Don't Kill It

Potkunyrkkeilumestari ja akateemikko Dolph Lundgren odottaa vieläkin omaa Cop Landiaan, joka nostaisi tämän B-elokuvien suosta. Tätä vartoessa pääsemme nauttimaan taas yhdestä jokseenkin unohdettavasta kauhuleffasta, joka ei ole kuitenkaan täysin vailla ansioita.

Don't Kill It kertoo demoninmetsästäjästä, joka jäljittää erityisen ikävää tapausta. Työn alla oleva piru nimittäin siirtyy kehosta toiseen aina kun edellinen kroppa tapetaan. Tappaja saa palkinnokseen demonin pääkoppaansa, ja murhaaminen voi jatkua taas.

Lundgren esittää luonnollisesti edellämainittua metsästäjää, ja tämä roolisuoritus onkin ehdottomasti yksi elokuvan parhaita puolia. On selvää, että Lundgrenilla olisi lahjoja jos jonkinlaisiin draamoihin, eikä B-kauhu tarjoa hänelle riittävän laveaa näyttämöä. Tämä tulee välillä kivuliaankin selväksi, koska kanssanäyttelijät eivät tälläkään kertaa yllä samoihin korkeuksiin.

Laadunpuutetta on nähtävissä myös elokuvan efektiosastossa, joka on tässä genressä se suurempi synti. Paria parempaa gore-otosta lukuunottamatta Don't Kill It pysyy tukevasti keskinkertaisen CGI:n karsinassa. Hölmöt efektit onnistuvat jopa pilaamaan elokuvan dramaattisimmaksi tarkoitetun hetken muuttaen sen tahattoman koomiseksi.

Käsikirjoitustakaan ei voi juuri kehua, ja katsoja voi vain purra hammasta kun samaa demonia vuosikaupalla jahdannut metsästäjä vain sadattelee ja raapii päätään, kun ennustettavasti toimiva otus valtaa kehon toisensa jälkeen.

Tämän leffan katsoo lähinnä Lundgrenin suorituksen vuoksi. Onhan siinä myös jonkin verran hyvää rymistelyä ja ne pari onnistunutta efektiä, mutta nämä kantavat juuri ja juuri yhden katselukerran ylitse, eivätkä yhtään enempää.