Siinä missä Thieves in Timen avauskenttä on tutun lineaarinen, pyörivät ensimmäisen varsinaisen näytöksen muodostavat tehtävät aavistuksen laajemman keskusmaailman ympärillä. Tokihan keskusmaailmoja on nähty Sly-peleissä ennenkin, mutta ne ovat maistuneet monesti pakkopullalta. Feodaaliseen Japaniin sijoittuva kylä on sen sijaan oma värikäs ja mielenkiintoinen kokonaisuutensa, jossa suurinta osaa vihollista voi välttää, kuten mestarivarkaan kuuluukin.
Pelaajaa ei pakoteta juoksemaan samoja reittejä tehtävien aloituspaikoille, vaan kylässä voi sukkuloida ympäriinsä haluamallaan tavalla, ja sieltä voi metsästää monennäköisiä aarteita piilopaikkansa hyllylle. Pelaaja saa myös valita käyttämänsä hahmon, ja fiilis on kaikin puolin seikkailullinen vaikka kyseessä ei olekaan mikään metropoli.
Itse tehtävät ovat tietysti lineaarisempia, ja niissä pyritään ensin vapauttamaan Slyn esi-isä Rioichi Cooper aikavirrasta hypänneen pahiksen kynsistä, ja sitten palauttamaan vanha ninja takaisin sushiravintolansa hallitsijaksi. Tehtävissä on kivasti vaihtelua, ja niihin on upotettu hupaisia pikkupelejä. Esi-isän ohjaksiin pääseminen antaa toiminnalle oman silauksensa, ja mukana on myös valepukumekaniikka, jossa Sly heittää päällensä aikakauteen sopivat hynttyyt. Aivan Hitmanista ei tietenkään ole kyse, mutta mestarivaras on hyvin hupaisa marssiessaan ympäriinsä ylisuuressa samuraihaarniskassa.
Vaikka pelillinen sisältö onkin ihan kohdallaan, esitetään se hieman jakomielisesti. Pelaajaa pidetään kädestä vähän liiankin kanssa, ja repliikeissä selitetään monesti tapahtumia jotka on juuri nähty ihan omin silmin. Thieves in Timen kohdeyleisö tuntuisi siis olevan nuoremmasta päästä, mutta vain siihen asti että päästään geishataloon, jonka seiniä koristavat julisteet sangen povekkaista kaunokaisista. Tunnelma on siis aavistuksen ristiriitainen.
Ristiriitaa tarjoillaan myös grafiikassa. Thieves in Timea on ryyditetty runsaasti perinteisillä animaatiopätkillä, joissa pelin juonta kuljetetaan eteenpäin. Näiden ilme on pirtsakka ja hauska, ja uudistetut hahmomallit näyttävät kivoilta. Ikävä kyllä varsinaisessa pelissä hahmot muistuttavat enemmänkin sotkuisia sormivärimaalauksia. PS Vitalla nämä vielä menevät, mutta PS3:lla pelattaessa meininki on karunpuoleista. Taustat on onneksi toteutettu paremmin, ja niissä näkyy vahvasti pelin konseptitaiteilijan näkemys.
Sly Cooper: Thieves in Time on siis tämän maistiaisen perusteella osittain uudistunut, ja pelikokemus on aiempaa monipuolisempi, mutta ulkoasu ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan päivittynyt vastaamaan 2010-luvun tasoa.