Dark Souls III

Siirrymme hitaasti ylös kellertävää kalkkikiviportaikkoa. Ahdistavat urkumusiikin sävelet korvissamme jatkamme matkaa taas alas kohti kirkon pimeimmistä nurkista kuuluvia etäisiä kuiskauksia. Jokainen askel saa sydämemme pamppailemaan kovempaa. Jalkojemme alle ilmestyy kiveen kirjoitettu viesti: "aarre edessä!". Onko ilmoitus aito vai pelkkä yritys ajaa meidät ansaan? Jatkamme epäilyksistä huolimatta eteenpäin. Kymmenen askelta myöhemmin olemme portaikon yläpäässä tammisen oven edessä. Lattiaan on kirjoitettu uusi, entistä häiritsevämpi viesti: "Valmistaudu pomoa varten". Avaamme oven syvän huokaisun kera ja kävelemme kirkon yläosassa sijaitsevalle parvelle. Epäkuollut seurakunta istuu alapuolellamme puisilla penkeillä hohkaavia ruutuja tuijottaen. Urkumusiikin ja zombien murinoiden yli itsensä korottava ääni kääntyy puolelle ja sanoo: "Jos odotat vielä hetken, Miyazaki on kohta valmis haastatteluasi varten".

Menimme Hampuriin kuolemaan...uudelleen ja uudelleen. Ja kun kuoleminen loppui, kuolimme vähän lisää. Gamereactor kutsuttiin Saksaan tutustumaan Dark Souls III:n, joten hyppäsimme journoilla täytettyyn bussiin matkalla ennakkotapahtumaan. Olimme kuulleet aiheesta jo huhuja, mutta kirkon eteen pysähtyminen oli silti pienehkö yllätys. Isot soihdut paloivat molemmin puolin ovea, jonka takaa alkoi kuulua pahaenteistä urkumusiikkia. Mustiin pukeutunet miehet tervehtivät meitä ja kutsuivat sisään. Urkurin säestäminä astuimme julisteiden ja pelistä tuttujen patsaiden koristamaan kirkkoon. Kirkon penkkien väliin oli ahdettu parikymmentä televisiota portaaleiksi From Softwaren helvetilliseen maailmaan. Kuolemasta ja tuhosta kertovan videopelin pelaaminen pyhässä paikassa saattaisi olla rienaavaa joillekin, mutta paikan estetiikka soveltui aivan liian hyvin itse peliin. Dark Soulsin pelaaminen voi olla joskus kuin interaktiivinen johdatus renessanssimaalauksista tuttuun kristittyjen helvettiin. Sitä ennen meille tosin pidettiin pieni presentaatio.

Uutukainen traileri alkaa kieroutuneella True Colorsin cover-versiolla. "Do not be afraid to let them show", laulaa nainen demonian noustessa ylös yhä uudelleen epätoivoisen sankarin ympärillä. "Find the darkness inside you", peli pyytää. Traileri päättyy ja pelin kansainvälinen tuottaja Atsuo Yoshimura astuu esiin. Hän lupaa pitää puheen lyhyenä, koska tietää kaikkien odottava "sitä tyyppiä". "Se tyyppi" on tietenkin peliympyröissä kuuluisa tuottaja Hidetaka Miyazaki. Miyazaki pitää lyhyen alustuksen japanista käännettynä. Isompi maailma, parannettu taistelu, täydellisempi moninpeli ja entistä voimakkaammat pomot kuuluvat pelin ominaisuuksiin.

From Software on onnistunut laajentamaan pelialueita uusien konsoleiden ansiosta. Ne ovat kuin valtavia labyrinttejä täynnä tutkittavaa ja kokeiltavaa. Kirkon penkiltä pelatessa tämä konkretisoitu meillekin. Dark Souls III näyttää juuri siltä kuin kuvittelisi, mutta vähän paremmalta. Haarniskat kiiltelevät auringossa ja hirviöissä on enemmän yksityiskohtia. Kaikki näyttää hyvältä, muttei poikkea massiivisesti totutusta. Pelin audiovisuaalisen toteutuksen luoma tunnelma on sen teknisiä meriittejä tärkeämpää. Kaikki tosin tuntuu kiiltävän jo vähän liikaakin kuin öljyisen kalvon peittämänä.

