Top 5 rokkaavaa viisua

Aina kun tunnen oloni tarpeeksi badassiksi kuunnella jotain arvoistani musiikkiani, yleensä valkkaan jonkun seuraavista. Näille vain ei voi vetää tarpeeksi badassejä kavereita seuraksi, joten seuraavat pätkät vetävät niskavillat pystyyn ja koko kehoni tuntee uudelleensyntymisen.

5. Led Zeppelin - Stairway To Heaven

Tätä paljolti soitettua klassikkoa seiskytluvulta ei välttämätä tartte ees kuvailla. Siinä on oma fiiliksensä, joka tekee siitä niin upean. Akustinen kitara suorastaan itkee, kun Robert Plant laulaa lyriikoita hurmaavalla äänellään. Miksi kaikki rokkikappaleet voisi olla tällaisia? Kun tätä kuuntelee, tahtoo vain olla menossa mukana ja unohtaa nykyajan paskaakin paskemmat poikabändit ja järkyttävän huonot räppärit.

4. Metallica - Stone Cold Crazy

Metallica iskee aina, mutta Queen-coverin kanssa se iskee vielä enemmän. Metallican energisen raskas tulkinta vuoden '74 speed metal-klassikosta on mahtava, ja James Hetfield onnistuu tavoittamaan alkuperäiskappaleen tunnelman erittäin hyvin. Vahva kitara ja rummun raiskaaminen toimii mulla aina!

3. Gerry Rafferty - Baker Street

Jotain samaa Stairway to Heavenin kanssa, nimittäin se eeppinen tunnelma sillä jumalten saksofonilla saa selänkin värisemään kuin vibraattorin. Vaikkei Gerry laulajana mielestäni ole niin älyttömän erikoinen, silti hänen laulunsa on enemmän kuin kohdillaan Baker Streetissä. City to City ei kokonaisuutena ole paras mahdollinen, mutta tämä on todellinen tähti pimeällä taivaalla.

2. Autograph - Turn Up The Radio

Kuka muistaa 80-luvun ja ne mahtavat pastellivärit VHS-kasetteineen? En minä ainakaan, mutta tämä biisi vie aikamatkalle menneisyyteen, kun popmusiikin keskellä rockbändit sinnittelivät listoilla. Tätä se Autograph oli, mieleenpainuvat lyriikat ja mahtava rytmi! Avtografille propsit tästä hitistä, jonka vanhemman sukupolven jonnet tuntevat pelistä GTA: Vice City.

1. Queen - Fight From The Inside

Rakastan tätä biisiä sydämestäni. Roger Taylor on aina ollut laulajana ja laulunkirjoittajana omalaatuinen verrattuna muihin Queenin jäseniin. Tämä kappale kiteyttää Rogerin menot 3 minuuttiin, ainakin omasta mielestäni. Kuten jo sanoinkin, rumpujen takominen ja vahva kitaratyöskentely on mieleeni, ja kuorrutettuna Rogerin mahtavalla äänellä tämä biisi raivaa itsensä listaykköseksi omassta minilistassani. 5,5/5

Kommenteissa saa kertoa omat suosikkinsa mistä musiikin tyylilajista vain! Ja suosittelen kuuntelemaan edellämainitut musiikkiteokset mahdollisimman nopeasti!