Darkland

Viime vuosina tuntuu yleistyneen lajityyppi, jossa niin sanottu tavallinen kadunmies ryhtyy syystä tai toisesta omankädenoikeutta jakavaksi yölliseksi kostajaksi. Oman panoksensa tähän trendiin antaa Fenar Ahmadin ohjaama tanskalainen elokuva Darkland. Hyvinkin perinteisestä kostotarinasta leffan erottaa lähinnä vain päähenkilön etninen tausta, joka on syystä tai toisesta korostetusti yksi elokuvan avainteemoista.

Toisen polven irakilainen maahanmuuttaja Zaid (Dar Salim) työskentelee kirurgina sairaalassa. Hänen huonoihin piireihin joutunut pikkuveljensä tulee eräänä iltana hädissään pyytämään apua, mutta Zaid kieltäytyy. Seuraavana aamuna veli kuolee pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin. Tanskan poliisin tehottomuuteen kyllästyttyään kirurgi muuntautuu yölliseksi omankädenoikeusmieheksi jakamaan tuomioita sinne, mihin paikallinen poliisi ei tunnu yltävän.

Tarina olisi toiminut aivan yhtä hyvin, jos se olisi sijoitettu Bagdadiin tai vaihtoehtoisesti myös silloin, jos kyse olisi ollut niin sanotusti paikallisten tanskalaisten keskinäisestä välienselvittelystä. Teemaksi on kuitenkin selvästi valittu maahanmuuttajataustaisten kärhämät, sillä ainoat etniset tanskalaiset elokuvassa ovat Zaidin vaimo Stine (Stine Fischer Christensen) ja paikallinen poliisi Claus (Roland Møller). Myös islamin kulttuurinen vaikutus tuodaan painotetusti esille muun muassa hautajaismenoissa, naisten pukeutumisessa ja arabiankielisten TV-ohjelmien katsomisessa.

Toteutukseltaan Darkland on hyvin perinteinen rikoselokuva. Pahikset ovat häikäilemättömiä persoonia, jotka antavat tarpeen vaatiessa väkivallan sanoa sanottavansa. Leffan rytmitys sopisi paremmin hidastempoiseen draamaan, mutta onneksi kuvaus onnistuu viemään katsojan omalla tavallaan tapahtumien keskelle. Erityisen suuri vaikutus tällä on toimintakohtauksiin, jotka ovat brutaaleja ja kankeita. Niistä puuttuu kokonaan Hollywoodille tyypillinen tanssimainen koreografia. Musiikkia ei paljoa ole, mutta hiljaisten hetkien onnistunut vuorottelu pauhaavan musiikin kanssa tuo lisää vaikuttavuutta kuultuihin sävelmiin. Näyttelijät hoitavat niin ikään työnsä hyvin kautta linjan.

Loppuratkaisun tullessa vaikuttaa siltä, että tarina on kerrottu loppuun. Toisin sanoen tarkoituksena ei ilmeisesti ole alun perinkään ollut luoda jotain uutta supersankarisarjaa, vaan ainoastaan kertoa se oma tarina. Jatko-osien luvatussa maailmassa tällainen on aina arvostettavaa. Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, mikä on harmillista. Olisin halunnut kuulla ennen kaikkea ohjaajan ajatuksia projektinsa tavoitteista ja motiiveista.

Darkland vaikuttaa olevan jonkinlainen puheenvuoro tanskalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Asiaa valottavien lisämateriaalien puuttuessa tästä ei kuitenkaan voi olla varma.