Maze Runner: The Scorch Trials

Selvittyään ulos kuolettavasta labyrintistä, Thomas (Dylan O'Brien) kavereineen evakuoidaan turvallisen oloiseen keskukseen. Paikan johtaja Janson (Aidan Gillen) vakuuttaa, että nuoret ovat turvassa ja heistä pidetään huolta. Epäilykset kuitenkin heräävät ja Thomasin johdolla nuorisojoukko karkaa kuolettavia vaaroja sisältämään erämaahan etsimään myyttistä kapinallisjoukkoa taistelemaan WCKD -nimistä organisaatiota vastaan.

Ensimmäisessä elokuvassa pääosassa ollut labyrintti on jätetty taakse ja tarinallisesti elokuva ei vie hahmojaan eteenpäin kuin kilometreissä, pitkin erilaisia vaaroja sisältävää joutomaata. Monipuolista toimintaa ja vahvasti otteessaan pitävää jännitystä ja pelottelua kuitenkin pallotellaan sen verran taidokkaasti koko elokuvan lähes kahden ja puolen tunnin mitan, että tylsää ei pääse tulemaan ja kerronta on varsin vaikuttavaa seurattavaa. Väleihin ripotellut draaman jyväset aukaisevat sopivasti hahmojen ja maailman taustoja menemättä kuitenkaan tylsiin jaaritteluihin. Levyltä löytyvät poistetut kohtaukset näyttävät, että tekijät ovat osanneet saksia oikeista paikoista turhat pois.

Elokuvan muita vahvuuksia on sen laadukas tekninen toteutus. Tilanteet ja paikat on kuvattu hienosti ja selvästi syvemmällä ajatuksella kuin pelkästään oppikirjan neuvoja seuraten. Erikoistehosteisiin on laitettu rahaa sekä aikaa ja niitä uskalletaan näyttää täydessä päivänvalossa, mikä on aina vahva kannanotto osaamisesta ja ammattiylpeydestä. Myös selkeä ja omaperäinen design takaavat persoonallisen lopputuloksen, joka parhaimmillaan on jopa kaunista katseltavaa.

Ensimmäisen osan tuttu kööri on taas mukana ja näyttely pysyy samalla toimivalla tasolla. Nuorten kemiat menevät hyvin yksiin vaikka tarinallisesti välillä päästäänkin vinettämään jonninjoutavia teinihöpötyksiä. Joidenkin hahmojen jäädessä enemmän taustalle, elokuva esittelee muutamia uusia henkilöitä, joista mieleenpainuvimpia on kauriinsilmäinen poikatyttö Brenda (Rosa Salazar) sekä karski vastarintataistelija Vince (vanha kunnon Barry Pepper). Varsinkin Brendan salamyhkäinen ja viettelevä olemus toimii hienosti yhteen Dylan O'Brienin vähän eksyksissä olevan hahmon kärsineen sielun kanssa. Hahmojen välistä kemiaa ei kuitenkin paranna Brendan isähahmo Jorgen (Giancarlo Esposito) jatkuva hermano-sanan viljely jokaisessa mahdollisessa välissä ihan ärsytykseen asti.

Myös ensimmäisen elokuvan ohjannut Wes Ball selvästi tietää mitä tekee. Vaikka elokuva ei Oscareita juonensa syvyydestä ole voittamassa, on Ball työstänyt varsin laadukkaan vuoristorata-ajelun, josta ei käänteitä, jännitystä, pelkotiloja tai vauhtia puutu. Onpahan tarinaan upotettu myös iso hatun nosto Last of Us -pelille. Mies osaa käsitellä ja yhdistellä näitä eri tyylilajin palasia yhteen varsin dynaamisesti ja saada kokonaisuuden tuntumaan ehjälle. Vaikka lopun käänteet ja ratkaisut vähän vesittävät kokemusta, on kyseessä erittäin laadukas kesärymistely, joka sielunsiskonsa Nälkäpelin tavoin, vain parantaa asemaansa laadukkaaseen ensimmäiseen osaan nähden jokaisella osa-alueella.