Aloitamme Luthricissa, niin sanottujen "unkindled"-hahmojen maassa. Nämä "syttymättömät" ovat olleet epäkuolleina niin pitkään, että eivät muista edes nimiään. Tämä hahmo yritti tappaa kaikki edelliset Lordit, mutta epäonnistui ja jatkaa epätoivoista työtään vielä kuoleman takaakin. Dark Souls III:n tarina on edeltäjiensä tavoin vaikeasti hahmotettava. Kysyimme juonesta tarkemmin päästyämme keskustelemaan ystävällisen, mutta hieman etäisen tuottajan kanssa kirkon parvella. Jopa hän myöntää, että tarinaa on vaikea selittää. Kaikilla hahmoilla ja otuksilla on murheellisen melankolian kyllästämiä piirteitä. Jopa kaikkein kammottavimmatkin hahmot tuntuvat surullisilta ja yksinäisiltä. Kaiken tämän apokalyptisen menon rinnalla kulkee toivon kipinä, jota halutaan välittää pelaajalle enemmän tunteen kuin selkeäsanaisen juonen kautta.

Kirkkoympäristöstämme huolimatta Miyazaki ei ole uskovainen - ainakaan, mitä tulee muinaisiin legendoihin ja myytteihin. Ne toimivat kuitenkin inspiraation lähteinä rituaaleineen ja tarinoineen. Suurin osa hänen ideoistaan on maailmankirjallisuudesta lähtöisin. Eurooppalaisia keskiaikaisia legendoja ja perinteitä yhdistellään japanilaisen tarinankerronnan ja pelisuunnittelun kanssa tavalla, josta syntyy Dark Souls -peli.

From Softwaren ensimmäinen uuden konsolisukupolven peli Bloodborne julkaistiin viime vuonna. Kehitystyön aikana Dark Souls pidettiin koko ajan mielessä ja joitakin Bloodbornen osia siirtyi Dark Souls III:n puolelle. Mukana kuljetettavan tavaran määrää on rajoitettu, mutta hahmo liikkuu hieman aiempaa nopeammin. Taistelusysteemiä on joiltakin osilta muutettu, mutta on säilynyt pitkälti ennallaan. Jokainen Dark Souls -veteraani on välittömästi kotonaan kuollessaan uudestaan ja uudestaan. Muutamat uudet aseisiin sidotut kyvyt tuovat hieman enemmän muutoksia peliin. Dark Soulsin voi pelata edelleen läpi vain yhdellä aseella, joille on nyt uusien kykyjen myötä annettu omat, selkeät roolit. Miekkaa käyttävä ritari voi nyt hyödyntää Ready Stancea, jonka avulla käynnistää normaalia voimakkaampia hyökkäyksiä. Eri yhdistelmien löytäminen lisää pelin uudelleenpeluuarvoa. Joko ajan- tai taidon puutteesta johtuen emme itse päässeet kokeilemaan kovinkaan montaa kykyä, joten vasta lopullinen arvio kertoo niiden arvon.

Demo vaikutti varsin viimeistellyltä ja aloitimme sen pelin alusta hahmonluonnilla. Valitsimme ritarin, joka intron jälkeen nousee hitaasti haudastaan Tuhkan Hautuumaalla. Muutaman kulahtaneen luurangon piekseminen muistuttaa meitä kontrolleista. Helpot lurkit nostavat itsetuntoamme. Siirrymme kukkulan vierustaa kulkevalle polulle jonka lopussa silmiemme alle avautuu kaunis näkymä ja horisontissa siintävä mystinen luostari. Jossain vaiheessa tulemme varmasti päätymään sinne taistelemaan jotain kuvailematonta hirvitystä vastaan. Polku päättyy raunioiden luokse, joiden keskellä haarniskoitunut olento nojailee valtavaa kirvestään vasten. Liikumme hitaasti eteenpäin, mutta mitään ei tapahdu. Päästyämme lähemmäs huomaamme, että sen miekka on lävistänyt otuksen rintakehän. Esiin pomppaava viesti kehottaa vetämään miekan irti. Tiedämme tarkalleen mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta pakko sitä on yrittää. Otus herää ikuisesta unestaan paljastaen nimensä olevan Ludex Gundyr. Pyörähdämme ja iskemme sitä selkään. Ludex hyppää kimppuumme ja murjoo meidät maahan. Pari iskua myöhemmin ruudulle pomppaa tuttu ilmoitus: "You Died."

