Lawbreakers

Joskus hämmästelen sitä, kuinka hyödyllistä terve kilpailu oikein on. Kuluttajat ovat selvästi haikailleet uuden värikkään ja areenoihin pohjautuvan räiskintäpelin perään. Sen myötä markkinoille ilmaantuu useita vaihtoehtoja, jotka haluavat paikata puutteen. Näihin lukeutuvat muun muassa Battleborn, Overwatch ja Lawbreakers. Pelaajan kannalta kilpailulla on positiivisia vaikutuksia, sillä se pakottaa kehittäjät antamaan kaikkensa ja hiomaan pelikokemuksen mahdollisimman sujuvaksi. Keskeneräinen tekele jää armotta kilpailijoidensa jalkoihin, eikä sen suuntaan uhrata edes ajatusta saati sitten rahaa. Lisäksi kilpailu pakottaa jokaisen pelin keksimään omat erikoispiirteensä, joiden avulla se erottuu edukseen kilpailijoistaan. Cliff Bleszinski on pelialan pitkäaikainen veteraani, joka tietää kyllä mitä peliltä vaaditaan menestykseen. Lawbreakers on tästä hyvä esimerkki. Se on hektinen, nopea ja erilainen räiskintäpeli, joka varmasti saa kilpailijansa hermoilemaan.

Hiljattain uutisoitiin pelin maksumallin muutoksesta. Se ei ole enää F2P-mallin mukainen ilmaispeli. Boss Key ei halunnut pistää hahmoille ja areenoille hintalappua. Pelaajista olisi saattanut silloin tuntua siltä, että eniten rahaa sijoittaneet ovat muihin nähden etulyöntiasemassa. Niinpä pelille lätkäistään hintalappu, mutta kaikki myöhemmin julkaistavat hahmot ja areenat ovat ilmaisia. Hahmoille voi ostaa erilaisia vaatteita rahalla, mutta Bleszinskin mukaan kyse on pelkästään kosmeettisista muutoksista, eikä niillä saa mitään etuja itse peliin.

Lawbreakersin ulkoasu on myös kokenut muutoksia ja nykyisellään se on tarkoitettu aikuisempaan makuun. Bleszinski halusi sanojensa mukaan "vähemmän Pixaria ja enemmän Tarantinoa" pelin fiilikseen. Veren on lennettävä siinä vaiheessa kun vastustajan kylmää.

Veriselle ulkoasulle on fiiliksen lisäksi toisenlainenkin perustelu, ja se on elektroninen urheilu. Ei ole mikään suuri salaisuus, että Boss Key Productions haluaisi astua esportsin areenoille Lawbreakerin avulla. "Kukapa ei haluaisi kilpailemaan tähän genreen", kuten Cliffy B. asian ilmaisee. Kysymys ei ole siitä, pystyvätkö he tekemään tasapainoisen pelin, vaan kuinka he aikovat toteuttaa sen. Bleszinskin mielestä menestys elektronisessa urheilussa riippuu yhdestä tärkeästä asiasta, eli ikimuistoisista hetkistä. Täysin kaoottisista tilanteista ja arvaamattomuudesta, jonka myötä yleisö jännittää jatkuvasti ottelun seuraavaa käännettä. Tällaisia asioita ei voi suunnitella tai ohjelmoida. Pelaajille yksinkertaisesti annetaan sopivat työkalut ja hahmot, ja sitten toivotaan parasta.

Kuinka Boss Key Productions aikoo sitten taikoa tällaisia hetkiä? Vastaus löytyy pelin taustatarinasta ja sen tapahtumapaikoista. Epäonnisen kokeen myötä kuu on päräytetty kappaleiksi, mikä aiheutti maanjäristyksiä ja laajaa tuhoa omalle siniselle planeetallemme. Onneksi peli ei sijoitu jälleen johonkin ruskeaan maailmanlopun jälkeiseen aikaan, jossa kaikki yrittävät nitistää pelaajat. Kyseessä on päinvastoinen yhteiskunta, joka on jo noussut jälleen jaloilleen. Maa ei kuitenkaan koskaan toivu menetyksestään ja ajoittain kuun kappale iskeytyy jonnekin. Sen myötä painovoima kyseisen kappaleen lähellä menee sekaisin.

Pääsin kokeilemaan kenttää, johon oli haettu inspiraatiota japanilaisesta arkkitehtuurista. Ympäristöstä löytyi paljon vehreyttä ja jopa vesiputouksia. Kentän keskellä oli akku, joka täytyi ladata ja kiikuttaa takaisin tukikohtaan. Pelimuoto tuo mieleen perinteisen lipunryöstön pienellä muutoksella. Tämän akun ympärillä oli matalan painovoiman kenttä, jonka avulla jopa suurimmat titaanit pystyivät leijumaan painottomasti muiden ylitse. Tällaisen massiivisen taistelijan liihottaminen pääsi yllä on samanaikaisesti sekä pelottava että huvittava näky. Mutta sitä ei voi kieltää etteikö se olisi viihdyttävää, ja juuri tätä Bleszinski tarkoitti puhuessaan muistettavista hetkistä. Matsin aikana onnistuin potkaisemaan salamurhaajan tähän painovoimakenttään. Hän jäi leijumaan avuttomasti paikallaan, jolloin pamauttelin pyssylläni muutamia tuuletusreikiä hänen otsaansa. Ruumis leijui hitaasti tiehensä veren tihkuessa epäonnisen assassiinin otsasta. Tästä kohtauksesta Tarantinokin olisi varmasti ylpeä.

