Yakuza 5

Japanissa jo vuonna 2012 julkaistu viides Yakuza näkee vihdoinkin päivänvalon länsimaissa. Peli saapui vähin äänin joulukuun alussa, ja on saatavilla ainoastaan digitaalisena latauksena Playstation 3:lle. Tämä tarkoittaa sitä, että siitä innostunevat vain ne kaikkein kovimmat Yakuza-sarjan fanit. Pelillisesti tarjolla on härskisti vanhentuneen tuntuinen tuote, jonka läpeensä japanilaisia taustoja ei millään tavalla avata. Näin ollen Yakuza 5 tuntuu enemmänkin fanipalvelukselta sarjan kuudetta osaa odotellessa.

Tarina sijoittuu jälleen kerran Japanin järjestäytyneen rikollisuuden maailmaan. Peli jakautuu neljän - aiemmista peleistä tuttujen henkilöhahmojen - kohtaloihin eivätkä juonipolut aluksi tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään. Tarinan viides ja viimeinen osuus sitoo lopulta osiot yhteen. Punaisena lankana selvitellään alamaailman klaanien valtataistelua, mutta matkan varrelle mahtuu huomattava määrä ainakin näennäisesti merkityksettömiä sivupolkuja.

Tähän asti Yakuza-pelit ovat omalaatuisesta kerrontatyylistään huolimatta onnistuneet pitämään päätarinan kaiken aikaa pelaajan mielessä. Sivutarinat ovat siis aina tuntuneet jollakin tavalla mielekkäiltä. Yakuza 5:ssä näin ei enää ole, vaan pääjuonta edistääkseen on pakko tehdä erinäisiä puhdehommia. Pelillisesti kyse on erilaisten sivutehtävätyyppien esittelystä, mutta niihin pakottaminen tuntuu päälle liimatulta. Esimerkiksi tarinassa edistyäkseen on pakko ajaa taksia ja vierailla paikallisella hostess-klubilla. Runsaat lillukanvarret yhdistettynä pitkäpiimäisesti etenevään dialogiin saavat pelaamisen tuntumaan tylsemmältä aikaisempiin osiin verrattuna.

Yakuza-pelit ovat aina tuntuneet vanhentuneilta teknologian ja pelimekaniikan puolesta, mutta vitonen vaikuttaa jo suorastaan antiikkiselta länsimaisiin kilpailijoihinsa verrattuna. Peli näyttää ja tuntuu täysin identtiseltä aiempien osiensa kanssa näkymättömine seinineen päivineen. Tutkittavat alueet ovat hävettävän pieniä, joskin maisemat vaihtelevat aiempaa enemmän. Tallennus tapahtuu vieläkin erillisissä pisteissä niin kuin silloin joskus 2000-luvun alussa. Onneksi tarinan avainkohdissa peli tallentaa myös automaattisesti.

Jostain syystä ensimmäiset tunnit ovat enemmän interaktiivinen elokuva kuin moderni videopeli. Välivideoiden katselun keskeyttää yleensä vain ajoittainen turpakäräjä tai pisteestä a pisteeseen b tehtävä kävelylenkki. Kadulla jolkottelu tosin pysähtyy usein siihen, että joku paikallinen kloppi tulee haastamaan riitaa. Lyhyt ja kiivas nyrkkitappelu on oiva tapa kerätä hieman lisää kokemuspisteitä. Tämä lienee Yakuza 5:n vastine japanilaisten roolipelien klassiselle tavalle heittää pelaaja satunnaisiin taisteluihin maailmaa tutkiessaan.

Vanhentuneen teknologian kanssa samaa linjaa jatkaa äänimaailmakin. Ihmisten puheäänet ovat pääsääntöisesti onnistuneita, joskin sivuhenkilöissä sorrutaan liiaksi karikatyyrimäiseen ylinäyttelyyn. Musiikki vaihtelee paikallisen karaokebaarin humpasta ja kilpa-ajojen teknojumputuksesta tappeluiden heavy metal -ralleihin. Lajityyppien kirjo on siis videopeliksi hämmentävän laaja. Tämä auttaa pitämään pelaajan mielenkiintoa yllä silloin, kun tarina tuntuu etenevän hitaammin kuin Iisakin kirkon rakentaminen.

Yakuza 5:stä nauttimiseksi sille täytyy antaa anteeksi sen vanhentuneisiin suunnitteluratkaisuihin ja teknologiaan takertuminen. Lisäksi sarjan aikaisemmat osat on syytä tuntea perikotaisin, sillä mitään ei pohjusteta tai avata edes japanilaisen kulttuurin ominaispiirteiden osalta. Niinpä vitosta ei missään nimessä voi suositella sarjaan tutustumattomille. Toisaalta Segan rikossarja ei myöskään pyydä mitään anteeksi: peli tiedostaa olevansa japanilaiseen alamaailmaan sijoittuva miesten fantasia. Pyssyt paukkuvat, samuraiperinteen mukainen kunniakäsitys on jatkuvasti läsnä, poliittiset vehkeilyt vellovat ja naiset ovat kauniita. Näistä osasista Yakuzan tunnelma ja viehätys rakennetaan. Realismia on turha odottaa sen enempää toiminnalta kuin tarinaltakaan, mutta samaan aikaan itämainen kulttuuri henkii esiin kaikista ihohuokosista. Kärsivällisimmät pelaajat oppivat varmasti hieman japanin kieltä pelatessaan, elleivät sitten jo valmiiksi osaa. Toisin sanoen jos et ole vielä Nousevan auringon maassa vieraillut, saattaa Yakuza 5 innostaa varaamaan matkaliput. Seuraavan Yakuzan on kuitenkin jo syytä olla aidosti uuden sukupolven moderni toimintapeli.