The Magnificent Seven (2016)

1950-luvun puolivälissä Akira Kurosawa ohjasi klassikoksi muodostuneen elokuvan Seitsemän samuraita, jonka amerikkalaiset sovittivat menestyksekkääksi länkkäriksi viitisen vuotta myöhemmin nimellä Seitsemän rohkeaa miestä. Nyt on ilmeisesti tullut aika kuvittaa sama tarina kolmannen kerran, sillä The Magnificent Seven on täällä taas. Lopputuloksena saadaan parituntinen viihdyttävä lajityyppinsä edustaja.

Menestynyt liikemies Bogue haluaa laajentaa menestynyttä kaivosbisnestään villissä lännessä. Valitettavasti pieni Rose Creekin kylä on moisen aikeen tiellä. Niinpä pohatta ostaa paikallisen lainvalvojan taskuunsa, ja määrää kaikki asukkaat muuttamaan muualle. Pitäjä päättää ryhtyä vastatoimiin pestaamalla avukseen kiertävän sheriffin Sam Chisolmin (Denzel Washington). Mies värvää avukseen kuusi muuta Yhdysvaltain sisällissodan arpeutunutta veteraania, joiden elämä on ollut sanalla sanoen tyhjää sodan loppumisen jälkeen. Nämä seitsemän rohkeaa miestä kouluttavat ja aseistavat koko kylän valmiiksi lopullista yhteenottoa varten Boguen palkkaamaa aseellista joukkoa vastaan.

Tarina itsessään on hyvinkin suoraviivainen ja yksinkertainen. Olennaisiksi tekijöiksi tulevatkin henkilöhahmojen omat motiivit ja persoonallisuuspiirteet yhdistettynä lopullisen taistelun odottamiseen. Ja onpa se rytinäkin onneksi näyttävää katseltavaa. Seitsikko on johtajaansa Sam Chisolmia lukuun ottamatta melkoisen yksitotinen motiiviensa puolesta, kun taas Denzel Washingtonin hahmo on loppuratkaisuun saakka etäinen ja mystinen. Katsoja miettii viimeiseen varttiin asti sitä, mikä alun perin motivoi lähtemään moiseen hengenvaaralliseen yritykseen. Elokuva saa kuitenkin onnistuneen loppuratkaisunsa, joka toimii eräänlaisena kirsikkana herkullisen kakun päällä.

Leffalla on kestoa yli kaksi tuntia, mutta silti alkupuoliskon hahmojen esittelyssä on kiirehditty. Katsoja joutuu omassa päässään yhdistelemään pitkin rainaa ripoteltuja tiedonmuruja koskien kunkin hahmon menneisyyttä ja motiiveja. Elokuva on sen verran nautinnollista katsottavaa, että kestoa olisi voinut huoletta kasvattaa kolmeen tuntiin käyttäen ylimääräinen aika hahmojen perusteellisempaan tutustuttamiseen katsojalle. Toinen huono puoli on pahiksen maalaaminen pirusta seuraavaksi. Boguen hahmossa ei ole mitään inhimillistä: hän haluaa ainoastaan lisää rahaa, ja on valmis tekemään mitä tahansa tuohon yhteen tavoitteeseen pääsemiseksi. Tämä on hukattu tilaisuus, mutta ehkä vielä pahikseenkin syventyminen olisi venyttänyt elokuvan kestoa liiaksi. Olisin ollut valmis katsomaan, vaikka nelituntisen villin lännen spektaakkelin, mutta valitettavasti niin ei käynyt.

Toteutuksessa on ollut rahaa käytössä, ja se myös näkyy. Villin lännen maisemia kuvataan moneen otteeseen, mikä kuljettaa katsojan onnistuneesti aikakauden maailmaan. Kaikki lavasteet, aseet ja puvut ovat myös aitoja. Näyttelijäkaartiin on moderniin malliin valittu niin vahvaa naista, mustaa miestä, intiaania kuin aasialaistakin. Merkille pantava seikka saa vahvistuksen lisämateriaaleissa ohjaaja Antoine Fuquan kertoessa halunneensa esittää villin lännen sulatusuunimaisen väestörakenteen. Sama mies on aiemmin kunnostautunut toimintaelokuvien ohjaajana, mistä on varmasti ollut apua näyttävien taistelukohtauksien luomisessa The Magnificent Seveniin.

Lisämateriaalit ovat kokoelma noin viisiminuuttisia pätkiä leffan tekemiseen. Ne ovat kaikki silkkaa mainostusta ja rinkikehumista, minkä vuoksi ne voi huoletta jättää kokonaan katsomatta keskittyen ainoastaan itse elokuvaan.

The Magnificent Sevenin uusintafilmatisointi on erittäin onnistunut länkkäri, joka olisi kaivannut kestoonsa yhden lisätunnin luodakseen katsojalle riittävän tietämyksen eri henkilöhahmoista ennen loppurytinöitä.