Hellblade: Senua's Sacrifice

Ninja Theory on jo ennakkoon tehnyt selväksi, ettei Hellblade: Senua's Sacrificen ole tarkoitus miellyttää kaikkia. Ideana on antaa kokonaan uudenlainen pelikokemus. Ohjaaja Tameem Antoniadesin mukaan vastaanotto on oleva jakautunut, ja näin se varmasti tulee olemaankin.

Tarina on pääpiirteiltään hyvin yksinkertainen. Nuori Senua on matkalla helvettiin vapauttamaan kuollutta poikaystäväänsä. Senua kärsii myös psykoosista, joka johtaa ajoittaisiin aistiharhoihin. Pään sisäiset äänet antavat omia näkemyksiään jakaen samalla hiukan tietoutta Senuan menneisyydestä. Siinä sivussa käy ilmi, kuinka Senuan mielenterveys järkkyy koko ajan enemmän hänen matkallaan helvetin syvyyksiin.

Käsitelty aihe ei siis ole millään muotoa keveä, mutta onneksi asiaa käsitellään asiaankuuluvalla vakavuudella. Ninja Theory on selvästi tehnyt paljon taustatyötä, josta osa on nähtävissä pelattavuudessakin. Ympäristö muuntuu usein kauniista maisemasta hyvinkin ahdistavaksi paikaksi. Nämä siirtymät eivät vaikuta ainoastaan tarinaan, vaan ne muuttavat myös pelattavuutta.

Senua's Sacrifice on pääasiassa hyvin lineaarinen, joten osa kutsuukin menoa kävelysimulaattoriksi. Ei siis mitään Ninja Theorylle ominaista, mutta tällä kertaa he ovatkin koettaneet jotain uutta. Ajoittain vastaan tulee pahiksia, joita vastaan tulee taistella, mutta vihollissuunnittelu on tyystin erilaista kuin yhtiön menneet tuotokset. Vastukset ovat hitaita eikä niissä ole sellaista vaihtelua kuin esimerkiksi DmC: Devil May Cry'ssa ja Heavenly Swordissa. Senua on itseoppinut, joten liikevalikoima ei ole kovinkaan moninainen. Haastavaa ja akrobaattista miekkailua toivovien kannattaakin mennä muualle: taistelun tarkoitus on ilmeisesti ollut vain tuoda vaihtelua pulmatehtävien ja tarinavetoisten osioiden väliin.

Hellblade: Senua's Sacrifice on suurimmaksi osaksi kävelysimulaattori, joka kertoo tarinan mielenterveysongelmista ja niiden vaikutuksista ihmisiin. Skitsofrenia, klaustrofobia ja psykoosi ovat vain osa niistä asioista, joita pelissä käsitellään. Kiintoisaa on tapa, jolla Ninja Theory on sisällyttänyt nämä vaikutukset osaksi pelattavuutta. Tavallisimmillaan tämä tarkoittaa erilaisten muotojen etsimistä ympäristöstä ovien avaamiseksi. Ovissa on yhdestä kolmeen symbolia, jotka on sitten löydettävä maastosta. Tämä pakottaa katsomaan ympäristöä uudella tavalla antaen samalla hieman esimakua sellaisten ihmisten kokemuksista, jotka joutuvat tekemään samaa ilman omaa tahtoaan.

Onnistuneet liikeanimaatiot ja ääninäyttely vahvistavat pelikokemusta. Senua ei ole samanlainen sanavalmis rohkea sankaritar kuin mihin nykypeleissä on totuttu. Hän taistelee jatkuvasti kokemiaan harhoja vastaan, ja samalla äänet pään sisällä vakuuttavat hänen epäonnistuvan. Ohjaaja Antoniadesin mukaan pelin ei ole tarkoitus olla hauska, vaan uudella tavalla vangitseva. Siinä onnistutaan, sillä tarinan kuluessa ei kertaakaan tehnyt mieli hymyillä.

Audiovisuaalisesti kaikki on kohdallaan. Grafiikka on upeaa, ja ääniraita on tehty kuulostamaan juuri siltä kuin äänet kuuluisivat oman pään sisältä. Siksi onkin harmillista, että immersio rikkoutuu pahasti monien teknisten ongelmien nostaessa päätään varsinkin perinteisellä PS4-konsolilla pelatessa. PS4 Pro'lla ei ongelmia juuri ollut, mutta tavallisella PS4:llä ruudunpäivitys tökkii todella pahasti erityisesti muuten hyvin vaikuttavien visuaalisten siirtymien aikana. Joskus Senua painuu maan sisään tai taistelee näkymättömän miekan kanssa. Toivottavasti Ninja Theory ratkoo ongelmat, jotta muutkin kuin PS4 Pro'lla pelaavat pääsevät nauttimaan Hellbladesta.

Korjattavissa ei kuitenkaan ole monotoninen pelattavuus, ja ajoittain itseään toistavat jaksot. Sykli on mallia taistele, etsi muotoja, katso välivideo ja tee sama uudelleen. Muutama pulma ja taistelu ovat muista poikkeavia ja mielenkiintoisia. Jostain syystä nämä osiot ovat hyvin lähellä toisiaan, mikä puolestaan tekee hallaa kokonaisuuden rytmitykselle.

Hellblade: Senua's Sacrifice ei varmasti miellytä kaikkia. Varsinkin monipuolista ja viihdyttävää pelattavuutta odottavien kannattaa pysyä kaukana. Tässä pelissä tutkitaan tiettyjä teemoja syvällisesti, ja asia esitetään komealla tyylillä. Äänisuunnittelu on parasta A-luokkaa tunnelmallisen maailman kanssa. Osaa koetuista asioista huomaa miettivänsä vielä pitkään pelin päättymisen jälkeen. Harmillisesti monotoninen pelattavuus yhdessä teknisten ongelmien kanssa saattavat lopulta tehdä Hellbladesta unohdettavan.