Monster of the Deep: Final Fantasy XV

Final Fantasy -sarja on tullut jo pitkän matkan, josta hulppea numero pelin perässä jotain kertookin. Itselleni sarjaan tutustuminen on jäänyt todella vähälle, eikä juuri kiinnostusta tai varsinkaan aikaa ole löytynyt muuttaa tilannetta. Asiaan tuli kuitenkin muutos kuultuani, että Final Fantasy -nimen alta on väsätty VR-tuotos. Siitäkin huolimatta, että kalastusintoiluni on varmaan pakkasen puolella, mielenkiintoa herätti Monster of the Deep -pelin kalannarrausaihe. Normaalisinttien lisäksi, kun pelissä lähdetään hervottomien vonkaleiden ja Final Fantasy -kokoisten hirviöiden perään, olin myyty.

Pelaajan tarkoitus on lähteä lukuisten eri vesipetojen perään. Huolestuneilta paikallisilta asukkailta tulleet toimeksiannot vievät pelaajaa lukuisiin eri kalastuspaikkoihin, jossa nämä terrorisoivat hirviöt lymyilevät. Hienoimmatkaan kalastuslaitteet eivät saa paljastettua olioiden sijaintia suoraan, vaan nämä merten kauhut pitää houkutella esiin kalastamalla vesistöjä tyhjäksi normaalikaloista. Matkan varrella kalakaveriksi pelaaja saa pelisarjasta tutun Noctiksen kavereineen.

Yksinkertainen idea saa vierelleen sopivan simppelin pelimekanismin. Koukun heittäminen veteen onnistuu Move-ohjainta heilauttamalla ja nappia painaen. Lentoetäisyys määräytyy heilautuksen voimasta ja koukun takaisin kelaaminen toista ohjainta pyörittäen. Kalan tarttuessa syöttiin peli ohjeistaa vetelemään vapaa eri suuntiin kelauksen ohella, jotta saalis väsähtää. Ohjeiden noudattamatta jättäminen tai vavan liiallinen riuhtominen voi johtaa saaliin menetykseen. Jos kala ei nappaa, voi pelaaja tarrautua kaikuluotaimeen ja skannata vesistöä löytääkseen kalojen sijainnin. Niin sanottujen loppuvihollisten kalastuksessa pelaajan pitää yleensä pehmittää saalista muun muassa tuliasein, kunnes vastus on tarpeeksi väsynyt vavan vietäväksi.

Jokainen eri alue sisältää useamman kalastuspaikan, jossa kaloja pääsee narraamaan. Sijainnista toiseen voi siirtyä teleporttiliikkumisella ja on ympäristössä myös muita mielenkiinnon kohteita, joita voi käydä ihmettelemässä. Kalastaessa pelaajan pisteet kasvavat, ja niiden myötä aukeaa mahdollisuus parempien laitteiden ostoon. Kalansaaliit voi ikuistaa valokuvin, tarinoita vaihdella ja muita keskusteluja käydä kalakavereiden kanssa notskin lämmössä.

Niin kuin monet muutkin Move-ohjainta käyttävät pelit, myös Monster of the Deep kärsii epätarkkuusongelmista. Koukun lennättäminen tietylle alueelle vaatii tarkkuutta, ja siinä onnistuminen on välistä aikamoinen tuskien taival. Rauhallinen ranneliike voi tiputtaa koukun suoraan jaloille ja jos on lisäämässä vain hiukan voimaa heilautukseen, voi koukku ampaista itsensä horisonttiin kuin Seppo Rädyn ranteesta konsanaan. Myös valikoissa pyöriminen tuottaa harmaita hiuksia, kun välillä ei tunnu millään pääsevän eteenpäin, ja hetken kuluttua on jo useamman valinnan liikaa ohi tavoitteesta.

Final Fantasy -pelit ovat tunnetusti näyttäviä kokemuksia, eikä tämä kalastusaiheinen sivupeli tee siinä mielessä poikkeusta. Pelimaailma tähtää varsin realistiseen ulosantiin onnistuen siinä. Yksityiskohtia riittää paljon, ja uskottavaan valaisuun on kiinnitetty huomiota. Hahmoissa ja tavaroissa riittää yksityiskohtia, ja paikat ovat vielä virkistävän erilaisia toisiinsa verrattuna. Pelattavan hahmon voi muokata ilahduttavan vapaasti kehoa ja vaatteita myöten, ja koska välidemotkin ovat pelimoottorilla rakennettuja, ottaa peli tehdyt muutokset huomioon tilanteessa kuin tilanteessa.

Toki graafisessa ilmeessä ongelmiakin on. Muun muassa kelattu koukku tulee välillä läpi kallioiden ja kalastusalueiden muiden esteiden. Myös pelaajan kuva-ala on varsin suppea tunneli, jonka ulkopuolella loput kuvasta on selkeästi suttuisempaa. Tämän huomaa erityisen selkeästi päätä käännellessä. Pelattavan hahmon pää on työnnetty liian syvälle vartaloon ja kädet tekevät välillä merimiessolmuja ranteistaan ihan omin päin. Samaisia ongelmia VR-peleissä havaitsin viimeksi Star Trek: Bridge Crew'n parissa. Myös autossa istuminen saa olon tuntumaan jättiläiseltä, kun katto ahdistaa päätä ja ratti työntyy melkein käsistä läpi.

Musiikkipuoli seurailee tyypillistä Final Fantasy -tunnelmaa. Tämä ei kuitenkaan oikein istu rentoon kalasteluun tai kiihkeään taisteluun isojen hirviöiden kanssa. Niin klassiset pianon pimputtelut kuin geneeriset sähkökitararallitkaan eivät istu tapahtumiin ja ovat ainoastaan häiriöksi, vaikkei niissä teknisesti mitään vikaa olekaan. Äänipuoli on kuitenkin varsin miellyttävä. Maailmassa riittää erilaista taustamelua ja erikoiset oliot ovat hyvin edustettuna persoonallisine murahteluineen. Ihmisten puheissa tuppaa olemaan hiukan ylinäyttelemisen vikaa, mutta ei onneksi haitaksi asti.

Huolimatta vähäisestä kokemuksestani Final Fantasyyn tai mielenkiinnottomuudestani kalastusta kohtaan, Monster of the Deep on hauska peli. Rento tunnelma sekä yksinkertainen pelimekaniikka koukuttavat ja vievät kohti varsin omaperäistä virtuaalista kokemusta. Peli tarjoaa monipuolista puuhastelua joko kevyttä juonta seuraten tai kalastellessa omassa rauhassaan, jota isot loppuhirviöt sopivasti rikastuttavat. Pienistä teknisistä ongelmista huolimatta Square Enix tekee varsin vakuuttavaa työtä ensimmäisellä VR-pelillään.