Suomi
Gamereactor
arviot
Micro Machines: World Series

Micro Machines: World Series

Perinteikäs ylhäältä alas kuvattu kaahailusarja kiertää jälleen keittiötä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ
HQ

Micro Machinesilla ja vastaavilla peleillä on oma yleisönsä. Jos muistelet lämmöllä pikselöityjä autoja sinkoilemassa vanhan putkitelevision ruudulla, saatoit ehkä odottaa Micro Machines: World Seriesiä yhtä paljon kuin minä. Kyseessä on oma alagenrensä, jossa sellaiset pelit kuin Toybox Turbos ja Table Top Racing: World Tour ovat yrittäneet paikata Micro Machinesin venähtänyttä hiatusta (jätettäkööt viime vuonna julkaistu mobiilipeli laskuista pois). Molemmat niistä tekivät ihan hyvää työtä perusasioiden toteutuksessa - siis pistämällä pienet autot kiertämään kodin kaltaisia ympäristöjä - mutta kumpikaan ei tarjonnut tarvittavaa "definitiivistä kokemusta". Nostalgiset muistot perhanan tiukoista saman sohvan moninpeleistä Mega Drivella jättävät uudemmat kokemukset varjoonsa.

Näyttämö oli valmis Micro Machinesin paluulle. Yleisö odotti perinteikkään ylhäältä alas kuvatun kaahailun modernia tulkintaa, joka nappaisi genren kruunun itselleen. Codemastersin kehittämä World Series ei ole kuitenkaan riittävän hyvä tyydyttämään vaativan Micro Machines -fanin toiveita.

Ilmeisin puute pelissä on pelimuotojen niukkuus. World Seriesissä ei ole tarpeeksi lihaa luiden ympärillä houkutellakseen grindaamaan kisoja siinä määrin kuin peli selvästikin toivoisi. Pelissä ei ole uratilaa, ei kieli poskessa toteutettua tarinatilaa, ja niinpä kokonaisuuden rakenne jää vaillinaiseksi. Vaikka bilispöydillä kurvailu ja murojen väistely onkin hauskaa hetken aikaa, peli ei onnistu pitkäkestoisemman kokemuksen tuottamisessa.

Tämä on mainos:
Micro Machines: World Series

Mukana on joitakin toimivia kilpailumuotoja. Standardimuotoiset kilpailut ovat paketin peruskauraa, jossa 12 autoa puikkelehtii ympäri taloja. Matkalla voi poimia aseita, joilla on mahdollista häiritä vastustajia. Ajettavana on nippu nätisti toteutettuja ratoja, eikä autojenkaan ulkonäkö jätä nipotukselle sijaa. Ajamisen metkujen oppimiseen voi kuitenkin mennä pari kierrosta, minkä vuoksi ensivaikutelma olikin aika negatiivinen.

Ensinnäkin ohjaustuntuma on erittäin ilmava. Autoja on käsiteltävä varoen, jottei lipsahtaisi radalta joka toinen hetki. Pelin spawn-logiikka ei myöskään ole aivan optimaalinen, sillä radalle palatessa auto on usein sellaisessa asennossa, josta liian menohaluinen sinkoutuu saman tien uudestaan ulos. Tuntumaan kyllä tottuu ajallaan, vaikka se ei koskaan täysin tyydytä, mutta radalle paluu vaikutti äärettömän turhauttavalta vielä tuntien pelaamisen jälkeen. Turhautumista korostaa entisestään, jos takamatkalle pudonnut joutuu edellä menevien aseellisten källien kohteeksi. Tuntuu kuin häntäpäähän jäisi jumiin.

HQ
Tämä on mainos:

Tavallisten kilpailujen lisäksi pelistä löytyy mukavana vaihteluna Elimination-moodi, jossa kyydistä pudonneet pelaajat eliminoidaan yksitellen, kunnes vain yksi on jäljellä. Battle-moodi hylkää radat kokonaan ja heittää tiimit areenoille kilpailemaan tehtäväpohjaisissa pelimuodoissa kuten lipunryöstössä ja kukkulan kuninkaassa. Pelimuodoissa hyödynnetään autojen yksiköllisiä ominaisuuksia. Jokaisella 12 vaihtoehdosta on oma päähyökkäyksensä sekä erikoishyökkäyksiä, joita on välillä jäähdyteltävä. Omaan makuuni olivat erityisesti GI Joe Mobat Tank, kiitos voimakkuutensa, sekä El Incendio, koska se nyt vain näyttää siistiltä.

Verkossa ollessa on mahdollista ansaita XP-pisteitä ja kerätä tasoja. Overwatchin tapaan jokaisella tasolla pelaaja saa laatikollisen tavaroita, joilla voi personoida peliä kosmeettisesti - esimerkiksi maalauksia muuttamalla. Ominaisuus lisää kilparadoilla nähtävää vaihtelua, ja avattavaa on runsain mitoin. Moninpeli toimii sekä verkossa rankatuilla playlisteillä että paikallisesti kavereiden kanssa, mutta offline-pelaaminen on pahasti rampautettu, koska verkkoyhteyden puuttuessa pelistä katoavat XP-herkut kokonaan. Fokus on täysin online-pelaamisessa. Tästä huolimatta minut rankattiin useimmiten tekoälyvastustajia vastaan, viitaten ettei peli löytänyt ihmisvastustajia ruudukkoa täyttämään. Verkkokoodissa esiintyi myös runsaasti pieniä mutta havaittavia nytkähdyksiä.

