Warhammer 40,000: Dawn of War III

Euroopan ennakkotapahtumamekka Lontoo kutsui jälleen, tällä kertaa hiljattain julkistetun ja monien odottaman Warhammer 40,000: Dawn of War III -taktiikkapelin ensimmäistä demonstraatiota todistamaan. Pelisarjassa ihmiset, örkit, eldarit, kaaos ja muut vähemmän hilpeät ryhmät käyvät ikuiselta tuntuvaa sotaansa Games Workshopin Warhammer 40,000 -maailmassa. Nelkytkoossa kukaan ei ole hyvis, mikä selittänee osaltaan sen viehätysvoimaa. Videopelipuolen sankareina esiintyvät Space Marinetkin ovat toisten ihmisten psyykkeellä itseään ruokkivan kuolemattoman Keisarin inkvisitiohenkinen voimanyrkin jatke. Teemat huitelevat jatkuvasti eeppisyyden tuolla puolen, ja hyvä niin.

Games Workshop on muuten tehnyt 180 asteen käännöksen lisensointikäytännöissään, ja nyt joka toinen kiinnostunut voi tehdä vaikkapa Warhammer-mobiilipelejä vaihtelevin lopputuloksin. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun lisenssi oli kiven alla ja Relicilläkin oli kova työ suostutella GW luovuttamaan kruununjalokivensä vieraisiin käsiin.

Dawn of War 3 on edelleen Relic Entertainmentin käsialaa ja jatkoa peräti seitsemän vuotta sitten ilmestyneelle Dawn of War 2:lle. Paljon on siis vettä virrannut Tammerkoskessa siitä, kun kävin kakkososaa vilkaisemassa studion kotikaupunki Vancouverissa. Lisäosien ansiosta peli on pitänyt hyvin pintansa ja näyttää edelleen hämmentävän hyvältä iästään huolimatta. Jopa 2004 ilmestyneellä alkuperäisella Dawn of Warilla on oma aktiivinen kannattajakuntansa, joten Relicillä on selkeästi sekä paljon faneja, että paineita uuden osan suunnasta. Ykkönen noudatteli vielä aikansa tyylin mukaisesti puhdasta reaaliaikanaksukaavaa tukikohdan rakentamisineen, mutta kakkonen otti postmodernimman suunnan keskittyen itse taktiseen taisteluun.

Kolmelle osapuolelle jaoteltu kampanja pistää pelaajan hieman hämäräperäisen Blood Ravens -ryhmittymän, Eldareiden ja örkkien kenkiin. Demotapahtumassa meille esiteltiin vain avaruusmariinien repertuaaria ja ilmeisesti kampanjan alkuhetkiä, jossa tutustuttiin perusmekaniikkoihin ja -yksiköihin. Joukot on jaettu kolmeen eri kastiin. Rivisotilaat ovat yleensä erikoistuneita yhteen asiaan kuten ajoneuvojen tuhoamiseen (Devastatorit sädetykkeineen) tai kaivautuneen vihollisen hävittämiseen (Assault Marinet rakettireppuineen ja moottorisahamiekkoineen). Hieman erikoisena ratkaisuna Relic on luopunut edellisosien suojamekaniikasta kokonaan. Aiemmin yksiköt saattoivat hakea suojaa tykistön tekemistä kuopista, kiviaidoista ja niin edelleen. Nyt tätä virkaa toimittavat suojakenttämäiset kuvut, joiden sisällä olevat yksiköt ovat osittain turvalla tulitukselta. Lopputulos on kyllä hyvin selkeä, mutta samalla merkittävästi tylsempi ja mekaanisempi kuin edellisosien luontaisen suojan hakeminen.

Sankariyksiköistä meille näytettiin Blood Raven -johtaja Gabriel Angelos Eldar-joukkojen hävitysreissussa. Tämä asiallisen yrmeä veteraani pistelee porukkaa kasaan ja pakettiin massiivisen sotavasaransa turvin. Sankariyksiköillä on lisäksi tukku erikoisominaisuuksia, kuten Angeloksen God-splitter -loikkaisku. Viimeistä yksikkökategoriaa kansoittavat superyksiköt. Nämä yleensä massiiviset yhden hengen armeijat pistävät porukkaa matalaksi lukuisilla eri aseilla. Blood Ravensilla tätä tuhovoimaa edustaa Imperial Knight Solana. Solanan arviolta 12 metriä korkea robotti on tungettu täyteen aseita ja voi täyttää kartiomaisen alueen edestään tuhannella luodilla sekunneissa. Jos tämä ei riitä, valikoimasta löytyy myös rakettikeskitys kaikkein itsepäisimmille vastustajille.

