Call of Duty: WWII:n yksinpeli

Call of Duty: WWII on jo nyt onnistunut keräämään paljon huomiota paluullaan toiseen maailmansotaan. Gamereactor pääsi E3-messuilla katsomaan yksinpelin kenttää Glen Schofieldin ja Michael Condrey'n valvovien silmien alla.

Tarina keskittyy First Infantry Divisionin ympärille, jonka painopiste on sotilaiden monikulttuurisuudessa. Kyseinen joukko-osasto keräsi monista eri maista sotilaita taistelemaan saman asian puolesta. Yksinpelissä nähdään monien sotilaiden tarinoita. Se vain ei selvinnyt, kuinka monta näistä hepuista on oikeasti pelattavissa. Oli silti mukava huomata, että suurta konfliktia käsittelevässä pelissä annetaan painoarvoa yksilöiden tarinoille. Taustalla on tehty runsaasti tutkimustyötä, jotta peli olisi mahdollisimman pitkälle historiallinen.

Nähdyssä kentässä oli tarkoitus päästä kylässä kirkkoon, josta aukeavan näkymän avulla pääsee tähtäilemään vihollisen joukkoja. Muutaman laukauksen tornista kajahdettua pahisten raskas tulitus lanasi kirkon maan tasalle. Tarinasta ei päässyt juurikaan jyvälle, mutta tunnelma kyllä välittyi. Visuaalisissa shokeerauksissa ei säästellä. Kirkon romahtaessa pelaaja näki apuun tulleen miehen yläruumiin räjähtävän, ja kaikenlaisen verisen mössön leviävän päälleen.

Varsinainen pyssyttely on tärkein osuus missä tahansa ensimmäisen persoonan räiskinnässä. Tämä näyttikin tyydyttävältä ja munakkaalta, jota onnistunut äänimaailma alleviivasi. Itse pelaamatta on tietenkin hankala sanoa, miltä yksinpeli lopulta tuntuu. Hyvät merkit ovat kuitenkin ilmassa.

Visuaalisesti WWII näytti olevan linjassa muiden Call of Duty -pelien kanssa hahmomallinnuksen osalta. Värimaailma on tehnyt siirtymän kirkkaasta ja värikkäästä harmaaseen ja ruskeaan. Kokonaisuutena nähdyt maisemat vaikuttavat juuri sellaisilta kuin niiden olettaisi oikeastikin näyttävän. Valon ja varjon leikki liekinheitinhyökkäyksessä oli suorastaan aavemaista.

Pelikaveria voi nyt pyytää heittämään lääkepakkauksen, ja loota todellakin lentää. Näin ollen tämä onnistunee vain lähietäisyydeltä. Toverin saatua osuman pelihahmo raahasi tämän turvaan, joten ilmeisesti tätä tehdään lopullisessakin pelissä. Oikea-aikaista nappien painelua vaativat quick time eventit tekevät nekin paluun, mutta niitä ei ilmeisesti ole kovinkaan usein. Lisäksi symbolia piti liikuttaa tiettyyn paikkaan ruudulla, ja vasta sen jälkeen painaa nappia perinteisen ajoitusta vaativan näpyttelyn sijasta. Samanlaista keinoa on käytetty jo vuosia esimerkiksi Telltale Gamesin jaksoihin jaetuissa peleissä.

Kokonaisuutena nähty yksinpelipätkä vaikutti lupaavalta. Edellisen pelin rinnalla muutos on tervetullut. Toki lehdistölle näytettiin vain ohjatusti etenevä viimeisen päälle hiottu osuus, mutta silti lopputulokselta on lupa odottaa hyvää. Samaan aikaan vaikuttaa selvältä, ettei tulossa ole mitään radikaalisti uutta. Pelaajat kuitenkin päättävät lopulta lompakoillaan, onko tämä hyvä vai huono asia.