LIVE
HQ
logo hd live | Pepper Grinder
See in hd icon

Chat

X
      😁 😂 😃 😄 😅 😆 😇 😈 😉 😊 😋 😌 😍 😏 😐 😑 😒 😓 😔 😕 😖 😗 😘 😙 😚 😛 😜 😝 😞 😟 😠 😡 😢 😣 😤 😥 😦 😧 😨 😩 😪 😫 😬 😭 😮 😯 😰 😱 😲 😳 😴 😵 😶 😷 😸 😹 😺 😻 😼 😽 😾 😿 🙀 🙁 🙂 🙃 🙄
      Suomi
      Gamereactor
      arviot
      Middle-earth: Shadow of War

      Middle-earth: Shadow of War

      Yksi vuoden pelitapauksista

      Tilaa uutiskirjeemme tästä!

      * Pakollinen tieto
      HQ

      Vuonna 2014 ilmestynyt Middle-Earth: Shadow of Mordor oli melkoinen toimintapläjäys. Talionin kostoretki muutti aikaisemmin niin perheystävällisen Taru sormusten herrasta -brändin veriseksi hiekkalaatikkoleikiksi, joka tarjosi pelaajalleen tyylikästä toimintaa, viihdyttäviä miekkataistoja ja kovasti kiitosta keränneen Nemesis-järjestelmän, jonka myötä jokainen Rautapihan örkki saattoi muuttua pelaajan arkkiviholliseksi. Monolith Productions ei ole yhtään löysäillyt muovatessaan jatko-osasta entistä vauhdikkaamman, eeppisemmän ja monipuolisemman kokonaisuuden.

      Talionin kehossa asuva sormusseppä Celebrimbor on takonut uuden sormikorun Sauronin rökittämistä varten, mutta myös pimeät voimat ovat nostaneet panoksia. Sormusaaveilla, Balrogilla ja itse Noitakuninkaalla vahvistunut Sauronin armeija jatkaa armottomia sotaoperaatioitaan Keski-Maassa, ja yksinkertaiselta vaikuttanut kostoretki saa luonnollisesti mutkia ja sivureittejä matkaansa. Suurimpana hämmentäjänä nähdään ainakin jossain määrin Talionin ja Celebrimborin liittolaisena toimiva hämähäkkimäinen Shelob, jolla on ollut menneisyydessään hyvinkin paljon tekemistä niin Sauronin kuin Celebrimborin kanssa.

      Shadow of Warin tarinankerronta on ottanut melkoisen edistysaskeleen viime kerrasta - mielenkiintoinen hahmogalleria ja tyylikkäät, määrältään runsaat välianimaatiot vakuuttavat heti alkumetreillä. Pelin juoni malttaa pysytellä ensimmäisen näytöksen ajan miellyttävän hidastahtisena, jotta kaikki oleelliset hahmot pääsevät ainakin esittäytymään. Troy Baker ja Alastair Duncan tuovat Talionin ja Celebrimborin ääninä hienosti eloa hivenen jäykästi kirjoitettuun dialogiin, ja uudet hahmot Polyanna McIntoshin Shelob etunenässä tekevät nekin vaikutuksen. Taustalla pauhaava eeppinen orkesterikakofonia luo oivallisesti tunnelmaa varsinkin toimintakohtauksiin.

      Itse miekkataistot ja örkkien valtaamissa kentissä liikuskelu eivät ole muuttuneet jatko-osassa mihinkään. Miekka heiluu ohjaimen neliönapista ja iskut torjutaan kolmiolla, ja Talion loikkii ja kiipeilee tutun vetreästi ja nopeasti mitä tahansa pystysuoraa pintaa pitkin - hieman ärsyttävästi edellisosassa tasaisilla pinnoilla ilmenneet liikkumisongelmat ovat edelleen sitkeästi mukana. Juokseva Talion säntäilee liiankin liukkaasti paikasta toiseen, mistä seuraa turhia loikkia esimerkiksi maankamaralle vihollisten sekaan, kun pelaaja yrittää käskyttää gondorilaista oikeaan suuntaan. Samaten Talionilla on ajoittainen raivostuttava tapa kesken tiukkojen pakenemisten jäädä heittämään kuperkeikkaa kiipeiltävän seinän eteen, kun pitäisi kivuta ylös ja äkkiä.