Yksiköiden voimatasapainoa oli mahdoton vielä arvioida esitellyn version keskeneräisyydestä johtuen, mutta varsin vaikuttavilta ne näyttivät. Jättimäinen laserisku avaruudesta päätti demon asianmukaisesti. Jääplaneetan lisäksi erilaisia tapahtumapaikkoja on tulossa lisää, mutta niitä paljastetaan yleisölle vasta myöhemmin. Monet eri planeetoista kytkeytyvät olennaisesti myös pelin pääjuoneen, josta ei haluttu hiiskua vielä sen enempää. Muista pelimuodoistakaan ei haluttu vielä puhua, mutta kahden edellisen osan viitoittamana moninpeli tulee olemaan varmasti iso osa kolmosenkin viehätystä pitkässä mittakaavassa.

Haastattelimme vastaavaa tuottajaa Stephen MacDonaldia Dawn of War 3:n kehityksestä. Edellisestä osasta on jo hyvä tovi, mutta Relic on erittäin otettu pelaajien omistautumisesta sarjalle. Sarjan modernisointi haluttiin hoitaa oikein ja esimerkiksi sankariyksiköt koettiin tärkeiksi osiksi tätä uudistustyötä. Samalla tukikohdan rakentaminen haluttiin tuoda takaisin, koska taisteluita oli tarkoitus skaalata aiempaa suuremmaksi. Se toi myös strategisen elementin takaisin taktisen peliosuuden kylkeen.

Demon yhteydessä avaruusjääkärit pystyivät tuottamaan yksiköitä niin tukikohdasta kuin maahan iskeytyvistä hyökkäyskapseleistakin. Jokaiselle rodulle on tarkoitus tuoda jonkin tällainen perustavanlaatuinen ominaisuus, joka erottaa sen toisista. Ajatusta jatketaan myös efektien ja aseistuksen kohdalla, jossa keisarin uskollisten taistelu tuntuu kuin "metallin iskeytymiseltä kiveä vasten".

Ulkoasussa ei haluttu mennä pelkästään näyttävyys edellä. Taisteluiden koon kasvattamisen myötä visuaalisen palautteen selkeys nousi tärkeäksi elementiksi yksiköiden erikoisliikkeiden ja muun kohdalla. Kehitystiimi teki pitkään töitä löytääkseen hyvän tasapainon eeppisen toiminnan ja taistelutilanteen luettavuuden välille. MacDonald itse pitää lopputulosta erittäin onnistuneena ja kertoo tiimin olevan ylpeä siitä.

Reaaliaikastrategiat ovat olleet vaihtopenkin puolella viime vuosina, eivätkä vähäiset uudet yrittäjät ole pystyneet murtamaan toimintaräiskintöjen ja areenamättöjen ylivaltaa moninpelipuolellakaan. Relic näkee tilanteessa mahdollisuuden tuoda genreä takaisin isolla tavalla. MOBA-tyyppiset areenataistelut ovat samalla esitelleet ylhäältä kuvatun hiiren naksutteluun perustuvan pelimekaniikan kokonaan uudelle yleisölle, josta osa voisi innostua myös isomman mittakaavan pelistä, jonka ydin tuntuu valmiiksi tutulta.

Kolmonen poimii molemmista edeltäjistään parhaat päältä, ja tuo takaisin ykkösen pesärakennuksen sekä kakkosen voimakkaat sankariyksiköt. Ulkoasua on samalla uudistettu mielenkiintoiseen suuntaan. Filosofiana ei ole ollut pelkkä "enemmän kaikkea ja nätimmin" vaan tehdä taistelukentän kaaoksesta hieman helpommin seurattavan. Erityistä huomiota on kiinnitetty kriittisten asioiden kuten erikoishyökkäysten visualisointiin, jonka toivotaan auttavan pelaajaa tekemään oikeita ratkaisuita taistelun tiimellyksessä. Lopputulos ei ole ehkä samalla tavalla leukoja loksauttava kuin etenkin Dawn of War 2 julkistuksensa aikaan, mikä saattaa tulla joillekin pettymyksenä. Lopullinen tuomio valitulle linjalle koittaa vasta, kun peliä pääsee pelaamaan omakohtaisesti. Genren ja teeman fanille odottavan aika tulee olemaan todella pitkä, mutta jos Keisari suo, sen arvoinen.