Spotlight

Spotlight dramatisoi Boston Globen tutkivaan journalismiin keskittyneen tiimin työtä - tarkemmin sanottuna näiden Pulizerilla palkittua tutkimusta - joka johti katolisen kirkon piirissä tapahtuneen systemaattisen lastenahdistelun julkituomiseen.

Aihe on siis kaikkea muuta kuin kevyt, eikä kevyt ole elokuvakaan. Myös näyttelijäkaarti on raskasta sarjaa, ja mukana ovat muunmuassa Mark Ruffalo, Michael Keaton, Rachel McAdams ja Liev Schreiber. Spotlight on palkittu useaan otteeseeen, mutta oma näkemykseni on, ettei näitä palkintoja ole jaettu niinkään elokuvan varsinaisista ansioista, vaan sen aiheesta sekä todellisen lehdistötyön puolustamisesta.

Spotlightia ei voi suurin surminkaan sanoa huonoksi elokuvaksi, mutta siitä puuttuu se kaikki tunteen palo mitä tällaisesta aiheesta voisi ammentaa. Siinä missä ahdistelun uhreja esittävät näyttelijät pääsevät kokeilemaan siipiään, jäävät lehtimiehet sekä naiset sangen valjuiksi hahmoiksi. Ainoastaan Mark Ruffalo erottuu joukosta edukseen tekemällä "pienet Hulkit" ja antamalla keittonsa kiehua hellalle eräässä mieleenpainuvassa kohtauksessa.

Kenties Spotlight on oman aikansa uhri. Siinä missä 1970-luvulla tehtiin häpeämättä elokuvia, ja hyviä sellaisia, joissa sanottiin ja tehtiin lopulta hyvin vähän, ei 2010-luvun elokuvassa usein uskalleta viipyille näyttelijöiden kasvoissa ja hiljaisissa hetkissä samalla tapaa. Spotlightin runsaassa kahdessa tunnissa pitäisi olla tilaa näille rivien välistä luettaville hetkille, mutta sen sijaan tarjolla on tiivistetyn tuntuisia kohtauksia, joissa vakavat kaverit selaavat papereita ja alleviivaavat nimiä, samalla kun varsinainen jännite loistaa poissaolollaan.

Tämä on harmi, koska esimerkiksi Michael Keaton on osoittanut pystyvänsä pitämään katsojaa penkin reunalla minuuttikaupalla ilman ensimmäistäkään sanaa. Uskonkin että toisenlaisella rytmityksellä Spotlight olisi voinut olla kerrassaan erinomainen elokuva.

Nykyisellään Spotlight on "ihan hyvä draama", joka todellakin käsittelee tärkeitä asioita. Se tarjoaa aihetta sekä ajatteluun että keskusteluun, jotka ovat tietysti arvokkaita jo sellaisenaan. Elokuvallinen potentiaali jää kuitenkin tällä kertaa saavuttamatta.