      Tämä on mainos:

      Toisaalta liikkumiseen liittyviin kompastuskiviin törmää varsin harvoin pelin edetessä ja Talionin liikevalikoiman karttuessa, kun tämä pystyy esimerkiksi telesiirtymään salamurhattavien örkkien luokse tai hyppimään komeasti rakennelmien päällä. Tuplaloikkien oppimisen jälkeen Shadow of War muuttuukin varsin komeaksi ilma-akrobatiaksi, kun Talion voi viilettää alueiden läpi muutamalla tarkasti tähdätyllä hypyllä. Joissain kentissä taivaalla lentelee lohikäärmeitä, joiden selkään päästyään toimintaa kaipaava pelaaja voi syöstä tulta ja tappuraa vihollisten niskaan - muina ratsastettavina elikoina nähdään edellisosasta tuttuja garagor-petoja ja luolapeikkomaisia graugeja.

      Shadow of Warin kentät ovat huomattavasti monilukuisempia ja -puolisempia kuin edellisosassa, vaikka sisällön tyyli ei olekaan kauheasti muuttunut. Joka kulmalla versoo piilopaikaksi kelpaavia puskia ja nurkat ovat täynnä kerättäviä arvoesineitä, Shelobin muistonrippeitä ja haltiakirjaimia. Pelaaja voi suorittaa yksittäisten haastetehtävien ohella online vendetta -keikkoja, joissa jahdataan palkintojen edestä muita pelaajia surmanneita örkkikapteeneita. Uudempaa sisältöä edustavat Celebrimborin omat haastetehtävät, joissa pelaaja ohjastaa ylimielistä haltijaa tämän muistoissa oppiakseen uusia taistelukykyjä. Nämä tehtävät eivät keksi sinänsä pyörää uudestaan millään tavoin, mutta avaavat mielenkiintoisesti Celebrimborin hahmoa.

      Odotukset uudistunutta Nemesis-järjestelmää kohtaan ovat kohonneet varsin korkeiksi, ja Shadow of War antaa palaa koko rahan edestä. Talionin surmanneet örkit saavat edelleen ylennyksiä ja parempia varusteita muuttuen entistä vaikeammin tapettaviksi, ja kehittyneempi tekoäly on saanut örkkikonnat toimimaan myös aiempaa aggressiivisemmin. Varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla luvassa on huikean jänniä tilanteita, kun Talionin kertalleen suolestaneet konnat osaavat lähteä saalistamaan tätä isommalla joukolla tai hyvisten puolelle aivopesty örkkikenraali kääntää takkinsa taistelun kiivaimmalla hetkellä.

      Middle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of War
      Tämä on mainos:
      Middle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of War

      Yksi ikimuistoisimmista pelikokemuksistani tapahtui Minas Ithilin areenan kupeella, kun jouduin kahden vahvan konnan kurmottamaksi. Karkumatka loppui hyvin lyhyeen, kun kolmas, kuollutta aikoinaan teeskennellyt ja Talion-paran jo kahdesti tappanut örkkikapiainen tuuppasi sankarin takaisin keskelle jo hävittyä taistelua ja ammuskeli tätä jalkajousella useamman kerran päähän. Örkkikapteenien härski käytös kruunaa unohtumattomasti aiempaa aktiivisemman tekoälyn - mikäli uudistuneesta Nemesis-järjestelmästä haluaa todella saada enemmän irti, vaikeustaso kannattaa säätää ainakin keskivaikealle.

