Toukiden 2

Monster Hunter -pelit ovat saavuttaneet Japanissa vuosien varrella todella suuren suosion. Eurooppalaisiin hirviöiden jahtaaminen ei ole vastaavalla tavalla iskenyt mahdollisesti siksi, että pelaaminen vaatii paljon sekä työtä että niin sanottua grindaamista. Kaukoidässä pelisarjan menestys on kuitenkin niin suurta, että monet firmat koettavat parhaansa mukaan kopioida omiin peleihinsä sitä kuuluisaa salaista reseptiä. God Eater 2: Rage Burst, Lord of Arcana ja Toukiden ovat kaikki esimerkkejä tästä, ja menestys on ollut vaihtelevaa. Omega Force yrittää nyt uudestaan Toukiden 2 -pelillä. Valitettavasti ennen kaikkea Dynasty Warriorsista muistettava pelitalo ei ole tunnettu innovaatioistaan, ja sama linja jatkuu myös Toukidenin jatko-osassa.

Toukiden 2:n aloitus on suorastaan surkea. Seikkailu alkaa ilman minkäänlaista pohjustusta. Pelaaja vain viskataan keskelle epäilyttävää kaupunkia, jonka kimppuun on hyökännyt oni-pahis. Koko pitäjä on tuhoutunut hyökkäyksen seurauksena. Taistelun jälkeen pelaaja imeytyy mystiseen ulottuvuusporttiin demonin kiskomana. Tajuihinsa tultuaan pelaaja huomaa kymmenen vuotta kuluneen, eikä ihmiskuntaa enää ole olemassa ainakaan sinä muodossa kuin ennen. Jäljelle jääneet elävät erillisillä turva-alueilla, mutta eivät siltikään kykene täysin yhteistoimintaan toistensa kanssa.

Pelaajan tehtävänä on auttaa näiden kylien asukkaita, ja aikaa myöten luoda liitto- ja ystävyyssuhteita. Turva-alueiden ulkopuolella on Otherworld, joka on myrkyllisen usvan ympäröimä. Mahtavat Oni-pahikset ovat yleensä tämän myrkyllisen usvan alkusyy, eivätkä kovimmatkaan soturit voi vierailla Otherworldissa kovinkaan usein. Toisin sanoen reissulle lähtiessä on syytä varustautua kunnolla. Tämä tapahtuu käyttämällä voimakkaiden persoonien Mitama-henkiä, jotka muodostuvat aikaa myöten yhdeksi pelin pääteemoista.

Toukidenin maailma on laaja, ja siinä on monia toisistaan erottuvia alueita. Maisemat aukeavat vähitellen, salaisuudet paljastuvat ja aikaa myöten pelaaja oppii keinot oni-pahisten karkottamiseksi. Tekemisen suhteen karttanäkymä ei tarjoa paljoakaan vaihtelua, mutta aina voi halutessaan kerätä roinaa ja taistella hirviöitä vastaan materiaalien toivossa. Nämä osuudet toimivat erittäin hyvin pääasiassa siksi, että matkakumppanien tekoäly toimii hienosti. Ainoastaan kovimmissa taistoissa täytyy katsoa, että kaverit pysyvät menossa mukana.

Hirviöiden suunnittelu tuo mieleen muinaisen Kreikan mytologian. Pahikset muistuttavat esimerkiksi kimeeria, mutta yleensä monsujen suunnittelu on yllätyksetöntä ja huonosti tehtyä. Mikään hirviö ei jää erityisesti mieleen ulkonäkönsä puolesta, ja varsinkin liikeanimaatiot ovat suorastaan surkeat. Vastaavasti pomotaistoja on paljon, ja ne pitävät tilanteet vaihtelevana. Jos Toukiden 2:n taistelumekaniikka olisi kelvollinen, olisi pelissä voinut olla paljonkin potentiaalia.

