For Honor -ennakkofiilikset

Viime vuoden E3:sten jälkeen on ollut epäilyttävän hiljaista - ainakin siihen asti kun viikingit marssivat takaisin esiin Ubisoftin konferenssissa esitelle trion viimeisen osapuolen. Jokaiselta löytyy ilmeisesti erittäin erilaisia sotureita, jotka ovat päätyneet tuhatvuotiseen sotaan keskenään. Historialliseen tarkkuuteen ei ole siis tähdätty.

Konfliktin keskellä on Apollyon - sotalordi ja mestarimanipulaattori - joka toimii samalla sotaa ylläpitävänä voimana. Kampanja on jaettu osapuolien tavoin kolmeen osaan, jossa pelaat joko Kenseinä (samurait), ryöstelijänä (viikingit) tai suojelijana (ritarit). Alku mennee puhtaissa turpakäräjissä mutta oletamme jonkinlaisten epävarmojen liittolaisuuksien syntyvän peli loppupuolella.

For Honor on hieman kuin Crytekin Ryse, mutta kokonaisempi pelinä. Se on Rysen tavoin suuri ja eeppinen, imien voimaa brutaalista lähitaistelusta. Pelattavaa on kuitenkin valtavasti enemmän, samoin kuin opeteltavaa, jos on päässyt tottumaan anteeksiantavampiin mätkintöihin. Iskut pitää ajastaa huolellisesti, jotta perusmättöä rytmittävistä kaksintaisteluista selviää hengissä.

Tämän vuoden E3-messujen pelivideon tyyliin iskut voivat tulla kolmesta eri suunnasta. Blokkeja voi viljellä kolmeen suuntaan samalla tavalla. Tekoälyn ohjastamat viholliset hyökkäävät yleensä samanlaisilla sarjoilla, joten niitä oppii hetken päästä ennustamaan ja torjumaan. Torjunnan murtamalla vastustajaa voi horjuttaa ja sopivan tilaisuuden tullen syötä piikkeihin tai 30 metriä suoraan alaspäin rotkoon. Tällaiset tilaisuudet tuovat kivasti maustetta peliin ja tuntuvat äärimmäisen tyydyttäviltä onnistuessaan.

Ruudulla näkyvät merkit kertovat normaalisti hyökkäysten suunnan, mutta realismia haikaileva voi ottaa apupyörät pois ja pyrkiä tulkitsemaan iskuja pelkästään vihollisen liikkeestä. Ilman apuja pelaaja voi myös keskittyä täysin pelin tapahtumiin eikä pelkkiin napinpainallusvihjeisiin.

Muuta uutta olivat esimerkiksi poimittavat esineet ja erilaiset kyvyt. Parantavan juoman funktio on ilmeinen, mutta meillä oli käytössämme myös "Revenge" -kyky, joka täyteen latauduttuaan antoi viikingille hetkellisesti entistäkin suuremmat voimat. Kykyjä on toivottavasti lisää lopullisessa versiossa, jotta toiminta säilyy mahdollisimman pitkään tuoreena.

Ulkoasu on luonnollisesti iso myyntivaltti, mutta suoraan sanottuna peli ei näyttänyt läheltä katsottuna aivan niin hienolta kuin kuvittelisi. Studiolla on toki paljon aikaa viilata peliä ennen julkaisua, mutta ainakaan tällä hetkellä toiminta tai isommat alueet eivät loksauttaneet leukoja. Paitsi vastustajilta.

Viime vuonna Ubisoft esittely moninpeliä ritarifokuksella ja tänä vuonna kampanjapuolella, joten on selvää, että julkaisija on laittamassa peliin paljon paukkuja. Kampanjaa voi pelata joko yksin tai yhden kaverin kanssa ja moninpeliin on tulossa sekä alpha- ja betatestaus ennen lopullista julkaisua. Tarina vaikuttaa peruspullalta "mitä jos" -skenaarioineen, mutta ehkä pääsemme vielä yllättymään lopputuloksesta. Jos Ubisoft Paris iskee kultaa toteutuksen puolella, käsissämme voi olla jotain paremmin aikaa kestävää kuin pian ilmestymisensä jälkeen unholaan jäänyt Ryse.