Suomi
Blog

Verta ja viiniä Puolassa

Tavallisesti toimittajakeikoille lähdetään aamuyöstä, jotta päästään kohdemaassa paikan päälle virka-ajan puitteissa. Tällä kertaa sain kuitenkin lentää Varsovaan jo edellisen päivän iltana, ja nukkua hyvät yöunetkin. Tällaista luksusta arvostaisi Geralt Rivialainenkin.

SAKSALAISELLA TEHOKKUUDELLA

Kotimaan turvatarkastuksessa huomasin sopivani jälleen terroristin profiiliin, sillä käteni tutkittiin räjähdysainejäämien varalta. Sattuneesta syystä mitään ei löytynyt. Saamani matkasuunnitelman mukaan seurakseni Puolaan olisi lähdössä Pelaaja-lehden mahtimies Panu Saarenoja. Namcon PR-edustaja oli tehnyt meistä niin sanotusti paita ja perse -parin, koska kaikki lentoliput ja muut dokumentit olivat kummallekin täysin samat. Vain nimi ja istumapaikan numerot olivat eri tavalla kirjoitetut.

Poden varmaan jotain piilevää lentopelkoa, sillä ilmailun aikana syöminen laittaa aina vatsan sekaisin. Menneisyydestä oppia ottaen pidättäydyin einehtimisestä antaen omat lentoleipäni Pelaaja-Panulle. Frankfurtin välilaskun aikana päätimme syödä paikalliseen tyyliin valmistettua paninia, ja saksaksi sönkkäämäni tilaus tuntui tekevän pienen vaikutuksen myyjänä toimineeseen vaaleaan saksattareen. Lensimme mennen tullen Lufthansalla, joten matka tarjosi runsaasti tilaisuuksia saksan kielen pohtimiseen. Language of hate, kuten myöhemmin Puolassa joku asiaa luonnehti.

PUOLALAISELLA YLPEYDELLÄ

Varsovan lentokentälle laskeuduttuamme päättelin taksikilpailun olevan aika kovaa: tarjolle tulevia kuskeja sai suorastaan hätistellä pois. Meille varatun taksin kyydissä oli sitten aikaa katsella maisemia ja todeta, että Varsova näyttää aika samalta kuin Helsinki. Hotellille kirjautuessa tulijoille tarjottiin omenoita iltapalaksi. Itse asiassa koko matka oli vahvasti omenainen. Syy tähän ei koskaan selvinnyt.

Seuraavana aamuna oli jokunen tunti aikaa saapastella kaduilla turistina. Kiinnitin tietysti huomiota siihen, että ilmeisesti Itä-Euroopassa ei ole rumia naisia lainkaan. Hotellin pääovien edessä oli pitkulainen iso muistomerkki. Myöhemmin meille kerrottiin teoksen muistuttavan Varsovan getosta toisen maailmansodan aikana, ja että geton muuri kulki juurikin hotellin edestä.

Paikallisessa ruokakaupassa silmään pisti ensimmäiseksi se, miten sulassa sovussa sekä viinakset että muut nesteet olivat hyllyissä. Pullotettua vettä myytiin runsaasti, eikä se maksanutkaan kuin noin 20 centiä litra euroiksi muutettuna. Länsimaiselle hapatukselle immuuneja ei Varsovassakaan olla kommunistisesta menneisyydestä huolimatta: Men's Health -lehden kannessa poseerasi Teräsmiehen roolissa kunnostautunut Henry Cavill. Otsikointi kuului seuraavasti: Forma super mana eli oletettavasti miehen treeniohjelma kerrottiin kaikelle kansalle lehden sisäsivuilla.

PER PEDE

Kellon lähestyessä puolta päivää katselin kameran ja muistiinpanovälineet valmiiksi, sekä tietysti varmistin peilistä edes säällisen edustuskuntoni. Täytyi oikein erikseen muistuttaa olevansa menossa töihin. Viimeksi sama ilmiö tapahtui käydessäni BioWaren studiolla Kanadan Edmontonissa.

Ainakin ulkoisesti asiat huomattavasti rennommin ottava Pelaajan Panu räpläsi puhelintaan matkalla studiolle, kun taas minun silmäni pyörivät joka suuntaan maisemia katsellessa. Perillä kohteessa emme päässeetkään ovelle asti, vaan portin eteen pysähtynyt taksikuski ilmoitti kovalla äänellä "PER PEDE!" Latinan opintojeni muistona ymmärsin hänen tarkoittavan, että meidän tulee kulkea jalkaisin loppumatka. Kysyimme kopissaan istuvalta vartijalta englanniksi, missä päin mahtaa olla CD Projektin toimisto. Vastaus tuli sujuvalla puolalla. Nostimme kulmakarvoja kysyen englanniksi lisätietoa, johon vartija vastasi sujuvalla puolalla toistaen asiansa kovemmalla äänellä kuin ensimmäisellä kerralla. Onneksi mies heilautti kättään yhteen ilmansuuntaan tarjoten näin summittaisen suunnan lähteä kävelemään. Nurkan takaa löytyi ovipari, jonka sivuille oli maalattu punainen lintu. Aulassa meitä tervehti sihteerikön lisäksi luonnollisen kokoinen patsas Geralt Rivialaisesta. Seinät olivat tietenkin väärällään diplomeja ja muita palkintoja, joita The Witcher -sarja on ajan kuluessa pokannut itselleen.

