Silence

Martin Scorsese on eräs arvostetuimmista nykyajan elokuvaohjaajista. 1600-luvun Japaniin sijoittuva Silence on hänen monta vuotta työn alla ollut lempilapsensa. Tarina perustuu japanilaisen Shusaku Endon samannimiseen historialliseen romaaniin. Tapahtumat on sijoitettu historialliseen aikaan, mutta henkilöhahmot ovat tiettävästi fiktiivisiä.

1600-luvun Japanissa kristinusko oli kielletty uskonto, ja sen harjoittajia rangaistiin ankarasti. Tästä tietenkin seurasi ankaraa uskonkilvoittelua niin katolista uskoa levittävien jesuiittapappien kuin kääntyneiden paikallistenkin puolelta. Nuoret ja uskossaan palavat papit Rodrigues (Andrew Garfield) ja Garupe (Adam Driver) päättävät lähteä henkensä kaupalla lähetystyöhön, ja siinä sivussa koettavat löytää kadonneen edeltäjänsä isä Ferreiran (Liam Neeson). Käytännön elämä nousevan auringon maassa osoittautuu sanalla sanoen haasteelliseksi hartaalle kristitylle. Rodrigues joutuukin miettimään, mikä onkaan elämässä ja uskossa tärkeää.

Silencen käsittelemät teemat eivät ole millään tavalla keveitä. Pitkäveteinen elokuva kestää melkein kolme tuntia, joten kiirettä ei todellakaan pidetä. Lisäksi leffan aikana ei juuri edes hymyillä sen enempää ruudulla kuin kotisohvallakaan. Erityisen toiminnalliseksi ei rainaa voi väittää. Väkivaltaa kyllä nähdään, mutta suurin osa tarinasta etenee ilmeiden ja runsaan dialogin avulla. Sekä elokuvan aloitus että lopetus ovat poikkeuksellisen onnistuneita. Aloitus kiinnittää välittömästi katsojan huomion, ja jos keskittyminen hieman herpaantuukin kolmen tunnin aikana niin lopetus jättää pitkäaikaisen muistijäljen katsojan ajatuksiin. Hyvin harvoin pelkkä hiljaisuus yhdessä pysäytyskuvan kanssa onnistuu tekemään yhtä suuren vaikutuksen.

Siitä vain ei pääse mihinkään, että elokuva on aivan liian pitkä. Kestoa olisi voinut lyhentää jopa tunnilla, eikä sanoma välttämättä olisi siitä kovinkaan paljoa kärsinyt. Nyt lopputuloksena on hitaasti laahustava mammutti, jota ei voi katsella viihtymismielessä. Silence on elokuva, jonka äärelle hiljennytään kuin sunnuntaisaarnaa kuuntelemaan.

Teknisesti Silence on kaikin puolin oikein pätevä, kuten Scorsesen kädenjäljeltä voi odottaakin. Lavasteet ja maisemat näyttävät siltä, että elokuva on varmaankin käyty oikeasti Japanissa kuvaamassa. Silence on enemmän kuin pelkkä romaanin saattaminen elokuvalliseen muotoon. Kyseessä on ohjaajansa jonkinlainen tutkielma uskonnollisesta kilvoittelusta. Välillä tuntuu kuin katselisi ohjaajan yksityisiä muistiinpanoja uskonnollisista kysymyksistä.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan. Tämä on sääli, sillä elokuva olisi kaivannut rinnalleen muutaman pätkän ainakin ohjaajalta itseltään, ja ehkä pienen selvityksen alkuperäisestä romaanista ja sen kirjoittajasta. Silencen katsominen on pitkäveteisyydessään urheilusuoritus, mutta loppuun päästyään katsoja kokee kuitenkin tyytyväisyyden tunnetta.