartta, mutta se saattaa silti soveltua esimerkiksi Search & Destroyhin.

Aseiden keskinäinen tasapaino on tavannut olla Call of Duty -peleissä ongelmana julkaisun yhteydessä. Tavallisesti mukana on yksi tai kaksi muihin verrattuna ylivertaista asetta. WWII:ssa se on STG-44. Tätä toivottavasti hiotaan lopulliseen julkaisuun mennessä.

Call of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWIICall of Duty: WWII
Call of Duty: WWIICall of Duty: WWII