Elementary, 2. kausi

Elementary asetti Sherlock Holmesin ratkomaan rikoksia modernissa New Yorkissa yhdessä naispuolisen Watsonin kanssa. Siinä sivussa laitettiin muitakin perinteitä uusiin puihin. Ydin säilyi kuitenkin ennallaan, joista tärkein oli Holmesin ja Watsonin henkilöhahmojen lisäksi heidän keskinäinen dynamiikkansa.

Kakkoskausi jatkaa täsmälleen niistä asetelmista, joihin ensimmäisen kauden lopussa jäätiin. Murhamysteerit seuraavat toisiaan huolellisesti koostettujen jaksojen kuluessa. Välillä pysähdytään pohtimaan arkisempiakin asioita, kuten Watsonin ystävättären mieshuolia ja Holmesin poliisiesimiehen aviohuolia. Huomion keskiössä eivät niinkään ole enää avainpari Holmes ja Watson, vaan enemmän heidän vaikutuksensa lähipiirinsä ihmisiin.

Ensimmäinen kausi kiertyi toisaalta Holmesin suhteisiin Watsonin kanssa, ja toisaalta Moriartyn kanssa. Kakkoskauden keskeisin teema on Sherlock Holmesin veljen Mycroft Holmesin ilmestyminen näyttämölle. Brittiläisen Rhys Ifansin työ on erittäin onnistunut vastavoima maaniselle Sherlockille. Aluksi veli näyttäytyy vain ravintolatoimintaansa Atlantin taakse laajentavana liikemiehenä, mutta luonnollisesti verhon takaa paljastuu muutakin ajan kuluessa. Veljesten keskinäinen kipuilu vaikuttaa myös Watsoniin, ja tässä kolmiossa säilyy omanlaisensa jännite kauden loppuun saakka. Alkuperäisissä tarinoissa Sherlock Holmesin hahmo oli aina hieman etäinen, jonkinlainen mystisen puolijumalan kaltainen kummajainen. Elementaryn Holmes on sen sijaan hyvin inhimillinen - ajoittain jopa suorastaan maaninen ja hauras - hahmo.

Moderniin malliin sarjassa huomioidaan niin naiset aktiivisina toimijoina kuin seksuaalivähemmistötkin. Alkuperäinen 1800-luvun Sherlock ei juuri noteerannut kumpiakaan. Rikostutkinnan ohessa vastaan tulee useitakin mies- ja naispareja. Lucy Liun esittämä Joan Watson tarjoaa Jonny Lee Millerin Holmesille älyllisen haasteen jäämättä varjoon. Perinteitä kunnioitetaan jättämällä voimakeinoilla uhkaaminen yksinomaan miesten tehtäväksi. Myös monille sarjoille niin tyypillinen katseenvangitsijana toimiva nainen puuttuu, ellei sitten sellaiseksi lasketa Lucy Liuta itseään.

Huomionarvoista on, ettei Elementaryssa ole lainkaan väkivaltaa. Tappeluiden ja murhien brutaaleja seurauksia toki käsitellään paljonkin, mutta varsinaista väkivaltaa ei näytetä. Edes juoksuaskelia ei oteta kuin ehkä kourallinen koko kauden aikana: tärkeintä ovat harkitut liikkeet erittäin runsaan dialogin kera.

Elementaryn toinen kausi ei pääty yhtä onnistuneen lopettavasti kuin ensimmäinen. Paremminkin se petaa valmiiksi tavalla ja toisella muuttuneen tilanteen, josta vääjäämätön kolmas kausi tulee jatkamaan. Kokonaisuus on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Alkuperäisten tarinoiden tuntijat joutuvat antamaan paljon anteeksi, sillä koko sarja on periaatteessa yhtä isoa vapauden ottamista klassisten hahmojen tulkinnassa.

Elementaryn ensimmäisen kauden arvion voi lukea täältä.