Logan

Hamassa tulevaisuudessa mutantit on hävitetty lähes sukupuuttoon. Pullonpohjalla elävä Logan (Hugh Jackman) pitää huolta vanhuuden höperöstä Xavierista (Patrick Stewart) Meksikon rajaseudulla. Logan kerää rahaa ajeluttaen rikkaita ihmisiä limusiinilla tarkoituksenaan päästä pois ihmissaastan keskeltä löytäen ansaittua rauhaa. Konflikteja välttävä Logan on omaksi harmikseen kuitenkin kuin magneetti ongelmille, ja pian hän löytää itsensä keskeltä yllättävää mutanttijahtia. Rauhan tavoittelu jää taka-alalle, kun hänet pakotetaan jälleen kerran paljastamaan kyntensä.

Heti ensimmäinen kohtaus tekee selväksi elokuvan sävyn. Synkässä ja anteeksiantamattomassa kerronnassa ärräpäät lentävät yhtä tiuhaan kuin irtoraajatkin. Sairauden aiheuttama väsymys, kaipuu menneisiin ja suoranainen v*tutus toimivat teemoina, eikä elokuva pyri mielistelemään yleisöään, saati kaunistelemaan sanomisiaan. Tylystä ulosannista huolimatta elokuvaa ei ole kuitenkaan raskasta katsoa, vaan hyvin hallittua kokonaisuutta viedään eteenpäin viihteellisyyttä silmällä pitäen. Tapahtumista toisiin siirrytään luontevasti, ja suvantoja osataan välttää pienten menneisyyden viittauksien ohella hirtehishuumorilla. Elokuvaan johtaneista tapahtumista vihjaillaan vain muutamissa sivulauseissa: pääpaino pysyy hahmojen kohtaloissa ja niiden hyväksymisissä.

Elokuvan nimiroolin tekevä Hugh Jackman toimii myös elokuvan kantavana voimana. Miehen kyky muuntautua vihaisesta tappelijasta välittävään isähahmoon tulee kuin luonnostaan. Itseään tutkiskeleva Logan on raadollisesti aidoimmillaan ja juuri sen takia huikeaa seurattavaa. Xavierin pysytellessä enemmän taka-alalla onnistuu Patrick Stewart kuitenkin saamaan irti paljon tunnetta sairauden rapistamasta hahmostaan. Vanhan miehen surullinen olemus onnistuu koskettamaan syvältä auttaen todella ymmärtämään hänen tuskaansa.

Hahmovetoisessa elokuvassa ei maailmoja pelasteta tai muuten juuri efekteillä mässäillä. Hyvin pienissä piireissä pyörivä elokuva ottaa vaatimattomuuden voimavarakseen. Taistelut ovat pitkälti käsirysyä ja lähietäisyydeltä ampumista. Terät uppoavat syvälle ja lihakimpaleiden lennellessä ja päiden räjähdellessä on elokuvaan saatu autenttista tappelun tuntua. Efektit ovat tarkoituksella maanläheisiä ja kaikessa maltillisuudessaan huolellisesti toteutettu. Erityismaininta kuuluu huikealle maskeeraukselle, joka saa päänäyttelijät näyttämään uskottavasti todella vanhoilta ja sairailta.

Useita laadukkaita elokuvia tehtaillut ohjaaja James Mangold (Walk the Line, Knight and Day) on vastuussa myös Wolverinen sarjan heikoimmasta osasta The Wolverine muutama vuosi sitten. Nyt mies kuitenkin lataa täyden laidallisen asennetta ja napakkaa elokuvantekoa katsojille. Aikuismainen ote näyttää realistisesti, mihin kaikkeen mutanttivoimat pystyvät ja päästävät vihdoin Loganin täyteen potentiaaliinsa. Elokuva ei kuitenkaan tyydy pelkkään tyylikkääseen toimintaan, vaan ottaa kantaa ajatuksia herättävästi useisiin kiperiin kysymyksiin: muun muassa olemassaolosta ja oikean ja väärän valitsemisesta. Brutaalilla asenteellaan selkeän pesäeron sarjan aikaisempiin osiin ottava Logan on supersankarielokuvia parhaimmillaan, ja yksi kuluvan vuoden ehdottomasti näkemisen arvoisista elokuvakokemuksista.