Gears of War 4:n moninpeli

Microsoftin yksinoikeussarja Gears of War on aina ollut vahvasti moninpelipainotteinen, eikä viimeisin osa Gears of War 4 tee poikkeusta säännöstä. Itse asiassa nelonen on ehkä se kaikkein kattavin ja monipuolisin koko sarjassa. Kautta linjan huonona puolena on mainittava verkkoviive ja yhteysongelmat, joita varsinkin julkaisun korvilla esiintyi varsin usein. Gears-veteraaneille tämä ei ole mitään uutta, mutta toivottavasti palvelimet saadaan nopeasti siihen kuntoon, ettei pätkimistä, viivettä ja linjoilta putoamista tapahdu kuin harvoin.

Sekä yhteistyötä painottavassa Hordessa että perinteisemmässä kilpailullisessa moninpelissä omaa panostusta voi maustaa Bounty-korteilla, jotka ohjaavat tekemään tietynlaisia suoritteita lisäpisteiden toivossa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kymmenen tapon tekeminen, tai vaikka 20 aallon suorittaminen Hordessa tietyllä vaikeustasolla pelaten.

Tarina on alusta loppuun pelattavissa yhden kaverin kanssa joko jaetulla ruudulla samalta sohvalta, tai sitten verkon välityksellä. Mukana on myös seuranhakutoiminto, joten pelikaverin löytää myös satunnaisella otannalla. Gears of War 3:ssa oli peräti neljän pelaajan yhteistyömahdollisuus, mutta nelonen palaa juurille painottamalla vain kahden pelaajan kokemusta tarinassa.

Tapahtumien seuraaminen on aina hieman työläämpää kaverin kanssa, mutta samaan aikaan se itse pelaaminen muuttuu nautittavammaksi hyvässä seurassa. Suunnittelu tuntuisi nojaavan siihen oletukseen, ettei kovinkaan moni yksikseen pelaile. Varsinkin siilipuolustuksellisissa horde-tehtävissä tuntuu yksin ollessa siltä, että aluetta on juostava ristiin rastiin mahanalus täynnä jalkoja. Lisäksi korkeammilla vaikeustasoilla osaavan ystävän mukaan ottaminen on käytännössä pakollista, mikäli mielii loppuun asti päästä.

Viiden pelaajan jo klassikoksi muodostunut puolustustaistelu aalloittain kimppuun käyviä vihollislaumoja vastaan eli Horde tekee jälleen paluun. Taistelueriä eli tuttavallisesti veivejä on edelleen yhteensä 50, ja niistä joka kymmenes on niin sanottu bossiveivi sisältäen suurikokoisen pomovastuksen. Omia asemia vahvistetaan rakentamalla erilaisia linnoitteita ja kulkuesteitä pahiksien päänmenoksi.

Uudistuksia on tehty varsin runsaasti. Tukikohtana toimii 3D-tulostin nimeltä fabricator, jonka paikan joukkue voi vapaasti itse määritellä. Sanomattakin on selvää, että tukikohdan asemointi on keskeinen elementti matkalla menestykseen. Voitetut viholliset pudottavat niin sanottuja power-pisteitä, joita täytyy käydä keräämässä kentältä. Näillä pojoilla sitten rakennetaan uusia linnoitteita, korjataan vahingoittuneita ja lopulta päivitetään entisiä paremmiksi.

Toinen merkittävä muutos on pelaajien jakaminen hahmoluokkiin, joita on viisi: soldier, engineer, sniper, scout ja heavy. Alussa valitulla luokalla on merkitystä ainoastaan sen suhteen, millaiset aseet kädessä pelaamisen aloittaa. Kokemuksen karttuessa oman hahmoluokan kykyjä muokataan erilaisilla korteilla, joiden avulla saa merkittävää etua toimimalla valitun roolin mukaisesti. Esimerkiksi engineerille esteiden rakentaminen tulee halvemmaksi kuin muille, soldier tekee muita suurempaa vahinkoa kivääreillä ampuessaan, ja scout saa lisäpisteitä kerätessään kentältä vihollisten pudottamia power-pisteitä.

Kolmas muutos liittyy tilanteeseen, jossa kanssapelaaja potkaisee tyhjää. Maahan jäävät tunnistuslaatat eli cog tagit voi poimia kyytiin, ja fabricatorilla kaverin voi herättää takaisin henkiin jopa kesken veivin. Tämän tempauksen hinta tosin on yleensä varsin suolainen, joten ihan aina sitä ei kannata tehdä.

Neljänneksi nyt myös verkossa pääsee pelaamaan satunnaisessa seurassa kaikkia vaikeustasoja. Gears of War 3:ssa tämä onnistui ainoastaan yksityisissä karkeloissa tuttujen kavereiden kesken. Tämä muutos tietenkin auttaa niin saavutuspisteiden metsästyksessä insane-tasolla kuin rentouttavassa iltapuhteessakin casual-meiningillä.

