L'odyssée / Jacques - elämä merellä

Maailmankuulun ranskalaisen sukeltajan ja elokuvaajan, Jacques-Yves Cousteau'n, elämänkertaelokuva tekee hätäisen läpileikkauksen miehen aktiivisimmista uravuosista. Cousteau'n intohimo merta ja mainetta kohtaan oli raskasta hänen perheelleen, johon elokuva pitkälti painottuukin. Miehen saavutuksiin kuitenkin kuului muun muassa sukelluslaitteiden keksiminen, ennennäkemättömät merenalaiset dokumentit sekä ideologia meren pohjassa asumisesta, jotka elokuva harmillisesti ohittaa lähes kokonaan.

Herkullisten aiheiden sivuuttamisen lisäksi kerronta on häiritsevän poukkoilevaa. Rasittavan kliseinen tapa näyttää elokuvan loppu heti alussa on jälleen täysin turha veto. Tarina tekee liian pitkiä hyppyjä tapahtumien välillä, unohtaa avainhahmojaan liian pitkäksi aikaa ja olettaa, että monet asiat Cousteau'n elämästä olisivat tuttuja jo ennestään. Elokuva epäonnistuu kertomaan asioita jättäen katsojan arvelemaan, miksi ja miten kyseessä olevan kohtauksen tapahtumiin päädyttiin. Asiaa ei helpota, että kohtausten välillä hahmojen tunteet toisiaan kohtaan saattavat muuttua kuin päivästä yöhön. Liian hätäinen juoksuttaminen liian suuren asiamäärän kanssa johtaa mielenkiinnon lopahtamiseen ja pieneen ärsytykseen tietämättömyyden tunteesta.

Näytteleminen L'odysséessa on sujuvaa, vaikkei siinä mitään erityisen huomiota herättävää olekaan. Elokuvan alavireisen sävyn ja epäonnistuneiden esittelyjen takia hahmoista ei juuri pidä tai välitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Pääosaa vetävä karismaattinen pitkänlinjan näyttelijä Lambert Wilson osaa hommansa omahyväisenä päällepäsmärinä, jonka jääräpäisyys menee täydestä. Cousteau'n vaimoa näyttelevä Audrey Tautou on jätetty lähes olemattomaan rooliin taustalle tupakkaa polttavaksi katkeraksi alistujaksi, jonka olemukseen ei koskaan anneta kunnollista selitystä. Ainoa oikea valopilkku näyttelijöiden parissa on Pierre Niney, joka on Cousteau'n nuoremman pojan, Philippen, saappaissa. Niney'llä riittää karismaa ja paloa vetää pienen kapinallisen rooli, joka ei hyväksynyt isänsä toimia kulkien vahvasti omia polkujaan.

Teknisesti Cousteau'n elämänkerta on perinteistä nykydraaman tasoa. Kuvaus on rauhallisen sujuvaa sisältäen muutamat näyttävät vedenalaiset otokset. Kuitenkaan en löytänyt vastinetta kaikelle sille ylistykselle, mitä elokuvan kuvaus on etukäteen saanut. Suurin osa hienoimmista vedenalaisotoksista on toki näyttäviä, mutta myös nähty jo lukuisia kertoja erinäisissä dokumenteissa. Harmillisesti elokuva ei sisällä millään muotoa Cousteau'n kuvaamaa alkuperäismateriaalia vuosien varrelta, mikä olisi ollut hieno ja mielenkiintoinen lisä elävöittämään elokuvan antia. Äänipuolessa osassa kohtauksia dialogin jälkiäänitykset studiossa olivat liiankin selvästi esillä vaimennettujen taustaäänien ja pienoisen synkronointiongelman takia.

Muuhun antiin nähden hahmojen maskeeraus on onnistunut esimerkillisen hienosti. Taitavan vanhuusmeikin ansiosta ei tullut kertaakaan mieleen, että näyttelijät esittävät suurimman osan elokuvasta selvästi ikäistään vanhempia hahmoja.

L'odyssée painottaa sekavan tarinansa suurmiehen vähemmän suuriin taustoihin. Niinkin mielenkiintoista kuin onkin saada selville inhimillisiä virheitä hienojen keksintöjen ja merkittävien tapahtumien taustoilta, olisi elokuva kaivannut tasapainoisempaa lähestymistä Cousteau'n elämään. Aivan liian suppea kooste valtavasta sisällönmäärästä yhdessä epäselvän ulosannin kanssa kielivät tekijöiden liiallisesta kunnianhimosta ja omien taitojen yliarvioinnista. Enemmänkin mustamaalaukselta tuntuva alavireinen lopputuotos on elokuvana pitkälti epäonnistunut, vaikka pitäisikin totuutta itsessään.