Pelin ydin rakentuu perinteisen leikin ympärille, jossa rosvot ottavat mittaa poliiseista. Tässä tapauksessa toisen puolen nimi on Laws ja toisen Breakers. Kummallakin on käytössään samat henkilöt, jotka ovat nimeltään Enforcer, Titan, Vanguard ja Assassin. Nämä eivät jää suinkaan pelin ainoiksi hahmoiksi ja lisää on luvattu paljastaa lähempänä julkaisua. Tällä kertaa pääsin kuitenkin leikkimään vain näillä neljällä. Enforcer on perinteinen pyssysankari ja sopii hyvin aloittelijoille. Hänen pyssynsä toimii hyvin keskikantaman taisteluissa ja liian lähelle pyrkivät vihulaiset voi pamauttaa hengiltä toisella lyhyen kantaman tussarilla. Erikoisaseena on ohjuksia tykittävä Bloodhound Launcher, jolla osumat ovat lähes taattuja. Kunhan onnistuu ensin lukitsemaan kohteen tähtäimeen.

Titan on maassa hidas löntystelijä, mutta ilmassa mitä ketterin kaveri. Jokainen hahmo voi ampua taaksepäin olkansa ylitse, mikä on erittäin kätevää taisteluista karattaessa. Titanilla taidosta on kuitenkin enemmän hyötyä kuin muilla. Mikäli hän sattuu leijailemaan pienen painovoiman kentässä, voi taaksepäin ampumisella saada lisää vauhtia lentoonsa. Toisaalta eteenpäin ampuminen tässä tilanteessa lähettää hahmon lentämään taaksepäin.

Vanguard ja Assassin ovat puolestaan nopeampia hahmoja, mutta heillä on myös vähemmän elämää. Etenkin Assassinilla pärjääminen vaatii hyviä refleksejä ja sorminäppäryyttä, jotta kaksi miekkaa pääsevät oikeuksiinsa vastustajien viipaloimisessa. Hänellä on myös tarttumahaka, jonka avulla voi heilautella itseään ympäri karttaa Hämähäkkimiehen hengessä. Sen voi myös heittää kiinni vastustajaan, jolloin itsensä voi vetäistä nopeasti lähituntumaan.

Hahmojen ei pidä toimia hyvin pelkästään yksin, vaan niiden täytyy myös tukea toisiaan taisteluissa. Yhdessä ottelussa varastin vastustajien akun Titanilla, mutta karkumatkani uhkasi tyssätä täysin. Onneksi apuun saapui Vanguard, joka iski ympärilleni painovoimakentän. Sen avulla pystyin nousemaan korkeuksiin ja lentämään vastustajien päiden yli turvaan. Tällaisissa hetkissä tunnistin totuuden Bleszinskin sanojen takana ikimuistettavista hetkistä ja näin pelillä hyvän tulevaisuuden elektronisessa urheilussa.

Olen hahmon omista silmistä kuvattujen räiskintäpelien suuri ystävä ja olen pelannut niitä todella paljon vuosien aikana. Siitäkin huolimatta Lawbreakers onnistui tarjoamaan jotain uutta tähän genreen. Normaalistihan on tärkeintä pitää huolta siitä, ettei kukaan pääse yllättämään sivuilta. Tässä tapauksessa täytyy tähyillä myös taivaalle. Tämä voi kuulostaa pieneltä yksityiskohdalta, mutta todellisuudessa se tuo todella ison muutoksen räsikintään. Peli ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut sekavalta, vaikka leijuin välillä ilmassa ja vastustajia oli sekä ylä- että alapuolellani. Hahmot pysyivät koko ajan hallinnassa.

Luettuani ensimmäistä kertaa pelin graafisen ilmeen muutoksesta, pelkäsin että ainoastaan veriroiskeet erottaisivat Lawbreakersin Overwatchista. Testin jälkeen olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että näin ei todellakaan ole. Blizzard on edelleen mestari omalla alallaan, mutta samalla olisi virhe aliarvioida Boss Key Productionsin uutukaista. Lawbreakers jättää F2P-mallin taakseen ja on sisällöltään jo nyt hyvin tasapainossa, sillä hahmot toimivat hyvin yhteen. Paikoitellen matala painovoima tuo oman lisänsä areenoilla tapahtuviin paukutteluihin. Vastaan tulee jatkuvasti hulppeita hetkiä, ja tässä piilee avain pelin menestykseen sekä kotona että elektronisen urheilun maailmassa.