Suomi
Gamereactor
arviot
Project Zero: Maiden of Black Water

Project Zero: Maiden of Black Water

Viides Project Zero tarjoaa jälleen kerrassaan kauhistuttavaa valokuvausta.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

2000-luvun alkupuolella alkanut Project Zero (alkuperäiseltä nimeltään Fatal Frame) -pelisarja on omalaatuinen osanen perinteisten japanilaisten selviytymiskauhupelien kaanonia. Muun muassa Resident Evil- ja Silent Hill -pelisarjoista inspiraatiota ammentanut kauhupelisarja on ollut alusta pitäen monella tapaa perinteinen, mutta silti poikkeavan omalaatuinen sekoitus japanilaista mytologiaa ja moderneja kauhuelementtejä.

Kuten aiemminkin, Project Zerossa kummitukset eivät suinkaan päätä spirituaalista matkaansa tuli- tai lyömäaseiden voimasta. Sen sijaan kamera on kerrankin haulikkoa vahvempi. Japanilaisen taruston mukaan valokuva vangitsee kuvattavan kohteen sielun, joten maan päällä taivaltavat levottomat henget katoavat kun niistä nappaa riittävän edustavan potretin. Valokuvaukseen perustuva mekaniikka ei ole ajatuksena lainkaan pöllömpi ja toimii hyvin myös käytännössä.

Puolustusvälineen virkaa toimittava Camera Obscura on vanhahtavasta ulkomuodostaan huolimatta varsin modernin oloinen laite ja toimii pelissä kuten melkeinpä mikä tahansa digikamera. Etsimen läpi näkyvä alue on suuri ja vihollisten eri heikkoudet näkyvät siinä tarkennuspisteinä. Mitä enemmän tarkennuspisteitä otokseen saa kerättyä, sitä enemmän vahinkoa valokuva tekee. Jos kuvan onnistuu ottamaan juuri kun vihollinen on hyökkäämässä, kamera laukaisee hurjasti vahinkoa tekevän Fatal Frame -iskun, joka tuuppaa päälle hyökivää kummitusta samalla hieman taaksepäin.

Project Zero: Maiden of Black WaterProject Zero: Maiden of Black Water
Tämä on mainos:

Pelin valuuttana toimivat valokuvista saadut pisteet, joilla kameraa voi päivittää paremmaksi. Pisteillä voi myös ostaa kaupasta parempia filmejä kameraan sekä tietysti erilaisia parannusesineitä sun muuta sellaista. Päivitykset tulevat tarpeeseen, sillä kummitukset muuttuvat todella nopeasti erittäin vaarallisiksi ja ne alkavat käydä päälle joukolla. Silloin peruskameraa ja kökköfilmiä käyttävä seikkailija päätyy itse sielujen joukkoon alta aikayksikön.

Mustien vesien neito sijoittuu Hikami-vuorelle, joka ennen oli kukoistava turistikohde, mutta ikävän maanvyöryn jälkeen se autioitui kirjaimellisesti kummituskyläksi. Vuorella oli toimitettu myös erilaisia uskonnollisia rituaaleja, minkä vuoksi siitä tuli autioitumisen jälkeen suosittu itsemurhakohde. Synkän menneisyytensä vuoksi vuorelle eivät enää astele itsemurhaajien lisäksi kuin vuorella tarinoiden mukaan sattuneita outoja tapahtumia tutkivat uhkarohkeat seikkailijat. Pelin pääkolmikko kuuluu jälkimmäiseen kastiin.

Polveileva tarina kietoo yhteen monen eri henkilön tarinat, mutta toisinaan hieman epäselvästi. Jotkut juonilangat jäävät kokonaan solmimatta, kun taas toisia nivotaan yhteen liiankin perusteellisesti. Vaikka tapahtumat jäävät paikoitellen hieman hämäriksi, Project Zeron ehdottomasti vahvin osa-alue on silti tarina ja tunnelma. Hikami on todella hyytävä paikka, jossa joka nurkan takana voi odottaa seuraava makaaberi näky. Vuoren tarina on taustoitettu hyvin, eikä peli suinkaan nojaa pelkkiin halpoihin säikäytyksiin. Sen sijaan tunnelmaa rakennetaan maltilla ja kun jotain hyytävää tapahtuu, se tuntuu luissa ja ytimissä asti. Pienillä asioilla tehdään paljon ja esimerkiksi satunnaisesti esineitä poimiessa ilmestyvät kädet saavat aikaa neuroottisia reaktioita joka kerran kun esineitä eteen osuu. Näin paljoa en ole ovesta sisään astumista jännittänyt sitten Amnesian. Asiaa auttaa myös mainio visuaalinen suunnittelu. Vaikka teknisesti peli ei olekaan viimeisintä huutoa, esteettisesti ja arkkitehtonisesti Hikami on erittäin uskottava ja todella mielenkiintoinen paikka. Siellä täällä näkyvät haamukuvat tarinoineen tuovat paikkaan myös hyytävää eloa.

Valitettavasti itse pelimoottori muistuttaa myös vanhoja japanilaisia selviytymiskauhupelejä. Liikkuminen on kankean puoleista ja etenkin taisteluissa meno äityy monesti silkaksi sähellykseksi. Sinänsä pelimoottori on omiaan kauhutunnelman lisäämiseksi, sillä klaustrofobinen kummitusten kuvaaminen nostaa usein oikeasti stressitasoja voimakkaasti. Tai ainakin näin on pelin alkupuolella.

Tämä on mainos:

Project Zeroa vaivaa nimittäin toisto. Hikami-vuorella piisaa paikkoja, mutta hahmokolmikkoa kävelytetään silti samoja maisemia pitkin moneen otteeseen. Toisto pätee myös taisteluun. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä enemmän vihamielisiä kummituksia vastaan tulee ja ennen pitkää taistelu alkaa maistua väkisinkin puulta, sillä vaihtelua ei juuri ole. Toisinaan maisemien toistolle ei ole edes mitään syytä, sillä aika ajoin tehtäviä pitkitetään turhalla juoksemisella kohteesta takaisin ja tietysti jälleen kerran taistellen. Nämä umpiturhat kävelytykset olisi voinut leikata aivan surutta kokonaan pois.

Peli julkaistaan Euroopassa hyllyversion ohella digitaalisesti siten, että tarjolle tulee ensin varsin kattava, muutaman tunnin mittainen demo. Jos peli maistuu ja kokoversion hankkii, tallennukset jäävät myös täysversion muistiin. Vähintään demon verran peliä kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Vaikka peli kompastuukin moneen genrensä perusongelmaan, Hikami-vuorelle kannattaa silti lähteä retkelle. Pelin ongelmat on helppo ohittaa hyytävän tunnelman ansiosta, sillä kun matkaan kerran lähtee, ei vuorelta halua pois ennen kuin mustan vedenneidon arvoitus on selvinnyt. Project Zero: Maiden of Black Water on mitä ihaninta halloween-pelottelua.

Project Zero: Maiden of Black WaterProject Zero: Maiden of Black Water
HQ
HQ
HQ
Project Zero: Maiden of Black Water
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Huikean tunnelmallinen, kaunis visuaalinen suunnittelu, edelleen omaperäinen taistelusysteemi
-
Toisto ei ole tehokeino, kankea pelimoottori
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä