Tokyo Twilight Ghost Hunters: Daybreak Special Gigs

Käsittelyssä oleva nimihirviö on aika kaksijakoinen tuttavuus, ja samalla se on hyvin perijapanilainen peli. Se sekoittaa keskenään visuaaliset novellit ja strategiapelit, minkä myötä siitä täydellisesti nauttimiseen pitäisi tykätä molemmista genreistä. Muutoin tuotos jää väkisinkin osittain laimeaksi. Mukaan on myös heitetty pelihistorian sekavin keskustelu-/toimintajärjestelmä, jonka ansiosta oman virtuaalisen minän käyttäytymistä on käytännössä mahdoton ennustaa.

Hieman vähemmän yllättäen pelin tapahtumat ja päähenkilöt löytyvät jälleen lukioikäisten maailmasta. Päähenkilön joka saapuu vaihto-opiskelijaksi Shinjukun Kurenai -akatemiaan. Uusien luokkakavereiden lisäksi sankari törmää pian myös yliluonnollisiin ilmiöihin. Haamuja tuntuu tupsahtavan vastaan vähän joka paikassa, mutta onneksi kaupungissa toimii myös järjestö nimeltään Gate Keepers, joka julkisesti puskee ulos okkultistisiin asioihin liittyvää lehteä ja kulisseissa metsästää haamuja. Päähenkilö värvätään nopeasti heidän riveihinsä, ja sen myötä japanilainen Haamujengi pääsee vauhtiin.

Tarinaa kuljetetaan eteenpäin lukemattomien keskustelujen myötä, joiden aikana pääsee ihastelemaan ihan nättejä ja animoituja kuvia hahmoista. Jokaisella on tosin aika lailla vain pari animaatiota, joita toistetaan loputtomasti. Suurin osa toiminnasta ja tarinan draamasta välitetään äänitehosteiden ja kommenttien avulla. Ratkaisu tuntuu jo niin kuluneelta ja vanhanaikaiselta, että olisi ollut mukava nähdä jotain uudistuksia tällä saralla. Sen sijaan että hahmo esimerkiksi vain häviää ruudusta tönäisyn seurauksena ja asiasta kerrotaan kaatumista kuvastavalla äänellä, olisi ollut kiva nähdä toisen hahmon oikeasti tönäisevän hänet kumoon. Mutta ilmeisesti näitä visual novel -sarjan sääntöjä ei parane rikkoa tällä saralla, joten samalla vanhalla kaavalla mennään.

Siinä missä tarinankerrontaa yritetään sitten uudistaa, mennäänkin metsään oikein rytinällä. Tekstin lukemisen ohessa pelaaja laitetaan tekemään valintoja hahmonsa toiminnan suhteen. Valintajärjestelmä on jotain käsittämätöntä, sillä se koostuu kahdesta symboleilla varustetusta valintapyörästä. Ensimmäisestä valitaan tunnetila, kuten vihainen, ystävällinen ja rakastunut. Toisesta valitaan sitten käytettävä aisti tai ruumiinosa, esimerkiksi suu, nenä, korva ja niin edelleen. Näiden yhdistelmä määrää sen, mitä hahmosi sitten pelissä oikein tekee. Valitettavasti symbolien yhdistelmien aikaansaamat toiminnot eivät pysy samoina, vaan ne vaihtelevat tilanteesta toiseen. Esimerkiksi ystävällinen plus suu saattaa tarkoittaa joko sitä, että haluat syödä tai pussata. Kerran päädyin nuolemaan tutkittavan paikan seinää, kun luulin että minun täytyy ennen tutkimista vastata kaverilleni. Valinnoilla ei käytännössä ole mitään merkitystä, joten itse päädyin vain kokeilemaan kaikenlaisia järjettömiä yhdistelmiä. Tällä tavalla kohtauksista irtoaa sentään muutamia hihityksiä.

Pelin viihdyttävintä antia ovat taistelut haamujen kanssa. Ennen toimintaan syöksymistä katsotaan hieman kohteen karttaa ja suunnitellaan toimintaa. Valittavana on vino liuta erilaisia ansoja haamujen jallittamiseksi, mutta käytännössä peli valitsee automaattisesti hyvät yhdistelmät jokaiseen tehtävään. Itse olen käytännössä ainoastaan lisännyt muutamia haamujen liikkumista rajoittavia suolavanoja sinne tänne, jotta voin ohjata niiden liikkeitä haluamaani suuntaan.

Varsinaiset painit henkimaailman asukkien kanssa hoidetaan sitten vuoropohjaisesti. Jokaiselle kierrokselle täytyy suunnitella mihin kukin japanilaisen Haamujengin jäsen suuntaa ja mitä hyökkäyksiä tai erikoistaitoja hän käyttää. Täysin perinteisellä ja strategiapeleistä tutulla linjalla ei kuitenkaan mennä, sillä haamut liikkuvat yhtä aikaa pelaajien kanssa. Eli tarkoituksena on ennustaa missä ne tulevat olemaan, jotta hyökkäykset eivät mene jatkuvasti päin seiniä ja maljakoita. Asiaa auttaa se, että jokaisen haamun mahdolliset olinpaikat vuoron aikana näytetään, joten hahmojen hyökkäyksillä kannattaa kattaa mahdollisimman monta näistä vaihtoehdoista. Henkimaailman möröt eivät tyydy olemaan ainoastaan ottavana osapuolena, sillä ne käyvät myös metsästäjien kimppuun. Tästä on tosin niille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä tässä tapauksessa haamut pääsääntöisesti vain lähestyvät kohdettaan mahdollisimman suoraviivaisesti. Niinpä niiden liikkeiden ennakoiminen on entistäkin helpompaa. Minusta nämä taistelut olivat kauttaaltaan viihdyttäviä, tosin ehkä ne olisivat saaneet olla piirun verran haastavampia.

Taistelut eivät ole myöskään mitään visuaalista ilotulitusta, sillä toimintojen suunnittelut hoidetaan erittäin pelkistetyllä kartalla. Ainoastaan hyökkäysten aikana vaihdetaan kolmiulotteiseen näkymään, mutta tässäkin mennään vaatimattomalla linjalla. Ympäristöt ja aaveet ovat kauttaaltaan valjuja. Tuntuu kuin töllössä pyörisi käsikonsolille suunniteltu peli, mikä ei todellakaan ota irti tarpeeksi alustansa tehoista.

Tokyo Twilight Ghost Hunters: Daybreak Special Gigs on kokonaisuutena peli, jota ei oikeastaan voi suositella kenellekään. Se ei tarkoita sitä, että se olisi mitenkään huono tuotos, ainoastaan että kokonaisuus on hieman ristiriitainen kokemus. Visual novel -genren hengessä toteutettu tarina on sotkettu valintajärjestelmällä, jonka myötä oma hahmo tekee koko ajan kaikkea outoa ja tilanteisiin sopimatonta. Omilla valinnoilla ei tosin ole mitään merkitystä, joten ehkä tämän järjestelmän on ainoastaan tarjota kummallisista kohtauksista kumpuavaa huumoria. Jos taas haluaa keskittyä pelin strategiaosuuksiin, joutuu niihin päästäkseen kahlaamaan läpi tolkuttoman määrän tekstiä. Toki ne voi hyppiä yli, mutta sitten ei ole yhtään tietoa siitä ketä vastaan taistellaan ja miksi. Mukana on myös kevyitä roolipelimäisiä piirteitä, sillä taisteluista saadulla kokemuksella voi kohentaa päähenkilön ominaisuuksia ja jopa opetella uusia taitoja. Valitettavasti kaikkien muiden henkilöiden kehittymiseen ei voi vaikuttaa. Tämäkin osa-alue tuntuu siis yhtä valjulta kuin pelin muutkin puolet. Kyllä tämän nimihirviön kerran läpi pelaa, mutta kokonaisuus olisi voinut olla huomattavasti parempi.