Aloitamme uudelleen. Perinteen mukaisesti jatkamme edelliseltä leiritulelta ja suuntaamme häntä kohti. Kuolemme uudelleen. Noh, kolmas kerta toden sanoo. Paitsi Dark Souls III:ssä. Tällä kertaa hän liiskaa meidät kolmella iskulla jonka seurauksena vanhat tunteet palaavat pintaan. Pomo on pakko voittaa ennen kuin aikamme pelin kanssa päättyy. Kuudennella tai seitsemännellä yrityksellä saamme olennon osumapisteet puoleen, mutta sitten jotain ällöttävää tapahtuu. Mustia lonkeroita alkaa työntyä ulos sen ruumiista kaulan muuttuessa pitkäksi ja käärmeenkaltaiseksi. Tapahtuma muistuttaa Miyazakin esityksessä kuvailemasta konseptista. Pomotaisteluissa on usein hetki, jolloin hyvä olo puserossa muserretaan odottamattomalla muodonmuutoksella kohti jotain helvetillistä olentoa. Kuolemme vielä neljä tai viisi kertaa ennen kuin iskemme viimeisetkin elon merkit ulos Ludexista ja muistamme, miksi rakastamme Dark Soulsia. Peli on vaikea, jos ei osaa, mutta silloin pitää vain opetella. Oppiminen palkitaan ja jokaisen kohtauksen jälkeen olet taas vähän viisaampi.

Herra Gundyrin tapaamisen jälkeen saavumme linnalle ja taistelemme tiemme valtaistuinsaliin. Tilassa on viisi tuolia joista neljä ovat tyhjiä. Viiden Lords of Cinderin pitäisi kokoontua tässä salissa, mutta he ovat jättäneet istuimensa. Jonkun tehtävä onkin tuoda heidät takaisin palleilleen. Emme tietenkään ehdi tekemään moista suoritusta nyt, mutta jäämme odottamaan tilaisuutta pelin julkaisun myötä.

Moninpeli on edelleen osa Dark Souls III:sta. Se toimii kuten aiemminkin, mutta tukee nyt kuutta yhtäaikaista pelaajaa. Mukana voi olla kaksi valkoista haamua ja yksi punainen, mutta halutessasi voit kasvattaa molempien määrää yhdellä. Mielenkiintoinen uudistus ravistaa pakkaa mukavasti ja mahdollistaa useamman kaverin yhteispelin.

Tällaisissa ennakkotapahtumissa tulee usein ajateltua, että "näyttää hyvältä mutta vaatii vielä töitä". Tällä kertaa vaikutti kuitenkin siltä, että kokemamme oli kuin valmis peli. Toimivuus antoi toivoa lähiaikoina tapahtumaa julkaisua ajatellen. Kehittäjien mukaan vaikeustasoa alennettiin hieman tätä tapahtumaa varten, jotta pelaajat ehtisivät nähdä mahdollisimman paljon. Jos tämä pitää paikkansa, lopullista peliä on syytä - hyvässä mielessä - pelätä. Se on samalla vaikea, ärsyttävä ja raivostuttava sekä maaginen ja lumoava. Peli näyttää hyvältä joskaan ei dramaattisesti edeltäjiään paremmalta. Jos olet Dark Souls -fani, ota pari päivää vapaata julkaisupäivän yhteydessä ja upottaudu täysvaltaisesti fantastisten kauhujen ääreen. Prepare to die!