Abzû

Abzûn kaltaisista peleistä on vaikea kirjoittaa pitkiä arvioita, sillä sen tuottama kokemus on hyvin henkilökohtainen ja tämän pelin tapauksessa lähes poikkeuksetta visuaalinen. Peli kertoo omalla, vähäeleisellä tavallaan nimeämättömän sukeltajan matkasta. Juonta ei ole nimeksikään, mutta pelin maailmaa ja sen syntyperiä avataan ajoittain löytyvillä seinäreliefeillä, joita pelaaja on vapaa tulkitsemaan omalla tavallaan. Meren eläimistä valkohait erottuvat tarinassa muista, eikä niiden roolikaan ole populäärikulttuurin iskostama aivoton syömäkone. Peli on myös täysin väkivallaton, joten pienet jännityksen tai uhkan hetket syntyvät täysin sen synnyttämästä tunnelmasta. Ratkaisu toimii hyvin, sillä tunnelma on Abzû:n valtti joka tapauksessa.

Pelimekaanisesti se on äärimmäisen köykäinen. Peliohjain on käytännössä pakollinen sukeltajan sujuvaan ohjaamiseen. Vasen tatti ohjaa sukeltajan suuntaa, oikea kameraa. Eteenpäin mennään painamalla oikea liipaisin pohjaan. Liipaisimen käytössä on sellainen vika, että pitkät uintimatkat väsyttävät etusormea ja uinnin päälle/pois -vaihtoehtoa jäi kaipaamaan. Yksi nappi on lisäksi varattu pikapyrähdysten tekoon ja toinen isompiin mereneläviin tarttumiseen. Pelin arvioversion harvoissa ohjeteksteissä oli pieni bugi, sillä käyttämästäni Xboxin ohjaimesta ei pelin haluamaan "Touch Pad"-nappia löytynyt ja oikea namikka piti etsiä itse. Pienen opettelun jälkeen kolmiulotteisessa tilassa pulikointi alkoi sujua. Sitten olikin aika lähteä tutkimaan maailmaa. Mitä peli fiiliksessä voittaa, se mekaniikassa häviää. Perinteinen pelaaminen onkin tässä selkeästi taka-alalla, sillä erilaisten kytkimien aktivointia ja suunnitusta kummempaa ei pelistä löydy.

Abzû on jaettu episodeihin, joista jokaisella on jonkinlainen mereen liittyvä teema ja tunnelma sekä värimaailma. Alun vehreistä pikkulammikoista siirrytään isommille (muttei koskaan rajattomille) vesialueille ja lopulta todella syviin valtameriin. Ympäröivä fauna kehittyy samalla ja kasvaa pelin mukana. Ensimmäisen episodin eläimistä löytyy ihan kivasti, joskin yksinkertaistetusti mallinnettua meriahventa ja langustia kun loppupuolelta löytyy jättimustekalaa ja muita meren jättiläisiä. Uusien eläinten bongaaminen on osa hupia, joten en mene tässä spoilaamaan muutamia aika hienoja vastaantulevia otuksia. Sanottakoot vain, että valikoima on varsin monipuolinen ja monien isompien eläinten kyytiin pääsee tarttumalla niihin.

Pelin ulkoasua on hehkutettu sen julkistuksesta lähtien, eikä suotta. Journeyn graafikkotiimin mukanaolo näkyy selkeästi Abzû:n selkeärajaisessa mutta loistokkaassa tyylissä. Eri paikkoihin on saatu hienosti sekä yksityiskohtia että valtavaa skaalaa silloin, kun peli heittää kaikkein vaikuttavimpia maisemiaan pelaajan silmien eteen. Journeyyn verrattuna peli on täyteläisempi ja värikkäämpi, vaikkei kenties yhtä uniikki ja minimalismia tehokkaasti hyödyntävä. Kuvat ja videot kertovat silti enemmän kuin tuhat sanaa. Meren pohjaa käytetään tehokkaasti hyväksi viemällä pelaajaa rotkojen, raunioiden ja merenalaisten kaupunkien läpi värimaailman eläessä samalla. Klassinen, tapahtumien ja tunnelman mukaan elävä musiikki täydentää audiovisuaalista kokemusta erinomaisesti. Peli pyöri Jimm'sin GTX 970-pohjaisella Balor-PC:llä hyvin, muttei aivan täydellisesti, joten heikompien kokoonpanojen omistajien kannattanee vilkaista pelaajien kommentteja asiasta ennen ostopäätöstä.

Abzû jakaa taatusti mielipiteitä. Pahat kielet voivat (osin aiheellisesti) tuomita pelin lyhyeksi "sukellussimulaatioksi" (vrt. "kävelysimulaatiot). Pelin voi pelata läpi noin kahdessa tunnissa ja uudelleenpeluuarvo ei ole maailman valtavin. Tekemistä siinä on hyvin vähän, mutta kokemista senkin edestä. Viesti merenalaisesta maailmasta ja sen ekologiasta näkyy vahvasti, samoin pelintekijöiden halu jättää paljon pelaajan oman tulkinnan varaan. Väkivallattomuus on omasta mielestäni tässä tapauksessa plussaa ja vahvistaa muutenkin pelin rauhoittavaa fiilistä. Abzûa pelaakin mielikseen monimutkaisempien ja toiminnantäytteisempien pelien vastapainona. Peli hurmaa varmasti ensisilmäyksellä kyynisemmänkin pelaajan, mutta esimerkiksi Journey vetää siltikin pidemmän korren tehdessä käytännössä saman asian mutta tarjoten pidemmän ja pelillisesti viihdyttävämmän elämyksen.

Peli testattiin Jimm's Balor V2 -tietokoneelle, jonka on kasannut Jimm's PC-Store Oy. Arvion laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.