Verta ja viiniä Puolassa

NÄIN LAUSUT SEN OIKEIN

Lehdistölle tarjottiin sama lounas kuin mitä henkilökunta itsekin saa päivittäin työpaikkaruokalassaan. Firman johto on ilmeisen terveysintoilevaa porukkaa: kanaa ja kalaa on tarjolla kasvisruoan ohella, mutta punaista lihaa ei tarjota päivisin lainkaan. Lisäksi ruoan rasvapitoisuus oli hyvin alhainen, ja vastaavasti kasviksia oli hyvin runsaasti. Hyvää apettahan se oli, joskin hieman yllättävää hampurilaisiin ja rasvaisiin pihveihin tottuneelle toimittajaköörille. Myöhemmin kävi ilmi, että ruoan teemoina oli koko mediapäivän ajaksi valittu puolalaisuus ja terveellisyys. Hyvin harvoin pelireissujen järjestäjät kiinnittävät tällaisiin asioihin huomiota. Ravitsemustietoudesta kiinnostuneena olin tietysti mielissäni tästä.

Lounaan ja lyhyen odottelun jälkeen meidät ohjattiin monitorin ja peliohjaimen eteen. Stereokuulokkeet korville laitettuani oli aika siirtyä ainakin henkisesti jonnekin sinne, missä stryksit ja mantikorit aiheuttavat ihmisille huolta aatelisten oikkujen ohella. Kirjoitan toki aikanaan näkemästäni ennakon Gamereactorille. Sen verran voin kuitenkin jo paljastaa, että alkuperäisten kirjojen kirjoittajan nimi Andrzej Sapkowski lausutaan seuraavasti: "anzei sapkovski", ja on tärkeää soinnuttaa z-kirjainta hyttysen ininän lailla. Jos vielä pystyy saamaan häivähdyksen r-äännettä ennen soinnukasta zetaa, niin hyvä juttu. Noituri-saaga kaikkine muotoineen on paikallisille jonkinlaisen kansallisaarteen asemassa hieman samoin kuin Suomelle oli Nokia. Muutenkin puolalaiset tuntuvat olevan ylpeitä historiastaan ja kansallisesta identiteetistään. Tästä voisi ottaa oppia meilläkin.

Studiovierailun päätteeksi saimme teemaan sopivan paketin tuliaisia kotiin vietäväksi. T-paidan ja kangaskassin ohella mielenkiintoisin oli pieneen pussukkaan laitetut gwent-kortit. En koskaan Witcher 3:ssa perehtynyt sen sisäiseen korttipeliin, joten nyt viimeistään on siihen hyvä motivaatio. Hieman erikoisempaa antia oli puiseen rasiaan laitettu viinurisetti: pullonavaaja, pullonsuuhun laitettava kartiomainen metallikorkki sekä pullon kaulaan istuva metallirinkula. Kokonaisuuden kruunasi tietysti punaviini teemaan sopivilla etiketeillä. Harmillisesti sekä viini että pullonavaaja jäivät paluumatkalla tullimiesten iloksi. Onneksi muun tavaran sai pitää. Sudenpäällä koristeltu puinen rasia sai kunniapaikan astiakaapissani heti viinilasien vieressä.

PAUKKUJA KANSAINVÄLISESSÄ SEURASSA

Päivä huipentui paikallisessa Folk Gospodassa. Myöhemmin kävi ilmi, että paikka oli valittu paitsi puolalaisuutensa vuoksi myös siksi, että sen keskiaikainen ympäristö sopii hyvin Witcherin teemaan. Jo päivällä itsestään vinkkiä antanut terveellisyys yhdistettynä perinteisiin kävi jälleen selväksi. Olen aina pitänyt jälkiruoista, joten ei-niin-yllättäen pidin eniten juustokakusta ja omenapiiraasta. Opettihan sitä jo äitikin, että kaikkea pitää maistaa. Erilaisia alkoholijuomia tarjottiin niin runsaasti, että lopulta oli pakko kieltäytyä juomasta uusia makuelämyksiä pohjaa myöten. Promillelukeman noustessa tahtoo myös epäammattimaisuus nostaa päätään, ja tätähän me emme halua. Pelaaja-Panun viereen istahti CD Projektilla työskentelevä, Torontosta kotoisin oleva tytsy punasankaisiin silmälaseihin pukeutuneena. Jonkin ajan kuluttua Panun ja kanadattaren sosiaalinen kone lähti käyntiin, jolloin loppuillasta pohdittiin virtuaalitodellisuuden eettisiä kysymyksiä.

Opin illastamisen aikana melkoisen paljon puolaa. Siinä sivussa seurueen suosikiksi muodostui omenapiirakalta maistunut paukku nimeltä zubrowka. Kansainvälisestä ympäristöstä johtuen illan kielinä käytettiin sekaisin suomea, ruotsia, englantia, puolaa, ranskaa ja venäjää.

HAMPURILAISIA HUIVIIN

Paluumatkalle lähdettiin perinteisissä merkeissä eli suomeksi sanottuna aamuyöllä. Ennen viittä istuimme Pelaaja-Panun kanssa taksissa kohti lentokenttää. Iäkkäämpi kuski esitteli meille matkan varrella olevia rakennuksia kertoen siinä sivussa näkemyksensä maailmanpoliittisesta tilanteesta ja Puolan asemasta siinä kaikessa. Mistä se oikein johtuu, että taksikuskit tuntuvat maailmalla haluavan keskustella historiasta ja politiikasta?

Paluumatkan aikana terveysruoka sai luvan väistyä, ja söin useammankin hampurilaisaterian ennen kuin seisoin jälleen kämppäni eteisessä Suomessa. Tullin haaviin jäänyt viinipullo vain harmitti.

HQ