Uncharted: The Lost Legacy

Naughty Dogin Uncharted 4: The Thief's End oli yksi viime vuoden ylivoimaisesti parhaimpia pelejä, ja se valittiinkin Gamereactorissa vuoden 2016 peliksi. Sille luvattiin jo julkaisussa yksinpelisisältöä ladattavan lisäosan muodossa, mutta sitä pitikin odottaa reilut 14 kuukautta. Vanha sananlasku on oikeassa: hyvää kannattaa odottaa.

Uncharted: The Lost Legacyssa valokeilaan pääsee Nathan Draken sijaan sarjan kakkososassa apuria esittänyt Chloe Fraser, ja nelosessa palkkasoturipahiksen roolissa nähty Nadine Ross. Chloe on mainio valinta, sillä hahmossa on riittävästi särmää, huumoria ja karismaa kilpailemaan Nathaninkin kanssa. Parin dynamiikka toimii mainiosti, ja Claudia Blackin, Laura Baileyn sekä muiden ääninäyttely on sarjalle ominaiseen tapaan erinomaista.

Tarina sijoittuu joitakin kuukausia Uncharted 4:n tapahtumien jälkeen Intiaan, jossa parivaljakko etsii muinaisen Hoysala-kulttuurin suurinta aarretta nimeltä Tusk of Ganesh. Sitä halajaa totta kai myös kapinallisjohtaja Asav mukanaan pieni armeija (itsemurhahaluisia) solttuja. Juoni on siis mitä tyypillisintä Unchartedia. Alussa huokailin useaan sitä useaan otteeseen, mutta hyvät henkilöhahmot ja loistava toiminta onnistuivat silti vetämään tarinaan mukaansa. Jopa pahis Asav sai loppua kohti syvyyttä, joka jätti hänet paremmin mieleen verrattuna sarjan moneen muuhun konnaan.

Uudesta pelattavasta päähahmosta huolimatta The Lost Legacy on taattua Unchartedia. Maisemat ovat upeita, kiipeily on hulvattoman epärealistista apinajumppaa, vihollissotilaita murhataan parin komppanian verran ja toimintakohtaukset ovat häikäiseviä. Sanalla sanoen; viihdearvo on korkeimmissa sfääreissä.

Vaikka pohjimmiltaan The Lost Legacy on rakennettu Uncharted 4:n pelimekaniikkojen päälle, mukaan lukien heittoköysi, on mukana muutama tervetullut pieni uutuus. Chloe tallentaa paikkoja kamerallaan myöhempiä muisteluita varten, ja alkupuolella peliä on iso osuus, jossa avointa raunioaluetta pääsee tutkimaan omaan tahtiin. Mukana on jopa sivutehtävä, joka oli erittäin antoisa tarjoten vielä hyödyllisen palkinnon. Kokonaisuudessaan läpäisin pelin normaalilla vaikeustasolla (joita on viisi yhteensä; vaikein avautuu ensimmäisen läpäisyn jälkeen) arviota varten kiirehtien noin 7,5 tunnissa. Vaikeustaso ei ollut mikään valtavan ankara, mutta pari hankalaa pulmaa tulee vastaan, ja yksi niistä lienee pelisarjan tiukimpia. Taisteluiden suhteen suosittelen kuitenkin sarjan aikaisempia pelanneita valitsemaan kiltisti korkeamman vaikeustason pelinautinnon pitkittämiseksi.

Visuaalisesti The Lost Legacy on huipputasoa, vaikka muutamia epäkohtiakin on havaittavissa. Rankempi tuotantoaikataulu on selkeästi jättänyt maastoon enemmän ylitsepääsemättömiä objekteja, rosoisia pintagrafiikoita ja heikompia partikkeliefektejä. Pelin aikana kasvoanimaatioissa oli välillä jotain rumaa häminää. Se ei tietty pelatessa haittaa, mutta kun yritin photo modessa saada hyvää kuvaa hahmoista, näyttivät ne koko ajan kuin näädän nielleiltä. Näistä pikkuseikoista huolimatta peliä on ilo katsella, ja lisärilähtökohta unohtuu nopeasti.

Jos The Lost Legacy olisi DLC, olisi se todennäköisesti parhaimpia mitä on koskaan julkaistu. Naughty Dog ei valehdellut, kun se lupasi uutuuden olevan ihan oikea Uncharted-peli. Se myydään levyllä ja digijulkaisuna 40 euron hintaan, mutta Uncharted 4:n Digital Deluxe Editionin ja Explorer's Packin ostajat saavat sen ilman lisämaksua. Joka tapauksessa sitä voi suositella lämpimästi; ei pelkästään Uncharted-faneille vaan kaikille, jotka pitävät vauhdikkaasta toiminnasta ja viihdyttävästä aarteenmetsästyksestä. Koska The Lost Legacy sisältää myös Uncharted 4:n täyden moninpelin sekä selviytymispelimuodon, saa vastinetta rahoilleen aivan varmasti.