      Shadow of Mordor päästi loppumetreillään pelaajan kokoamaan omaa örkkiarmeijaansa, mutta ominaisuudesta ei ehtinyt ottamaan kovin kummoista iloa irti ennen lopputekstien lipumista ruudulle. Jatko-osassa oman armeijan henkilöstöhallintaan päästään huomattavasti ripeämmin, ja örkkejä rekrytoidaan Talionin riveihin tutusti ympyränappia pohjassa pitämällä. Talionin puolella olevia örkkikapteeneita voi työllistää salamurhakeikoilla ja taistelumontuissa tapahtuvilla tappeluilla, jotka voittaessaan örkki vahvistuu entisestään. Sotatantereen puolella Talionin örkkikomentajille voi ostaa lisää kykyjä, jotka parantavat esimerkiksi sotaratsujen kestävyyttä tai tuovat toimintaan mukaan vihollisen kalustoa tärveleviä yksiköitä. Örkkiliittolaisten myötä peliin tuodaan rutkasti mukaan hömelöä ja häiriintynyttä huumoria, joka virkistää mukavasti Talionin ja Celebrimborin jäyhän äijäilyn jälkeen.

      Sotaisat mittelöt tukikohdan tai alueen herruudesta ovat upeaa seurattavaa, kun Talion viilettää kahden örkkiarmeijan seassa - harmittavasti komeat mittelöt tuntuvat ainakin pelin alkupuolella vähän läpihuutojutuilta, sillä tarpeeksi tehokkaat joukot eivät varsinaisesti tarvitse Talionia mihinkään. Parin asemapaikan valtaaminen neliönappia painamalla ja linnakkeen pääjehun kellistäminen ovat tietysti tärkeitä käännekohtia taistelun kannalta, mutta pelaaja jätetään turhan sivuun varsinaisesta toiminnasta. Tosin juonen edetessä mittakaavaltaan jatkuvasti eeppisimmäksi muuttuvat linnaketaistot vaativat pelaajalta koko ajan enemmän kykyä varustella joukkojaan ja suunnitella näille annettavia kykybonuksia, joten ihan varsinaisesta kevytstrategiasta ei vaikuttaisi olevan kysymys. Valloituksen jälkeen omia linnoituksiaan voi edelleen varustella ja kehittää pelin nettipuolta varten, jossa oman armeijansa vahvuutta voi kokeilla toisten pelaajien tukikohdista sotimisessa tai päästää toiset yrittämään oman linnoituksen valtaamista.

      Shadow of War on kiinnittänyt huomiota itseensä etukäteen pelinsisäisillä ostoillaan. Mukana on mobiilipeleistä tuttu kaupankäyntimalli, jossa pelaaja voi ostaa itselleen joko pelin omilla hopeisilla mirian-kolikoilla tai sitten tosielämän euroilla aarrearkkuja, joissa on erikoisörkkejä omaan armeijaan tai varusteita. Luonnollisesti oikeaa valuuttaa tiskiin iskemällä pääsee käsiksi parempiin sotureihin ja sotisopiin - pelaajalla ei ole vain yhtäkään järkevää syytä hassata ylimääräisiä rahasummia turhiin arkkukauppoihin. Örkkikapteeneita surmaamalla ja edellä mainittuja romppeita keräämällä pelaaja pääsee iskemään kyntensä hyvin pian himoittuihin Legendary-tason harvinaisuuksiin, ja omia keskitason varusteitakin voi päivitellä varsin mukavasti uusien ostamisen sijaan.

      Myös Shadow of Warin ajoittain tuhnuinen graafinen ilme herättää kummastusta - kenttien tummimmat kohdat ovat värimaailmaltaan todella kulahtaneen näköisiä, ja niissä vilistävät yksinkertaiset hahmomallit tekevät pelistä jopa Shadow of Mordoria rumemman näköisen ilmestyksen. Celebrimborin tehtävissä leijailee aavemaista sumua, josta hahmot törröttävät rumalla tavalla tuoden mieleen 2000-luvun alussa ilmestyneet EA Gamesin Lord of the Rings -pelit. Komeimmillaan Shadow of War on kuitenkin todella nätti ilmestys, kun auringonvalo tanssahtelee Talionin haarniskalla tai ilmassa leijuu lumihiutaleita - unohtamatta tietenkään pelin näyttäviä välianimaatioita, joista sopivan tv-tarpeiston omistajat voivat nauttia 4K-tarkkuudella.

