Battlezone

Rebellionin 1980-vuoden Battlezonen inspiroiva peli käyttää monien muiden VR-pelien tapaan pelaajan ympärillä näkyvää ohjaamoa pahoinvointia vähentämään. Se ei ole mikään laiska uusversio, sillä studio on jo aiemmin ilmoittanut olleensa erittäin innostunut tekemään pelin sen jälkeen, kun se hankki Battlezonen oikeudet. VR sattui vain sopimaan sekä pelin henkeen että aikatauluun. Battlezonen käynnistyessä tunnet todella olevasi valtavan tankin neonhehkuisessa ohjaamossa.

Tankkia ohjataan VR-ohjaimella ja ympärille katsellaan luonnollisesti päätä kääntämällä. Tähtäys hoidetaan erikseen katselusta irrallaan. Ratkaisu saattaa saada jotkut ihmettelemään VR:n tarvetta, mutta se todella auttaa immersiivisen taistelukokemuksen saamisessa.

Vastustajista löytyy erilaisia tankkeja, lentäviä droneja sekä tykkitorneja - kaikki punaisia ja helposti hahmotettavia. Oma aseistus vaihtelee ohjuksista konekivääreihin. Vaihtelevat viholliset tarjoavat hyvän vastuksen, sillä ne osaavat ottaa myös ennakkoa. Normaali vasemmalta oikealle väistely ei siis välttämättä toimi, mikä tuli meille yllätyksenä. Rebellionin ansioksi laskettakoon siis, että vastustaja pitää päihittää taktisella pelaamisella eikä niiden ympärillä tanssimalla.

Kampanja keskittyy heksapohjaiselle kartalle, jolta löytyy niin tehtäviä, täydennyspisteitä kuin vihulaisiakin. Tehtävissä on tarjolla vaihtelevaa pelattavaa saattotehtävistä tukikohtaan hyökkäämiseen. Kaksi kampanjaa ei koskaan muistuta toistaan, sillä niiden sisältö luodaan osittain satunnaisesti hylätyistä tehtaista, tukikohdista ja sen sellaisesta.

Vaihtelua löytyy myös oman tankin muokkauksesta. Kyvyt, aseistus ja päivitykset ostetaan tehtävistä ansaittavilla Data-krediiteillä. Kaikilla aseilla on sekä hyvät että huonot puolensa, joten pelaajien omat preferenssit merkkaavat paljon. Tankin suojia, kestävyyttä ja aseiden latausta voi päivittää samalla tavoin. Uudelleenpeluuarvo on siis kunnossa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kampanjan viholliset nousevat myös tasoissa samalla, kun itse etenet karttaheksalta toiselle. Kun vihollisten kokemusmittari on tapissa, kartalle ilmestyy iso ja haastava Nemesis, joka hyvin todennäköisesti nappaa yhden rajallisista elämistäsi yhteentörmäyksessä.

Kampanja ei ole missään nimessä helppo. Pelaajan kontolla on sekä aseistuksen pohtiminen, tankin panssaroinnin suunnan valitseminen, taktinen toiminta ja niin edelleen. Viivasuoraan vihollisesta toiseen ryntääminen ei ole suositeltavaa. Loppupuolen vastustajat ovat sekä vaarallisia että lukumäärältään merkittäviä, joten vasta harjoittelu tekee sinusta Battlezonen mestarin.

Kenttäsuunnittelu toimii maastonmuotoineen, esteineen ja areenamaisine alueineen hyvin. Satunnaisesti luodut tasot varmistavat, ettet kohtaa samaa kenttää kahta kertaa. Suojan käyttö on erittäin tärkeää vihollistulen välttämiseksi tankkitaisteluiden aikana. Visuaalinen vaihtelu on sen sijaan vähäisempää. Kaikki näyttää iskevältä neonväreineen ja futuristisine pintoineen, mutta pelkkä värien vaihtelulla ei pitkälle pötkitä, mikä on sääli.

VR-lasien aiheuttama pahoinvointi on syytä käydä nytkin läpi. Kahden eri pelaajan kokemukset vaihtelivat jonkin verran. Ensimmäinen koki hetkellisiä epämukavuuden pätkiä. Jälkimmäisen oli pakko lopettaa jo kymmenen minuutin pelaamisen jälkeen. Rebellion on jo ilmoittanut muokanneensa joitakin maastonmuotoja tämänsuuntaisen pelaajapalautteen pohjalta. Joka tapauksessa matkapahoinvoinnista kärsivien kannattaa ehdottomasti kokeilla ensin vaikkapa PSVR-demoilla, miltä virtuaalitodellisuus tuntuu.

Kokonaisuutena Battlezone on onnistunut yritys tuoda klassinen peli virtuaalitodellisuuden kautta nykypäivään. Se yhdistää nostalgian vaihtelevan ja syvällisen pelattavuuden kanssa päteväksi tankkipeliksi. Pelaajilla tulee olemaan sen kanssa paljon koettavaa, vaikka yksittäinen kampanja ei erityisen pitkään kestäkään. Nettipeli ei ollut testattavissa kirjoittamisen aikana, joten tämä arvio päivittyy myöhemmin jahka internet saadaan meininkeihin mukaan.