Steep

Talviurheilupelejä ei ole viime aikoina pahemmin nähty. Edellinen vähemmän vakavaan lasketteluun keskittyvä SSX-pelikin on jo nelisen vuotta vanha. Ubisoftin uusi Steep on siis vailla merkittäviä kilpailijoita, mutta se takeltelee hieman identiteettinsä kanssa.

Pelillä ei ole varsinaista tarinaa, mutta sen monilla vuorilla on. Lyhyen opastusvaiheen jälkeen pelaaja päästetään vapaaksi maailmaan ilman, että mikään taho on sanomassa mihin mennä tai mitä tehdä. Tämä on sekä pelin hyvä, että heikko puoli. Toisaalta jokainen on vapaa valitsemaan itseänsä eniten kiinnostavia reittejä ja laskuja, mutta toisaalta täydellinen rakenteen katoaminen ei välttämättä motivoi posottamaan usein toisiaan muistuttavia kisoja alas vain parempien pisteiden toivossa kovin pitkään.

Pelin neljästä talviurheilumuodosta tykästyin lumilautailuun ja liitopukulentelyyn eniten. Suksetkin ovat mukana, eivätkä ne eroa suuren suuresti laudalla laskettelusta. Temput ovat tosin täysin erilaiset, mutta laskunopeudessa tai -vakaudessa ei ole järisyttävää vaihtelua. Kyse onkin pitkälti omasta mausta. Temput lähtevät pienen opettelun jälkeen varsin luontevasti, vaikka ponnistuksen ajoittamisessa onkin pieni animaatioon liittyvä tarkoituksellinen viive. Ärsyttävästi saman tempun putkeen toistamisesta ei rankaista, joten monet parhaiden tulosten replay-videot ovatkin täynnä yhtä ja samaa tupla-grabi-spinniä.

Liitopuku mahdollistaa nopeat siirtymät alamäkeen sekä muutamat pelin vaikuttavammista tehtävistä, joissa pelaaja joutuu esimerkiksi pujottelemaan neulansilminä toimivien sähkötolppien läpi. Selkeästi heikoin laji on umpitylsä liitovarjoilu, jonka olisi hyvin voinut jättää vain siirtymien tekemiseen ja uusien alueiden kartoittamiseen eikä itse tehtäviin. Mikään ei ole yhtä ärsyttävää, kuin kolauttaa viisiminuuttisen hitaasti edenneen liitovarjokisan viimeisellä tarkistuspisteellä kiveen ja aloittaa sitten koko souvi uudelleen.

Steep on etenkin PS4-peliksi erittäin kaunis katsella etenkin auringonlaskuissa. Se on myös melkoinen tekninen taidonnäyte, sillä suuren alppikartan päästä päähän voi siirtyä sekunnissa vailla latausaikoja. Tämä helpottaa etenkin moninpelissä kavereiden kanssa samalle alueelle päätymistä mutta on muutenkin erittäin vaikuttava ja tervetullut ominaisuus. Lumi muovautuu dynaamisesti laskettelijan alla ja pöllyää kantatessa - tai no ainakin paakut lentelevät. Kunnon lumisuihkua ei tunnu saavan aikaan. Animaatiot ovat erinomaisia ja eri temput eroavat toisistaan selkeästi. Asia helpottaa myös temppujen jälkeistä laskeutumista, koska liikkeen voi ennustaa sen loppuun asti vain katsomalla. Fysiikkamallinnus sen sijaan sekoilee ajoittain etenkin silloin, kun pelaaja on ahtaassa tilassa tai rinteitä kansoittavien rakennusten terasseilla ja vastaavissa paikoissa. Ääniosasto menettelee, vaikka musiikkilista tuntuukin olevan täynnä varsin yhdentekeviä kipaleita. Bomfunk MC:n Freestyler on sentään mukana.

Sitten huonoihin puoliin. Steepin käyttöliittymä on tyylitelty, mutta epäonnistuu sen tärkeimmissä vaatimuksissa. Destinyn tyylinen kursorin vapaa liikuttelu esimerkiksi laskijan ulkoasun muokkauksessa on hidasta. Karttanäkymästä on todella vaikea löytää mieleisiä kisoja, sillä ikonit jäävät aivan liian pieniksi kauemmas zoomatessa. Minkäänlaista kisalistaa ei ole, joten esimerkiksi temppukisojen löytäminen vuoren ikoniviidakosta on tuskallinen operaatio. Niitä ei ole myöskään merkattu loogisesti, sillä osa löytyy Freestyle-kisojen ja osa Extreme- tai Bone Collector -kisatyyppien alta.

Monien kisojen miellyttävää suorittamista haittaa etenkin korkeammilla vaikeustasoilla perunapelloksi muuttuvat rinteet. Niissä siistin laskulinjan löytäminen on lähes mahdotonta ja touhu muistuttaakin hidasta kumparelaskua. Tämä on sääli, sillä nopeimmissa mäissä vauhdin tuntu on huimaava. Lisäksi laskijan pystyssä pysymistä kuvaava mittari on sinänsä hyvä idea, mutta sen toiminta on epäloogista ja arvaamatonta. Välillä pyllähtämiseen riittää kova lasku lumipenkkaan, välillä 40 metrin pudotus suoraan kivikkoon ei tunnu vielä missään.

Steep kärsii identiteettiongelmasta. Toisaalta se tarjoaa hyvin vapaan alueen tutkittavaksi ja neljä erilaista tapaa nauttia lumesta ja alamäistä. Pyrkimys on ollut tehdä jotain SSX-sarjan räiskeestä ja sekoilusta eroavaa, mutta toisaalta osa rinteistä on silkkaa murhaa eikä niitä ikipäivänä nähtäisi oikean maailman kisoissa. Minkäänlaista raiteilla grindausta tai halfpipe-meininkiä ei myöskään ole. Parhaimmillaan pelin tuntuukin olevan silloin, kun kaveriporukka keksii toisilleen erilaisia haasteita ja kisaa sitten ratojen nopeimmista ajoista tai kovimmista temppusarjoista. Silloin rakenteelliset muutokset eivät haittaa ja lumisten vuorten äksyimpien linjojen löytämiseen tulee motivaatio tiedostaessa, että kaverit painelevat kohta reittiä alas adrenaliinin suhistessa korvissa.

Pelillä ei ole suuremmin moderneja kilpailijoita tällä hetkellä markkinoilla, joten talviurheilun fanit löytävät Steepistä varmasti tekemistä ainakin joksikin aikaa. Osa sen selkeistä suunnitteluvirheitä on paikattavissa vielä jälkikäteen ja osan puutteista saattaa löytää tulevista DLC-paketeista, mutta tällä hetkellä se on vain "ihan kiva" eikä pakkohankinta. Vahvat sosiaaliset ominaisuudet ja teknisesti pätevä pohja antavat laskettelusta innostuneille varmasti kymmeniä tunteja mielekästä tekemistä. Itse jäin selkeiden puutteiden korjauksen lisäksi kaipaamaan selkeämpää linjavetoa joko realismin tai sen vastakohdan suuntaan.