Doctor Strange

Henkilökohtaisesti en ollut ikinä kuullutkaan Marvelin supersankarista nimeltä Doctor Strange ennen siitä tehdyn elokuvatrailerin näkemistä. Hollywoodin supersankariähkyn alla elokuva vaikutti mielenkiinnottomalta ja enintään tyhjältä ison rahan rymistelyltä. Elokuvien ystävänä piti tämäkin raina kuitenkin katsoa. Ja hyvä että katsoin.

Neurokirurgi Stephen Strange (Benedict Cumberbatch) on alansa huippuosaaja. Ylimielinen lääkäri valitsee potilaansa tarkoin jättäen niin haastamattomat kuin mahdottomat tapaukset pois leikkauspöydältään. Näin hän pitää yllä ylivertaista ammattitaitoaan riskeeraamatta voittoputkeaan epäonnistumisilla. Odottamattoman tapahtuman seurauksena Strange kuitenkin menettää kirurgin työkykynsä, joka jättää täydelliselle onnistumisprosentilleen omistautuneen miehen täysin tyhjän päälle. Etsiessään mahdollisuutta päästä takaisin rakastamansa alan pariin Strange löytää itsensä mystisten voimien parista, jotka avaavat uuden puolen maailmasta ja hänestä itsestään.

Käsittelemällä sujuvasti arkisia asioita tarina kiinnittää katsojan vankasti todellisuuteen ennen mystiselle astraalitasolle nousemista. Surua, menetystä ja epätoivoa kuvataan uskottavasti ja sille annetaan tarpeeksi aikaa, jotta katsoja saa hyvän otteen elokuvan hahmoista. Reipasta kerrontaa siivittävät pienet humoristiset letkautukset siellä täällä. Vaikka loppua kohden pieni ylilyönti efektimyllytyksessä on saamassa sujuvan kerronnan lukkoon, on kokonaisuus Doctor Strangessa viihteellisesti erittäin onnistunut.

Yleisesti kehuttu Benedict Cumberbatch kantaa elokuvan nimikkoroolin vakuuttavasti tunteita pidättelemättä. Hänen hahmonsa matka ylimielisestä kirurgista omalaatuiseksi, vitsejä laukovaksi astraalitason supersankariksi tuntuu uskottavalta ja yllättävän maanläheiseltä. Joka suuntaan räiskyvän Strangen vastapainoksi elokuvan sivuosassa vaikuttava Tilda Swinton lataa hahmoonsa hillittyä rauhallisuutta ja yleistä harmoniaa. Hänen näyttelemänsä ylipapin minimalistiset eleet ja sympaattinen olemus täydentävät päähahmoa saaden kokonaisuuden sujuvaan tasapainoon. Aina yhtä karismaattinen Mads Mikkelsen jää harmillisesti liikaa geneerisen pahishahmonsa jalkoihin, eikä oikein jää mieleen muuten kuin tyylikkään "silmämeikkinsä" ansiosta.

Kovan näyttelijäkaartin vastapainoksi elokuva ampuu täyden laidallisen visuaalista silmäkarkkia. Rahaa ei ole säästelty, kun toinen toistaan tyylitellympi erikoisefekti väärentää elokuvamaailman todellisuutta tuoden tarinassa käsitellyn taikamaailman eloon. Monimutkaisimmissakin efektikohtauksissa yksityiskohtien määrä on huikea ja kuva veitsenterävää. Tietokoneella lisätyt tehosteet uppoavat saumattomasti todellisuuteen. Muiden ulottuvuuksien näyttämisessä elokuva menee vähän liian pitkälle, ja astraalitason visuaalinen anti on jo aikamoista abstraktitaidetta. Onneksi tämä häröily on aika vähäistä.

Doctor Strange -elokuvalla Marvel muistuttaa jälleen, miksi he ovat supersankarielokuvien edelläkävijöitä vähemmän tunnetusta päähahmosta huolimatta. Korkealentoista tarinaa käsitellään todella maanläheisesti ja ihmiset edellä, jolloin hahmot ovat luonnollisia ja virheineenkin helposti lähestyttäviä. Huumori osataan ajoittaa osaksi tunteikasta kerrontaa juuri oikein, eikä vitsejä ammuta yli tai pitkitetä pilalle. Odotetun tusinarymistelyn sijaan kyseessä on varsin monipuolinen ja viihdyttävä seikkailu, joka kestää hyvin vertailua tunnetumpien supersankarielokuvien kanssa.