Resident Evil: Vendetta

Finnkino järjesti 19. kesäkuuta yhden ainoan näytännön tietokoneanimaatioelokuvasta Resident Evil: Vendetta. Nörttipainotteiselle yleisölle tarjoiltiin komean näköinen toiminnallinen animaatio. Harmillisesti sisältö oli varsin köykäinen, ja tekstitykset puuttuivat.

Ulkonäöstä päätellen Resident Evil: Vendetta sijoittuu Resident Evil 6 -pelin jälkeiseen aikaan. Chris Redfield jahtaa kostonhimoista liikemiestä, joka on onnistunut luomaan tiettyä kohdetta himoitsevan bioaseen eli zombit. Rebecca Chambers keksii laboratoriossaan aseen toimintaperiaatteen, ja kehittää vielä rokotteenkin. Lopulta mukaan värvätään myös alkoholihuuruista lomaansa viettävä Leon S. Kennedy sen vuoksi, että pääpahiksella on ilmeisesti yhteyksiä Resident Evil 4:ssä nähtyyn Los Ganados -kulttiin. Kautta koko rainan veri lentää ja pyssyt paukkuvat, mutta lopulta maailma (tai siis tässä tapauksessa New York) pelastuu.

Valittu ydinkolmikko on hyvä ja toimiva, mutta logiikka heidän tuomisessaan samojen tapahtumien keskelle on vaatinut jokseenkin kummallisia selityksiä. Logiikasta ei muutenkaan oteta turhia paineita, sillä olennaista on näyttävä toiminta ja katsojan viihtyminen. Animaatio on suorastaan loistavaa, ja oikeastaan vain muovimaiset kasvot ja ajoittain väärässä tahdissa tehdyt suun liikkeet paljastavat elokuvan tietokoneella tehdyksi. Puhuttu kieli on sen verran selvää ja yksinkertaista, että tarinassa pysyy hyvin mukana ilman tekstitystä. Edellyttäen tietenkin, että englannin taito muuten on katsojalla moitteeton.

Parasta Resident Evil: Vendettassa on sen aloitus. Ensimmäinen vartti on täynnä jännitystä, mielikuvituksellista toimintaa, peleistä tuttuja maisemia ja onnistuneita tapoja herättää katsojassa kysymyksiä ja mielenkiintoa. Kaiken kruunuksi on saatu vetoavat alkutekstit jytäävän musiikin kera. Paukkuvan alun jälkeen intensiteetti harmillisesti laskee, eikä koskaan saavuta samoja korkeuksia kuin ihan muutamaksi ohikiitäväksi hetkeksi. Kohokohdiksi kiilaavat näyttävät toimintakohtaukset, joiden tarkoituksena on selvästikin ollut näyttää hyvältä realismin sijasta. Vendetta tietää olevansa aikuisten tieteisfantasiaa, eikä se edes esitä mitään muuta.

Resident Evil: Vendetta on paljon parempi elokuva kuin mitä siltä ennakkoon voisi odottaa. Tarinallisesti se tuo uudenlaisen käänteen viruksen aiheuttamaan zombi-invaasioon, ja sairauden muuntamiseen bioaseeksi. Tutut henkilöhahmot ja nopeat viittaukset sarjan menneisiin peleihin johtavat siihen, että Vendetta on selvästi tehty pelien faneille. Jopa elokuvan rakenne muistuttaa videopeliä pomotaistoineen ja välivideoilta tuntuvine suvanto-osuuksineen. En siis yllättyisi, vaikka projekti olisi alun perin ollut peli, mutta joka sitten muokattiin elokuvaksi.

Ihmisnäyttelijöiden tekemät Resident Evil -elokuvat ovat olleet laadultaan toinen toistaan kehnompia, mutta animaatioiden puolella tulevaisuus näyttää valoisalta. Ei Resident Evil: Vendetta mikään maailmanhistoriallinen klassikko ole, mutta ei se moista edes halua olla. Kyseessä on viihdyttävä tietokoneanimaatio, jonka katselee mielellään ainakin yhden kerran.