Kilpailullisessa versus-moninpelissä käytetään samoja karttoja kuin hordessakin, joita on julkaisussa kymmenen kappaletta. Areenat ovat ulkonäön puolesta moninaisia, mutta on niillä paljon yhteistäkin. Yleensä ne ovat varsin suurkokoisia ja eri päidensä suhteen symmetrisiä kahinamestoja. Otteluiden tempo on niin nopea, että karttojen ja tilanteiden ulkoa oppiminen kokemuksen kautta on tärkeämpää kuin tilanteiden lukemisen taito ja niihin reagoiminen. Tämä on sääli, koska hidastempoisemmat Gears 2 ja 3 mahdollistivat omalla porukalla pelatessa jopa taktiikan muuttamisen johdetusti kesken ottelun, mikäli tilanne sellaista vaati.

Viisi vastaan viisi -matseissa se varsinainen pelaaminen painottaa edelleen yhteistyötä, kentältä löytyvien erikoisaseiden hallintaa ja ennen kaikkea gnasher-haulikon suvereenia käsittelytaitoa. Myös suojasta suojaan vauhdikkaasti liukuminen eli niin sanottu wallbouncaaminen ratkaisee paljon lopputuloksesta.

Aiemmista osista poiketen nyt on mahdollista pelata neljän kaverin kanssa pelkästään tekoälyvastustajien kanssa niin kutsutussa co-op modessa. Tämä auttaa ennen kaikkea karttojen rakenteen ja pelimuodon tavoitteiden hahmottamisessa, mutta oikeisiin kahinoihin ihmisiä vastaan se ei valmenna. Oikea ihminen käyttäytyy Gears of Warin kentillä aivan toisin kuin tekoäly.

Nopeaa ja kohtuullisen leppoisaa pelaamista on tarjolla social quickplay -muodossa. Maksimissaan yhden kaverin kanssa pelataan muiden ihmisten kanssa kaikkia kilpailullisia muotoja sekaisin. Ottelut ja pelimuodot rullaavat nopealla tahdilla eteenpäin niin kauan kuin vain itse jaksaa. Social quickplay on oiva valinta silloin, kun haluaa pelata yksin tai kaksin mahdollisimman monenlaisia matseja nopealla tahdilla.

Core modes on tavallisten pelaajien kerho, ja pelimuotojakin on tarjolla peräti kuusi kappaletta. Huomionarvoinen lisäys on arms race, jossa perinteinen tiimitappo suoritetaan ennalta määrättyjä aseita käyttäen. Kädessä oleva tuhoväline vaihtuu aina, kun oma joukkue on saanut kolme tappoa tehdyksi. Tämä johtaa tarpeeseen mukautua erittäin nopeasti muuttuviin aseisiin niin käyttävänä kuin vastaanottavanakin osapuolena. Aiemmissa peleissä nähty guardian tekee paluun, ja vieläpä alkuperäisessä muodossaan. Tyhjää potkaisseet pelaajat syntyvät uudelleen niin kauan kuin kultaisessa haarniskassa patsasteleva johtajahahmo on hengissä.

Competitive modes on otsa rypyssä pelaavien tosimiesten ja -naisten ainoa valinta, eikä pelimuotojakaan ole kuin kaksi. Perinteisen executionin ohella valittavana on escalation, joka on eräänlainen muunnelma Call of Dutyn dominationista. Kentässä on kolme rengasta, joita on määrä vallata ja pitää hallussa. Pisteitä ropisee hallinta-ajasta, joten kahden rinkulan samanaikainen miehitys on yleensä avain voittoon. Jos toinen joukkue saa kaikki kolme rengasta haltuunsa samanaikaisesti, peli päättyy välittömästi tämän joukkueen voittoon. Näiden kahden vakavamielisen pelimuodon hallitseminen edellyttää vahvaa tiimityöskentelyä, joten yksin niihin ei kannata mennä. Pois lukien tietysti tilanne, jossa haluaa vain harjoitella omaksi iloksi voittoa tavoittelematta.

Kaikissa versus-muodoissa kerätään niin sanottua rankingia, mikä määrittää haettavan peliseuran tasoa. Toiminnolla halutaan estää tilanne, jossa täydelliset aloittelijat joutuvat kymmenen vuotta sarjan pelejä tahkonneita veteraaneja vastaan. Aika näyttää, kuinka tämä tulee toimimaan vai toimiiko ollenkaan.

Yksityiset matsit omalla porukalla ovat tietysti myös mahdollisia. Yhteen peliin mahtuu peräti 12 osanottajaa, mutta näistä kaksi asetetaan ulkopuolisen tuomarin rooliin kummallekin joukkueelle. Myös niin sanotuissa laneissa pelaaminen onnistuu, eli useampi konsoli on liitettävissä yhteen kaapeleilla. Tämä tietysti poistaa verkkoviiveen vaikutuksen kokonaan.

Gears of War 4:n moninpeli tuntuisi siis olevan erittäin kattavasti hallussa, ja sen toteutus loppuun saakka mietitty. Tietenkin vasta aika näyttää kuinka pitkäaikaiseksi ja suosituksi Gears 4:n moninpeli muodostuu nykyisin niin kovin kilpailulla pelikentällä Call of Dutyn, Battlefieldin ja Halon kanssa.

Nähdään verkossa.

Tsekkaa myös Gears of War 4:n yksinpelin arvio täältä.