Bodom

Neljän nuoren porukka suuntaan metsään telttailemaan. Kohteena on surullisen kuuluisa Bodom-järvi, joka tunnetaan Suomen historian verisimmän murhatapauksen näyttämönä. Jokaisella telttailijoista tuntuu olevan omat motiivinsa tulla paikalle. Yön laskeuduttua iloinen illanvietto muuttuu, yllätys yllätys, veriseksi kamppailuksi henkiin jäämisestä.

80-luvun amerikkalaisten splatter- ja kauhuelokuvien jalanjälkiä seuraava Bodom käynnistyy tuskallisen hitaasti ikuisuuksia kestävillä alkuteksteillä. Tarinaa kerrotaan muka nokkelasti jättäen pimentoon tapahtumia, jotka sysäävät juonta eteenpäin. Todella heikkojen pohjustusten alla kokonaisuus on sekavan oloinen ja paikoin varsin epäuskottava, jolloin myös yllättävä käänne vesittyy pahasti. Kerronta on sentään kohtuullisen vauhdikasta. Valitettavasti elokuvan käsikirjoituksen ollessa kuin puukolla tuikittu täyteen epäloogisuuksia ne mahdollisesti odotetut jännitystilat muuttuvat vain ihmettelyksi. Moni kohtaus, joka selvästikin oli tarkoitettu päättyvän salaisuuden tai yllätyksen paljastukseen, päätyi itselläni ihmettelyyyn.

Näyttelyssä varsin noviisit nuoret tähdet tekevät kohtuullista työtä saadakseen tunteita ulos hahmoistaan, vaikka näyttelyn taso vaihteleekin hahmojen keskuudessa oudosti pitkin elokuvaa. Osassa kohtauksia hahmojen välillä on luonnollisen oloista kemiaa, kun taas kohta suomalaista näyttelyä piinaava puinen patsastelu nostaa ilkeää päätään. Hahmot oireilevat erittäin epäloogisesta käytöksestä ja yllättävistä tunnetilojen muutoksista, jotka eivät ole selitettävissä pelkästään puberteetti-iän jälkimainingin kiukutteluilla. Kuitenkin elokuvan tyylilajin tyypillistä etnistä vähemmistöä edustava räppäri Mikael Gabriel tekee Elias-hahmostaan ihan katu-uskottavan. Täysin toisesta päästä, mutta yhtälailla uskottavasti vetää Santeri Helinheimo Mäntylä nörttimäisen roolihahmonsa Aten. Autenttisella lurkkimaisuudella hän jättää hahmonsa aikeet tahallaan epäselväksi.

Tyypillisen suomalaisen elokuvan tapaan Bodomin tekninen toteutus on hyvää tasoa. Laadukkaassa kuvauksessa ja oppikirjamaisesssa jälkikäsittelyssä on todellista yritystä luoda synkkää tunnelmaa. Tasokas musiikki, mieleenpainuvaa syntikkarallia myöten, istuu hyvin näytettyyn kuvaan tukien tunnelmaa.

Leikkauksesta kuitenkin huomaa, että elokuvan kuvauksissa on ollut ongelmia. Osa kohtauksista tuntuu loppuvan kesken, ja osaan kohtauksista palataan samantien kun kuva on vedetty mustiin. Ongelmista kielivät myös loppupuolen Hostel-elokuvan kaltaiset inhorealismiin pyrkivät kidutukset, jotka tuntuvat olevan kuin eri elokuvasta. Muutenkin hyvin kerätyltä jännitykseltä lähtee pohja viimeistään siinä vaiheessa, kun elokuva aloittaa puhkikulutetun ja halvan tyylin säikytellä katsojiaan kääntämällä äänet kaakkoon nostatetun jännityksen päätteeksi. Tähän kun vielä lisätään täysin irrallista metallinkirskuntaa niin että korvat soi, on mielenkiinto täysin sammutettu.

Suomen ensimmäisenä kansainvälisen tason kauhuelokuvana itseään mainostava Bodom on epäloogisuuksien ja tyylilajien sekasoppa heikolla käsikirjoituksella maustettuna. Epäuskottavien ihmissuhteiden ja huonosti pohjustettujen käänteiden parissa elokuvasta jää varsin turhautunut ja pettynyt olo. Elokuva ei onnistu edes näyttämään isotissisen pääosablondin paljasta rintavarustusta, mikä kuuluu elokuvan tyylilajin peruspilareihin. Tämä siitäkin huolimatta, että suomalaiselokuvissa alastomuus on itsestäänselvyys tyylilajeista tai ikärajoista huolimatta.

Heikon elokuvan lisäksi blu-ray-levyllä on lisämateriaalina elokuvan muutama traileri, ja muun muassa Paranormal Activity -elokuvan mainostamisessa käytetty kikka näyttää katsojien kauhistuneita reaktioita leffaa katsoessa. Tämä lyhyt videoklippi on enimmäkseen vain huvittava: reaktiot ovat kohdista, jossa elokuva käyttää aikaisemmin mainitsemaani halpaa säikytystä kovilla äänillä. On täysin luonnollinen reaktio säpsähtää, kun hiljaisuuden jälkeen laitetaan voluumit täysille. Näiden lisäksi levyllä on myös liian lyhyt kooste siitä, kuinka elokuvaan tehtiin Mikael Gabrielin päästä silikoninen valumalli. Täytyy myöntää, että lopputulos mallin kansainvälisestä laadusta tekee vaikutuksen. Toisaalta tekninen toteutus ei olekaan ikinä ollut suomalaisten elokuvien ongelma.