      Ytimeltään Shadow of War on toki edeltäjänsä kaltaista suoraviivaista mäiskettä, joka on viety entistä messevämpiin puitteisiin - viimeistään oman örkkiarmeijan vyöryessä ruudulla virne leviää automaattisesti korviin saakka. Jokainen uusi alue pursuaa jatkuvasti tutkittavaa ja tehtävää, uusittu Nemesis-järjestelmä nostaa tehokkaasti tunnelmaa ruudun kummallakin puolella ja Tolkienin fantasiasaagaa röyhkeästi uudelleenkirjoittava juonikin toimii mainiosti. Monipuolinen ja erinomaisen viihdyttävä Middle-Earth: Shadow of War nousee Horizon: Zero Dawnin rinnalle yhdeksi pelivuoden parhaista toimintapaukuista.

      Middle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of War
      Middle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of WarMiddle-earth: Shadow of War
      HQ
      HQ
      HQ
      09 Gamereactor Suomi
      9 / 10
      +
      Mielenkiintoinen juoni, runsas tekemisen määrä, monitasoinen oman armeijan hallinnointi, tunnelmallinen ääninäyttely, entistä ehompi Nemesis-järjestelmä, eeppiset taistelut
      -
      Heittelevä grafiikan laatu, ajoittaiset liikkumisen ongelmat, kyseenalaiset mikromaksut
      overall score
      is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

      Täydentävä mielipide

      Ossi Mykkänen

      Olen kuullut paljon hyvää Monolith Productionsin ensimmäisestä Middle-earth -pelistä. Aihealueen elokuvien ja kirjojen ystävänä Middle-earth: Shadow of War on kuitenkin ensikosketukseni Keski-Maan tarinoihin pelien puolelta. Ja koska yritys on tuttu entuudestaan klassikoista kuten Shogo - Mobile Armor Division (1998), odotukset ovat korkealla.

      Tarinallisesti Middle-earth: Shadow of War istuu varsin uskottavasti kirjoissa ja elokuvissa luotuun maailmaan. Pelaajaa viedään mielenkiintoisista tilanteista ja tapahtumista toiseen, ja avoimen maailman liikkuminen antaa mahdollisuuden tutkia yksityiskohtaisia ja suuria alueita mielin määrin. Tuttujen paikkojen ja hahmojen hyödyntäminen osana seikkailua kasvattaa tunnelmaa kummasti ja uudetkin hahmot tuntuvat autenttisilta, vaikka osa nimistä onkin hiukan väkisin väännetyn oloisia.

      Pelin keskiössä oleva taisteleminen on hiottu huippuunsa. Assassin's Creed & Batmanin Arkham -sarjoista paljon ammentava taistelumekanismi tuntuu luonnolliselta, näyttää hienolta ja on erityisen tyydyttävää varsinkin isomman viholaisryhmän edessä. Lyöntien, väistöjen ja torjumisten kanssa tasapainoilusta tulee kuin tanssia elämän ja kuoleman kanssa.

      Ongelmia alkaa kuitenkin syntyä pelissä edetessä. Voitettujen taistelujen myötä hahmon taistelutaidot kehittyvät. Tämä tuo lisää vaihtoehtoisia erikoisliikkeitä ja muita tapoja kukistaa vihollisaaltoja. Sinänsä tämä on luonnollista ja odotettavaakin, mutta peli suoltaa erityisliikkeitä ja muita tapoja taistella niin paljon, että vanhempaa pelaajaa alkaa pahasti heikottaa. Rajoittunut käsikoordinaatio ja huono muisti eivät anna hyödyntää kehittyneen taistelijani voimavaroja kaikessa potentiaalisuudessaan, jotka piiloutuvat lukuisten nappisarjojen taakse. Tyydyn siis samaan tekniikkaan kuin esimerkiksi liikkeitä ähkyyn työnnetyn Injustice 2:n (Netherrealm Studios, 2017) kanssa, eli valitsen muutaman erikoisliikkeen perusliikkeiden seuraksi, ja hallitsen taisteluita vain niiden avulla.

      Taisteluliikkeiden parissa havaittu ylitarjonta vaikuttaa olevan yleinen toimintamalli koko pelissä. Hahmon ominaisuuksia voi kehittää vähän liiankin hulppealla määrällä. Samoin lukuisat aseet ovat kehiteltävissä pitkälle ja löydetyillä erilaisilla taikaesineillä niihin saa entistä enemmän potkua tai muita ominaisuuksia. Tämän lisäksi avattavissa on erikoisliikesarjoja ja toimintoja ihan pilvin pimein.

      Myös tehtäviä on Keski-Maahan työnnetty enemmän kuin tarpeeksi. Pääjuonta seuraavia tehtäviä on välillä jopa vaikea nähdä kartalta, kun eteen tulee niin paljon sivutehtäviä tai erilaisten vihollispomojen haasteita. Pelissä kun vielä on mahdollisuus tulla kostamaan huonosti menneet taistelut samaisten haastajien kanssa, riittää pelattavaa vähän liiaksikin. On siis helppoa kadottaa suuntansa sivutehtäviä tehdessä.

      Tarinoiden määrästä huolimatta tehtävät eivät kuitenkaan juuri muutu. Leijonanosa on vain erityishahmojen tai vihollismassojen siivoamista taistelussa. Väliin voi tulla esimerkiksi katapultilla vihollisjoukkojen pommittamista tai kadonneiden aarteiden keräilyä, mutta harvinaisen vähäisissä määrin verrattunaan tappeluun.

      Grafiikka on Middle-earth: Shadow of Warissa sujuvaa keskitason AAA-luokkaa. Maailma on rikas yksityiskohdista, ja suunnittelu on kaikin puolin tyylikästä ja uskollista elokuvissa nähdylle maailmalle. Kuitenkaan mitään innovatiivista tai sykähdyttävää ei vastaan tullut. Kaikki näyttää perushyvältä ja rullaa pykimättä isommankin vihollismäärän edessä.

      Äänipuolikin on sujuvaa, vaikkei jää mitenkään kummemmin mieleen. Musiikkipuolesta huomasin kaipaavani Howard Shoren tunnetuimpia sävellyksiä elokuvista. Erityisesti kiihkeimmissä taistelutilanteissa olisivat sankariteemat toimineet loistavasti. Nyt musiikista kuulee, että se on tuotettu laadukkaasti mutta ei sävellystensä puolesta nouse kovin huomiota herättävälle tasolle.

      Middle-earth: Shadow of War on laadukas tuotos massiivisista miekkamittelöistä, josta ei vielä ylitarjontaa ole. Ristiriitaisesti pelin taistelumekaniikka on huippuluokkaa, mutta samalla se on pursotettu yli äyräiden täyteen kaiken maailman kombinaatioita. Taistelua myös korostetaan liikaa tehtävänannoissa, joten vaarana on pieni inflaatio koko toimintaan. Muutenkin vaikuttaa siltä, että kehityspuiden kanssa tekijät ovat puristaneet runsauden sarven tyhjäksi ideoista, ja päälle vielä kaapineet käyttämättömät ideat aikaisempien tuotostensa roskiksista. Loputtomalta ja sekavalta tuntuvat kehitystyökalut useiden eri tavaroiden ja hahmon parissa toki puoltavat pelin oheen kyhäiltyä mikromaksujärjestelmää, mikä taas tuntuu ahneelta toiminnalta. Jos laadukas miekkamättö uskottavassa Keski-Maassa kiinnostaa, Middle-earth: Shadow of War tarjoaa juuri sitä koko rahalla. Onneksi ilman mikromaksujakin.

      7/10

      Aiheeseen liittyviä tekstejä

      0
      Shadow of War saa uuden laajennuksen

      Shadow of War saa uuden laajennuksen

      UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

      Syyskuussa 2017 julkaistu Middle-earth: Shadow of War on ollut varsin onnistunut teos, jonka Gamereactorin arvion voi lukea täältä. Julkaisun jälkeen peliin on tullut...



      Ladataan seuraavaa sisältöä