Omega Forcen tuotos ei missään nimessä ole sujuva isojen hirviöiden lahtauspeli. Esikuvansa Monster Hunterin malliin pelissä on paljon erilaisia aseita, joiden erikoiskykyjä on mukava hyödyntää. Harmillisesti se varsinainen ydinpelattavuus on Toukiden 2:ssa tylsää ja monotonista. Jokaisessa tappelussa oma tiimi pieksää pahiksia jonkin aikaa, kunnes ne kellahtavat selälleen. Sitten pieksäntää jatketaan tuottaen enemmän vahinkoa kuin aiemmin. Hyvällä onnella monsu ei nouse enää jaloilleen, ja huonolla tuurilla sama kaatoprosessi on tehtävä uudestaan. Ja uudestaan.

Monster Hunterin malliin on tärkeää leikata Oni-pahisten ruumiinosat pois, ja sen jälkeen nopeasti puhdistaa ne pahuudesta ennen omaan reppuun laittamista. Tämä tulee tehdä todella vikkelästi, ja onneksi useat pelihahmot auttavat tässä (tai toiset pelaajat, mikäli toimii verkossa). Demonit regeneroivat irti leikatut jäsenensä varsin nopeasti, joten niiden kokonaan liikkumattomaksi tekeminen edellyttää ripeyttä.

Keskeinen osa peliä on Demon Hand, jolla on mahdollista kumota oni-pahisten voima. Jonkin ajan kuluttua Demon Hand muodostuu myös tarinan osaksi. Taistelussa tällä kädellä saa viskattua itsensä lähelle vihua tai hyökättyä tiettyjä ruumiinosia kohti. Teoriassa Demon Hand on siis mahtava väline kovimpien oni-pahisten kaatamiseksi. Käytännössä kuitenkin käden käyttäminen on niin karmeaa, että sen tehokas hyödyntäminen muuttuu mahdottomaksi. Esimerkiksi tähdätessä oma hahmo liimautuu paikoilleen, mikä tekee lähes mahdottomaksi osua liikkuvaan kohteeseen.

Jokaisella hahmoluokalla on kolme hyökkäystä, joita voi ladata kovemmiksi tai yhdistellä. Lopulta näillä toiminnoilla ei kuitenkaan ole paljoa merkitystä, sillä hirviön kaataminen onnistuu käytännössä millä keinolla tahansa. Yhden napin hakkaaminen tuottaa yleensä sen parhaimman ja nopeimman tuloksen. Aktiiviset ja passiiviset erikoiskyvyt pyrkivät monipuolistamaan taisteluita, mutta haasteen puute tekee niiden käyttämisen tarpeettomaksi. Usein hyökkäys ei edes osu, koska hahmo on liian kaukana, liian lähellä tai katsoo väärään suuntaan. Pelissä ei tehdä muuta kuin taistellaan, joten juuri tappelumekaniikan olisi pitänyt olla viimeisen päälle hiottu.

Toukiden 2 onnistuu hyvin luomaan Monster Hunterin kaavan yksinkertaistetussa muodossa. Grindaus on typistetty olennaisimpiin osa-alueisiin. Esimerkiksi yksi esine toimii eränlaisena "villinä korttina" antaen mahdollisuuden korvata minkä tahansa esineen toisella. Vastaava tilanne olisi saattanut johtaa kymmenen tunnin grindaamiseen Monster Hunterissa sen puuttuvan esineen metsästämiseksi, jonka Toukiden 2:ssa sai helposti käyttämällä tätä "villi kortti" -esinettä.

Omien taistelijoiden yksilöinti on iso osa Toukiden 2:hta. Jo hahmoa luodessa hiustyylejä on 70 ja neniä 50. Tämän jälkeen sekä hiukset että nenä katoavat kypärän alle piiloon. Tekijöiden olisi kannattanut käyttää vähemmän aikaa hahmonluontiin, ja enemmän aikaa maailman ja sen asukkien monipuolistamiseen. Tarinankerronta hahmoineen on tehty hyvin, mutta ulkonäkö on kaikin tavoin ajastaan pahasti jäljessä.

Yllätyksetön tehtäväsuunnittelu ja ajoittain epäonnistuneet pelimekaniikat tekevät Toukiden 2.sta tylsän pelikokemuksen. Se onnistuu kopioimaan Monster Hunterin menestysreseptin vain osittain jättäen monia tärkeitä osia pois omaksi tappiokseen. Toukiden 2.ssa on silti hyviä ideoita, vaikka kokonaisuus ei toimikaan toivotulla tavalla.