Sisällöllisesti vaatimaton ja teknisiltä ratkaisuiltaan arveluttava kaahailu saattaa ikävä kyllä jäädä lyhytkestoiseksi pilkahdukseksi pelirintaman horisontissa. Vaikka uusi Micro Machines on hetkittäin hauskaa hupia, sen toteutuksessa on liikaa aukkoja, jotta siihen jäisi tosissaan koukkuun. Lopulta se jättääkin vain kaipaamaan nostalgisten muistojen klassikkoa.

HQ
Micro Machines: World SeriesMicro Machines: World Series
Micro Machines: World SeriesMicro Machines: World Series
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Autot ja radat näyttävät hyviltä, osa pelimoodeista toimii, reilusti avattavaa sisältöä.
-
Ei riittävän monia tapoja pelata peliä, kisat paikoin tuskastuttavia, verkkoviivettä esiintyy, XP sidottu nettiyhteyteen.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Ossi Mykkänen

Pelikansa on päässyt nauttimaan leluautoilla kaahailusta jo vuosien ajan Micro Machines -nimen alla. Sarjan viimeisin tuleminen ottaa ohjat tietokoneiden lisäksi myös uusimmilla konsoleilla. Nuoruudessa tuli vietettyä varsin jännittäviä tilanteita Micro Machinesin parissa kavereiden kanssa, joten on mielenkiintoista hypätä taas leluautojen rattiin ja kaahailla pitkin arkisia ympäristöjä.

Alkuvalikon suppea pelitarjonta yllättää hieman. Valittavana on vain muutama, vähäisesti toisistaan eroava yksittäinen kisa ja joku outo "Special Event", joka tylsästi aukeaa vasta useiden päivien päästä. Jos ei tee mieli ajella netin välityksellä muita ihmiskuskeja vastaan, kuminauhainen tekoäly tarjoaa jonkinmoista vastusta, jos sen löytää hiukan epäselvistä menuista. Onneksi mukana on myös paikallinen moninpeliosuus, joka nyt on ollutkin aina pelisarjan parasta antia.

Heti ensimmäiseksi ajamisesta huomaa, että tahti on hiukan rauhallisempaa kuin aikaisemmissa osissa. Tämä on tosin ehkä parempi, sillä tuntuma ajoneuvoon on heikko. Autot liukuvat pitkin ratoja kuin jäällä ja ohjaus on häiritsevän jäykän oloista. Vaikka kuinka valitsee äkäisen kulkuneuvon alleen, mutkat menevät väkisin suoriksi tai yliohjaus pysäyttää vauhdin eikä veitsenterävistä kulmakäännöksistä ole tietoakaan. Toki ajamiseen tottuu mutta ei se anna samanlaisia kiksejä, jota Micro Machines -peliltä odottaisi.

Graafisesti Micro Machines: World Series on perussiisti mutta siihen se oikeastaan jääkin. Perusasiat on osattu huolitella moitteetta, mutta tekijöillä ei ole tuntunut olevan kunnianhimoa lähteä kokeilemaan mitään persoonallisia kikkoja tai yksityiskohtia. Kaksiulotteisesta yläkulmavinkkelistään huolimatta peli on rakennettu kolmiulotteisesti. Tämä saa kivasti eloa fysiikkapohjaisiin esineisiin radoilla. Myös kisan aloitus autojen tasalta on näin mahdollista ja mukava lisä peliin. Se, että kisoja ei voi enää käydä ilman jonkin muotoisia aseita, on vähän harmi. Pelkkä kaahailu ei ole enää mahdollista, kun jokainen auto on varustettu erikoisaseilla, joiden avulla vastustajaa voi tyrkkiä pois radalta tai muuten vain räjäyttää palasiksi. Ja ihan kuin tämä ei riittäisi, on ratoihin mahdollista saada myös erillisiä poweruppeja sekä apuja aseiden muodossa. Leluautojen kurvailu ruokapöydällä muistuttaa lähinnä aktiivista sotatannerta. Sentään radat on suunniteltu varsin monipuolisiksi ja sisältävät perinteisiin kuuluvia oikoreittejä ja muita hauskoja oivalluksia.

Micro Machines ei toimi enää yhtä hyvin kuin silloin joskus. Tasaisen varma graafinen toteutus ja hätiköity ajomallinnus ei oikein jaksa kiinnostaa. Väkinäisten aseiden mukana olo myös harmittaa, joten itsekseen sohvalla pelailu ei ole kovin pitkäaikainen nautinto. Kuitenkin paikallinen moninpeli tuo takaisin hiukan sitä taikaa, mikä on parhaillaan kutkuttavan jännää pelaamista. Niin tai näin, ikävä tässä tulee menneitä.

6/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä