Let Them Come

Ympäri avaruutta levinneet vihamieliset avaruusoliot ovat pistäneet ihmiskunnan tiukalle. Suuri tehtävä uhan poispyyhkimiseksi menee kuitenkin pahasti vikaan avaruusolioiden napsiessa erikoisjoukoista yhden toisensa jälkeen. Verilöylystä selviää kaikesta huolimatta yksi eloonjäänyt, joka on päättänyt viedä tehtävän loppuun hinnalla millä hyvänsä. Onneksi hänen tukenaan on järeä tykki, jonka avulla hän toivottaa tervetulleeksi päälle hyökivät avaruusoliomassat.

Let Them Come on sataprosenttista retrofiilistelyä. Pikseligrafiikka, yksinkertainen pelimekaniikka ja tiukka meno vetävät puoleensa välittömästi. Ideana on rei'ittää aaltoina päälle vyöryviä avaruusolioita paikalleen pultatulla automaattitykillä. Ököjen muuttamisesta maksalaatikoksi palkitaan pisteillä, jotka taas voi vaihtaa tehokkaampiin ammuksiin ja muihin apuihin taistelussa avaruuden uhkaa vastaan. Kuolema ei ole hahmolle kuin hetkittäinen tupakkatauko, jonka aikana pelaaja voi käyttää ansaittuja pisteitään, ja kun liikkuvat on taas vedetty taakse, suoltaminen jatkuu aallosta, johon viimeksi jäätiin. Tämä jatkumo onkin hyvä idea, minkä avulla tilanne etenee koko ajan ja mielenkiinto säilyy paremmin alati muuttuvien vihollisaaltojen avulla.

Ököjen kaataminen on helppo oppia, mutta haastavampi hallita. Ohjaimen tatilla liikutellaan ainoastaan aseen tähtäintä ja sitäkin vain ylös- ja alaspäin. Liipaisin käynnistää tykin loputtomilla kuulilla ja sitten mennään! Ohjaimen muista napeista voi nakella sokkia tai ottaa mittaa erilaisin käsiasein iholle tulevista monsuista. Tatin ja nappien yhteisbaletti kuitenkin vaatii käsikoordinoinnin lisäksi ajoitusta, josta haasteet alkavatkin. Tykki ylikuumenee, jolloin se on hetken käyttökelvoton. Kranaattejakaan ei voi lapioittain viskoa, vaan niillekin on oma aikarajoituksessa. Tällaiset rajoitukset eivät kuitenkaan vihulaisia kiinnosta: niitä puskee päälle lähes jatkuvalla syötöllä niin lattiaa, seiniä kuin kattoakin pitkin.

Vaikka grafiikka Let Them Comissa on tyylitelty retrorutunnelmaan jää siitä tunne, ettei hommaan ole paneuduttu ihan täysillä. Toki on mahdollista, että yleisilme on tarkoituksella jätetty vanhojen pelien tasolle yksityiskohtien ja efektien osalta. Staattinen ympäristö olisi kuitenkin mahdollistanut paljon kaikenlaista silmäkarkin käyttöä ilman pelkoa siitä, että laitteiden tehot tulisivat vastaan. Ainoa silmiinpistävä erikoisefekti tulee nestettä sisältävien vihollisten poksahtaessa palasiksi roiskien nesteitään ympäriinsä valotehosteen siivittämänä.

Äänipuoli tuntuu alisuoriutuvan samalla tavalla kuin grafiikkakin. Vaikka hahmon pyssy on kokoluokkaa järkäle, ovat sen äänet varsin nuhaiset. Oliot päästelevät erilaisia murahduksia ja sähinöitä mutteivat kovin huomiota herättävästi kaiken paukkeen keskellä. Sentään musiikissa on potkua antamaan lisää pontta lahtaamiseen, kun retrotunnelmaiset teknorallit raikaavat vakuuttavilla bassopohjilla.

Paperilla Let Them Comin idea on ihanteellinen terapiasessio monimutkaisten nykyräiskintöjen aikakaudella. Kuitenkin pelin toteutus tuntuu vääjäämättä keskeneräiseltä tai jopa juosten kustulta, mikä tuli odotuksiin nähden aikamoisena pettymyksenä. Potentiaalia monipuolisuuteen grafiikan yksityiskohtien puolella olisi ollut huikeasti, ja panostus ääniin olisi tehnyt ihmeitä. Jo puolen tunnin pyssyttely on näyttänyt periaatteessa kaiken mitä peli voi tarjota. Ei kokonaisuutta nyt huonoksi voi haukkua, mutta tällaisena torsona se on vain "ihan kiva".