The Walking Dead, 7. kausi

The Walking Deadin seitsemäs tuotantokausi alkaa harvinaisen räjähtävällä tavalla, kun pitkään odotettu Negan-konna (Jeffrey Dean Morgan) esittäytyy Rick Grimesin (Andrew Lincoln) seurueelle taatusti unohtumattomalla tavalla. Vetävän avausepisodin jälkeen seiskakausi palaa jälleen sarjalle tuttuun, laadulliseen vuoristorataansa, jossa selviä täytejaksoja on aivan liikaa oikeasti mielenkiintoiseen sisältöön nähden.

Neganin Pelastajien ja Rickin joukkion keskinäinen vihanpito on edelleen yksi alkuperäisen sarjakuvan jännittävimmistä tarinallisista kokonaisuuksista, ja se toimii myös televisiomuodossa parhaimmillaan erittäin hyvin. The Walking Deadin maailma jatkaa laajentumistaan ja muuttumistaan entistä enemmän - sarjan alkupuolen selviytymiskamppailu on kehittynyt viimeistään tässä vaiheessa eri asutuskeskusten tapahtumien kuvaamiseksi. Sarjakuvista tutut tyyssijat ovat aina karismaattisen Ezekielin (Khary Payton) Kuningaskuntaa myöten tutuilla paikoillaan.

Valokeilan varastaa luonnollisesti Rickin ja muiden elämän täydellisesti tuhoava Negan, joka on arvaamattomuudessaan ja kaikessa häiriintyneessä itseironisuudessaan paljon kiinnostavampi hahmo kuin esimerkiksi taannoinen Kuvernööri. Morgan ei kuitenkaan selviä täysin puhtain paperein pahisroolistaan, vaan on varsinkin kauden alussa lipeämässä jatkuvasti ylinäyttelemisen puolelle - toisaalta näin överiksi vedetyn hahmon esittäminen ei ole luonnollisesti mikään helppo homma. Negan ei vain tunnu veriteoistaan huolimatta aluksi kovinkaan vakavasti otettavalta konnalta, mutta onneksi Morgan löytää sisäisen Neganinsa kiitettävän nopeasti kauden edetessä.

Neganista ja uusista elementeistä huolimatta The Walking Dead jatkaa samalla linjalla tarjoillen katsojalle veristä toimintaa ja ainakin säpsäytyksiä aiheuttavia jännitysmomentteja. Erinomaisen aloitusjakson jälkeen verkkainen etenemistahti ja juonen kannalta vähän epäoleelliset episodit (kuten Taran eli Alanna Mastersonin sooloseikkailu) avaavat toki hienosti muuttuneita olosuhteita, mutta eivät ole aina kovinkaan kiinnostavaa katsottavaa. Kuvan laatu on satunnaisesta taustakohinastaan huolimatta juuri niin terävää kuin Blu-raylta sopii olettaakin, ja sarjan erinomaiset splatter-efektit ovat vain hurjistuneet ja komistuneet - teräväpiirtona veripalttu ja muut sotkut lentävät luonnollisesti entistä hurjemman näköisesti.

Onkin mielenkiintoista huomata, kuinka The Walking Deadin monipuolinen ja mielenkiintoinen hahmogalleria kannattelee tarinaa sen unettavimmissa suvantokohdissa. Käsikirjoittajat ovat osanneet hienosti jatkaa uusien, edellisellä kaudella näyttäytyneiden hahmojen syventämistä. Yksi mielenkiintoisimmista ja eniten huomiota saavista sivuhahmoista onkin Dwight (Austin Amelio), joka on ujutettu kokonaisuuteen mukaan huomattavasti luontevammin kuin mitä alkuteoksessa tehtiin.

The Walking Dead -viihdeimperiumin ystäville seitsemäs kausi on niin hyvässä kuin pahassakin tuttua tavaraa. Sarjakuvia lukeneita kiinnostanevat myös runsaat lisämateriaalit esimerkiksi The Walking Dead -universumin laajentamiseen liittyen. Tavanomaisten selkään taputteluun keskittyvien markkinointimateriaalien ohella tarjolla on dokumentteja esimerkiksi zombiesarjan hurjimmista naissotureista ja miljöiden lavastamisesta maailmanloppukuntoon.