Suomi
Gamereactor
arviot
Heliborne

Heliborne

Näillä koptereilla ei sotaa voiteta

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Siitä onkin hetki vierähtänyt, kun lensin vaarallisia tehtäviä helikopterilla klassisessa Desert Strikessä (Electronic Arts, 1992). Toki vuosien varrella vastaan on tullut muutamia muitakin mahdollisuuksia hypätä sotahelikoptereiden puikkoihin, mutta vanhaa kunnon klassikkoa muistelee aina lämmöllä. Tähän kaipuuseen tuntui Jetcat Gamesin Heliborne tarjoavan täsmälääkettä näyttävän trailerin avulla. Onkin korkea aika laittaa kypärä päähän ja vallata taas taivaat.

HQ

Helibornen alkuvalikko mainitsee heti alkuun, että peli ei ole vielä saavuttanut edes tasalukua versionumerossaan (versio 0.86 kirjoittamisen hetkellä). Vaikka kyseessä ei olekaan enää Early Access -versio, on versionumeron vajaavaisuus silti näkyvissä pelissä valitettavan selkeästi. Valikot ovat todella sekavat käytettävyydeltään, ja eri pelimuotoja on vaikea tulkita nappien takana olevissa teksteissä. Jos sattuu löytämään tiensä esimerkiksi PvP-osioon, tuntuu tarjolla oleviin tehtäviin pääsy täysin satunnaiselta. Esimerkiksi tarvittavien pelaajien määrällä ei tuntunut olevan vaikutusta siihen pääsikö peliin mukaan vai ei. Lopulta jopa yksinpelikampanjan aloittaminen vaati nappien painelua sieltä täältä, ja varsin haastavaa päättelyä.

Tekijät ovat selvästi upottaneet paljon aikaa sotahelikopterilentelyyn sopivien aikakausien valinnassa. Tapahtumapaikat ja -aikakaudet erottuvat toisistaan hyvin, mikä monipuolistaa peliantia. Pelaaja pääsee osaksi erilaisten sotakoptereiden pelastus- ja hyökkäystehtäviä auttaen valitsemaansa puolta ajanjaksoon kuuluvilla sotaratsuilla. Miellyttävä lisävire tulee historiassa oikeasti tapahtuneiden taistelujen lisäämisestä tehtävävalikkoon. Helikoptereita on saatu mukaan myös kiitettävä määrä, ja niiden ulkokuoren mallintaminen on laadukasta.

Ohjattavuudeltaan helikopterissa riittää paljon namiskoita paineltaviksi. Helibornen oletusnappien ja hiiren käyttö on varsin osuvaa tuntuen heti kättelyssä loogiselta. Pieni opastus olisi tosin ollut paikallaan pelin alkuun, sillä näppäimistökartan ja pelin välillä tulee seilattua jonkin aikaa, ennen kuin helikopterin saa lentämään kunnolla. Hyvistä napeista huolimatta lentämisestä puuttuu tuntumaa, sillä kopterit ovat vääjäämättä liian raskaita ja kömpelöitä. Vauhtiin pääseminen tai siitä pysähtyminen kestää liian pitkään, kunnes ohjattavuus humpsahtaa kerralla yliohjauksen puolelle. Samaa ongelmaa tuntui olevan nousun ja laskunkin kanssa.

HeliborneHeliborneHeliborneHeliborne
Tämä on mainos:

Olen lähes varma, ettei itse pelissä oleva grafiikka ole samaa kuin mitä Helibornen trailerissa näytettiin. Ei helikopterilla lentely missään nimessä rumaa touhua ole, mutta alkuinnostuksen laannuttua ei pelin ilme kestä kovin läheistä tarkastelua. Piirtoetäisyys on kohtuullinen näyttäen vehreitä kukkuloita ja rakennuksia kauempaakin. Tosin pelissä on kahta erilaista piirtoetäisyyssuodatinta, joiden ansiosta kaukana siintävät kohteet ovat pitkälti vain yhtä isoa mössöä, jotka saavat tunnistettavat muodot ja lopulliset tarkat tekstuurinsa vasta muutaman metrin päässä kohteesta. Grafiikkamoottori myös jaottelee näkyvän maaston kierrätettäviin palasiin siten, että laajat alueet näyttävät kuin kanaverkon vuoraamilta. Tämä siis siitäkin huolimatta, että ruuvasin pelin grafiikka-asetukset tappiin.

Graafisten ratkaisujen ja keskeneräiseltä tuntuvan version yhteistulos näkyy pelissä myös muilla tavoin. Esimerkiksi puut ja pensaat eivät reagoi millään muotoa helikopterista lähtevään ilmavirtaan. Itseasiassa puskien ja puiden läpi voi lentää sen aiheuttamatta mitään fyysistä tai edes visuaalista vahinkoa koneelle. Muutenkin törmäily helikopterilla ei käy pelissä ilmi kuin pienen energiamittarin vähentymisenä. Sentään kopteri savuttaa huonokuntoisena, jonka avulla voi päätellä ajokin kuntoa, mikäli pieni vahinkomittari ei silmiin osu. Ihmetystä aiheuttaa myös valikoiden lisäksi peliin päätynyt epälooginen suunnittelu liittolaisten ja vastustajien näyttämisellä. Kaiken totutun vastaisesti Heliborne maalaa viholliset sinisiksi ja oman puolen soturit kirkkaan oransseiksi. Vielä kun omat soturit eivät ymmärrä tulla pelastetuksi, jos kopteria ei saa laskettua lähes heidän päälleen, alkaa turhautuminen kasaantua mielenkiintoisia pelastustehtäviä kohtaan. Myös ohjaamonäkymä on vain niin sanottu puskurinäkymä helikopterista, johon on päälle liimattu jonkinlaiset rautakehikot haittamaan maisemia sen sijaan, että koptereita olisi oikeasti mallinnettu sisältä päin.

Heliborne on hyvällä asialla tuodessaan mielenkiintoisia sotatapahtumia pelaajan lennettäväksi. Valitettavasti toteutus ei ole kantanut yhtä pitkälle kuin kunnianhimoiset suunnitelmat. Peli on liian hutiloiden toteutettu, jotta sen voisi ottaa tosissaan. Samalla se yrittää olla liian realistinen, että se menisi läpi hauskana arcade-ammuskeluna. Jos sattui saamaan palvelimesta kiinni, moninpeluussa on potentiaalia viihdyttämään jonkin aikaa. Muuten kokonaisuus on vain kasa kömpelöä toiminnallisuutta pyörittämässä mielenkiintoista ja potentiaalista ajatusta. Ehkä Heliborne julkaistiin liian keskeneräisenä ja tilanne paranee, kun päästään versiossa kokonaislukujen pariin?

HeliborneHeliborneHeliborneHeliborne
Tämä on mainos:
05 Gamereactor Suomi
5 / 10
+
Kopterien määrä, historiallisesti oikeat tehtävät, ajatus
-
Sekavat valikot, puolivillainen toteutus, epälooginen suunnittelu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä