The Martian

Kaikki tietänevät tässä vaiheessa The Martianin. Andy Weirin kirjaa on suitsutettu etenkin niiden toimesta, joiden mielestä fiktion pitäisi seurata tiukasti tieteen oppikirjaa ollakseen hyvää. Olihan Weirin kirjassa toki spekulatiivistakin elementtiä, eikä se päässyt täysin pistein lävitse professoreiden syynistä, mutta joka tapauksessa sitä pidetään, ihan syystäkin, kovan sci-fin merkkiteoksena.

Oli siis alusta asti selvää, että leffaversioon kohdistuisi kovia paineita kohdeyleisön suunnalta. Tämän vuoksi siitä tehtiinkin alkuteokselleen harvinaisen uskollinen elokuva. Tällaiselle on helppo taputtaa, mutta se ei ole yksinomaan hyvä asia.

Aloitetaan kuitenkin positiivisesta puolesta. Matt Damon on mies paikallaan Marsiin juuttuneena astronauttina. Hän tavoittaa Watneyn olemuksen täydellisesti, joskin täytyy myöntää, ettei alkuperäinen hahmo koskaan ollut erityisen moniulotteinen.

Damonin ei tarvitse kantaa elokuvaa yksin, vaan hänellä on seuranaan joukko päteviä kanssanäyttelijöitä, jotka vetävät oman osuutensa kiitettävästi. Sean Bean paistaa hieman silmään, mutta tämä saattaa johtua puhtaasti siitä, ettei hänen hahmonsa kuole tässä elokuvassa.

Visuaalisesti The Martian on komeaa katsottavaa. Lavasteet ja puvustus henkivät lähitulevaisuuden fiilistä, ja silmä lepää myös punaisen planeetan maisemissa. Näkymät nostattavat niitä samoja, innostuneita tunnelmia tulevaisuudesta kuin Weirin tekstikin.

Mainitusta tekstistä on onneksi saksittu suurin osa kirjailijan internet-huumorista, ja hahmoja on muokattu uskottavampaan, ja jos voidaan sanoa, aikuisempaan suuntaan. Muuten teokselle on näytetty saksia hyvin säästeliäästi. Tietenkään elokuvassa ei käydä lävitse loputtomia matemaattisia pohdintoja, mutta suurin osa tarinan tapahtumista on edelleen paikallaan. Tämä aiheuttaa kuitenkin omia ongelmiaan, koska vaikka elokuvalla mittaa onkin (141 minuuttia), ei se ehdi käsittelemään kaikki sattumuksia niiden ansaitsemalla nostatuksella.

Tämä on selkeintä Watneyn eloonjäämisseikkailun dramaattisimmissa käänteissä, joista selvitään aina oudon vaivattomasti. Tokihan hengenlähtö on monesti lähellä, ja Watney ottaa iskua, mutta tämän ratkaisut tulevat elokuvassa kuin liukuhihnalta, siinä missä kirjassa niitä pohdittiin ja ähellettiin sivukaupalla.

En taaskaan odota, että elokuvassa käytäisiin jokaisen asian tiede tai matematiikka yhtä perusteellisesti lävitse, mutta nyt Watney vaikuttaa osaavan kaikesta kaiken, ilman että tämän täytyy funtsia mitään kovin ankarasti. Se puolestaan laskee jännityksen tasoa ja latistaa draamaa. Elokuva muuttuu oheistuotteeksi kirjan ystäville, jotka osaavat itse päässään lisätä puuttuvat osat kohtauksiin. The Martianissa nähdään myös pari hieman häiritsevää aikahyppyä, jotka olisivat selkeästi tarvinneet silloittavan kohtauksen pehmentämään siirtymää.

The Martian ei ole kuitenkaan millään mittapuulla huono leffa. Bluray-julkaisu saa lisäpontta mainioista lisämateriaaleistaan, joiden joukossa on mm. feikkidokumentteja Martianin maailman sisältä. Näitä ei ole myöskään saksittu kasaan olemassaolevista materiaaleista, vaan niihin on kuvattu erikseen uutta sisältöä mm. Matt Damonin kera. Myös tiedenörttien suosikki Neil deGrasse Tyson nähdään ruudulla.

The Martianissa olisi ollut potentiaalia kympin leffaksi, mutta se ei yllä riittävän korkealle kiertoradalle tahdituksensa vuoksi. Se saa kuitenkin tässä arvostelussa ekstraa lisämateriaaleistaan.