Planet of the Eyes

Tieteistasoloikka Planet of the Eyes julkaistiin PC:lle vuonna 2015, ja se sai myös parhaan indie-pelin ehdokkuuden Canadian Videogame Awardseissa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin peli on julkaistu myös PS4:lle ja Xbox Onelle.

Planet of the Eyes koetaan robottina, joka selviytyy pakkolaskusta vieraalle planeetalle. Suurin osa miehistöstä on kuollut, mutta henkiin jääneet ovat lähteneet etsimään merkinantolaitetta ilman robottiaan. Pitkin poikin miellyttävän näköisissä 2D-maisemissa liikkuessaan löytää äänitteitä, jotka on jättänyt taakseen robotin rakentaja. Näin tarina edistyy. Rakentajan löytämiseksi on juostava, hypittävä ja uitava, sillä robotti ei osaa taistella.

Visuaalisessa tyylissä tieteisympäristö kohtaa vanhan ajan animaation, joka näyttää värikkäältä ja erittäin hiotulta. Matkan edetessä maisemat vaihtelevat tarinan tilanteiden mukaan. Tuolilta pudottavaa silmäkarkkia ei ole luvassa, sillä näkymät ovat lopulta melko yksinkertaisia. Luvassa on rentouttava pelikokemus, joka joidenkin mielestä saattaa tuntua jopa tylsältä.

Planet of the Eyesin pelattavuutta on paras kuvata sanoilla rauhallinen ja rentouttava. Peli koostuu kokoelmasta pieniä pulmia ja vihamielisten olioiden seassa taiteilemisesta. Hyppiminen ja liikkuminen on toteutettu sujuvasti. Haaste muodostuu lähinnä sen pohtimisesta, kuinka pääsee esteiden ja olioiden ohitse käyttäen kytkimiä, laatikoita ja kielekkeitä. Välillä vaaditaan tasoloikkaan nopeuttakin, mutta missään vaiheessa ei menoa voi luonnehtia hektiseksi. Haastetta on riittävästi, ja vaihtuvat maisemat pitävät mielen virkeänä.

Planet of the Eyesin musiikki on tummaa ja tunnelmallista. Näin syksyllä kaamoksen keskelle moinen on erittäin tilanteeseen sopivaa. Äänimaailma pelaa kokonaisuudessaan hyvin yhteen ulkoasun kanssa. Robotin loikkiessa maastossa äänet ja musiikki vahvistavat mukavasti käsillä olevaa tunnelmaa.

Harmillisesti mitään kerättävää roinaa ei ole, mikä tekee pelaamisesta vain eteenpäin kiiruhtamista. Roinan puute tekee myös sala-alueiden etsimisen tarpeettomaksi. Toisaalta kerättävien tavaroiden puuttuminen alleviivaa kokonaisuuden rauhallista tempoa.

Toinen ongelma liittyy tarinankerrontaan. Juoni tuntuu liikkuvan kohti syvällisempää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, mutta lopulta asiat eivät kuitenkaan selviä. Jotkut nähdyt maisemat saavat mielikuvituksen laukkaamaan, joten pelaajien uteliaisuutta olisi kannattanut tavalla tai toisella tyydyttää näiltä osin. Yksi yllättävä juonenkäänne tarinassa onneksi on, mutta enemmänkin olisi saanut olla mukana. Näin ollen Planet of the Eyes ei saavuta samanlaista vaikuttavuutta kuin esimerkiksi Limbo ja Inside.

Kokonaisuudella olisi myös saanut olla enemmän kestoa. Miellyttävä kokemus on nimittäin ohi reilusti alle kahdessa tunnissa. Ottaen huomioon jokseenkin korkean myyntihinnan (10 euroa) on viihdettä tarjolla liian vähän.

Planet of the Eyes on rentouttavaa tieteisseikkailua etsiville hyvä valinta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että tempo on hidas ja peli ohi liian nopeasti.