Maize

Maize on erittäin omintakeinen seikkailupeli. Pelaajan ohjastama mykkä sankari löytää maissipellolta kummallisen maatilan, jonka alakerrassa odottaa hylätty tutkimuslaboratorio sekä henkiin heränneitä maissiolentoja. Pelaajan tehtävänä on pelastaa selliinsä lukittu maissikuningatar ja samalla selvittää, mitä ihmettä tutkijoille ja koko laitokselle on tapahtunut.

Maizen alussa pelaaja tönäistään keskelle salaisuuksia, ja peli luottaa tämän selvittävän itse tiensä seikkailun alkuun. Maatilan päärakennuksen koluaminen kesäisen komeissa ja värikkäissä miljöissä on mielenkiintoista puuhaa - vehmaat metsät ja kauniit maissipellot tuovat loppukesäisen kellertävällä värimaailmaan mieleen Firewatch-seikkailupelin. Pelin ruudunpäivitys tahmailee ajoittain ennen kaikkea tilanteissa, joissa ruudulla on paljon tilpehööriä.

Pelin kenttäsuunnittelussa on ainoastaan kaksi harmistusta. Maize unohtaa pelaajan alun jälkeen tympeisiin maanalaisiin sisätiloihin. Lisäksi sekä luonnossa että käytävillä leijailee sankka ja ruma sumu, joka ilmestyy vähänkin avarammille tiloille pelaajan hahmon tarkastellessa miljöötä kauempaa. Toisaalta sisätiloihin liittyvää ajoittaista turhautumista on paikkaamassa niiden monipuolisuus - maanalaiseen tukikohtaan mahtuu niin ydinvoimalaa, levytysstudiota kuin komeita aulatiloja. Tunaroivien työntekijöiden jälkeensä jättämät viestilappuset ja dialogit raunioissa hengailevien maissiolentojen kanssa avaavat hienosti Maizen maailmaa ja laitoksen tapahtumia.

Seikkailupelien perinteiden mukaisesti pelaajan on tutkittava ympäristöt tarkkaan ja hyödynnettävä varsin luovasti sieltä löytyviä tavaroita. Maizen aivopähkinät taantuvat valitettavan usein siihen, että pelaaja joutuu etsimään rojua rakentaakseen tekoihmisen sähkö-oven kasvontunnistuslaitetta varten. Sitä vastoin persoonallisemmat pulmat ovat melkoisen hämääviä ratkaisuiltaan - kumihanskan saadakseen pelaajan on haettava kuolleelta mieheltä tämän irronnut, hansikoitu käsi, joka on pudotettava hapolla täytettyyn lavuaariin, jotta hanskan saisi käyttöönsä. Jälkimmäisessä tapauksessa pelaajan on toki vain taivutettava oma ajattelunsa pelin vinksahtaneen logiikan tasolle, mutta useimmiten turhautunut pelaaja vain kokeilee kaikkien kamojen sopimista eri tilanteiden ratkaisuksi, kunnes oikea vaihtoehto löytyy.

Maizen varsinaisena murheenkryyninä nähdään venäläisittäin englantia puhuva Vladdy-nallekarhu. Pelaajan perässä kulkeva mesikämmen muuttuu seikkailun edetessä melkoiseksi riippakiveksi, kun Vladdy nimittelee ja arvostelee pelaajaa jokaisessa mahdollisessa välissä. Solvaaminen menee viimeistään pelin puolivälin kohdalla hyvän maun yli, ja jokaisen "stupid idiot!" -huudahduksen myötä tekee entistä kovemmin mieli pelata äänettömällä. Varsinaiset taustamusiikit luovat hienosti tunnelmaa hiljaisemmissa kohdissa, ja maissiväen brittienglantilainen sanailu on aina yhtä mainion hauskaa seurattavaa.

Maize on eittämättä melkoisen unohtumaton seikkailu, joka yllättää ja kutkuttaa pelaajan uteliaisuutta mielenkiintoisella taustatarinallaan sekä omituisella maailmallaan. Erikoisempaa seikkailupelielämystä etsivien kannattaa ehdottomasti tutustua maissifarmin tapahtumiin - vaikka Vladdy onkin harvinaisen kehnoa matkaseuraa alusta loppuun.