Neon Chrome

Neon Chromessa pelaaja on eliittihakkeri, joka asettaa oman tietoisuutensa tykinruokana toimivaan klooniin. Tehtävänä olisi pistää kerrostalon kattohuoneistossa oleva Overseer paloiksi, mutta ilman voimien kasvattamista moisen voi unohtaa. Peli noudattaa monista muista "rogue-lite" -peleistä tuttua kaavaa, jossa kuolema korjaa nopeasti ja pysyvästi, mutta tuo jotain uutta ja peliä edistävää. Yksittäisen pelin sisäisen progression lisäksi kokonaistilanne etenee myös. Kentistä löydetyt krediitit voi tuupata pysyviin hahmon ominaisuuksia kuten kestävyyttä tai tulivoimaa kasvattaviin pömpeleihin.

Uusi löydetty ase muuttuu osaksi arsenaalia, joten alun kepoisten tuliluikkujen sijaan seuraavista pelikerroista löytyy parempaa torrakkoa. Nämä järjestelmät vähentävät pysyvästä kuolemasta aiheutuvaa tuskaa, sillä pelaaja kokee edistävänsä asiaansa ainakin vähän jopa epäonnistuessaan. Kuolemaa onkin luvassa roimasti, sillä vaikeustaso on korkea ja virheistä rokotetaan ankarasti viimeistään pomotaisteluissa.

Peliä ohjataan tuttuun tapaan näppäimistöllä, jossa WASD liikuttaa hahmoa ja hiiri pyörittää tähtäystä 360 astetta. Vasen nappi ampuu, oikea käyttää erikoisasetta, kuten raketteja, miinoja tai vastaavia. Ohjaimella vasen tatti kävelyttää, oikea tähtää.

Jokaisen pelin alussa pelaaja valitsee yhden kolmesta satunnaisesti luodusta hahmosta, joilla jokaisella on erilainen aloitusase, erikoisominaisuus ja -ase. Valittavana voi olla vaikkapa Galen Hyland, joka kantaa suojaavaa mutta hidastavaa mellakkakilpeä haulikko ja miinat aseinaan; tai Leeloo Avison, lennokkiapurilla ja laserrynnäkkökiväärillä varustettu hakkeri, joka saa lukitut krediittiarkut ja ovet auki silmän käänteessä. Kaikki generoidaan scifi-popkulttuuria mukailevia nimiä myöten jokaista pelikertaa varten.

Itse peli koostuu lukuisista kerroksista, jotka pitää tyhjentää pahiksista (tai ainakin löytää oikeat avainkortit) seuraavalle päästäkseen. Pelaaja saa pääsääntöisesti päättää itse, milloin rynnätä huoneeseen ja mitä ampua ensin. Rytmitys meneekin yleensä niin, että muutaman sekunnin kävelyä seuraa muutaman sekunnin tuumaustauko sitä hyvin lyhyt ja väkivaltainen ajatustenvaihto vastustajien kanssa. Perustasojen sekaan on ilahduttavasti lisätty myös erilaisia teema- tai puzzlekenttiä, jotka vaativat joko hoksottimia, nopeaa toimintaa tai molempia.

Viholliskavalkadi koostuu perinteisten asemiesten lisäksi erilaisista robottivastustajista, jotka joko höökivät päälle, pyörittävät jonkinlaista laseria tai räjähtävät viereen päästyään. Kerrokset koostuvat erilaisista käytävistä ja huoneista, jotka menevät kiitettävästi palasiksi räiskimisen aikana. Fiksu pelaaja käyttää voi avata seinän kaatamalla paremman reitin vihollisten kimppuun. Ajoittain ahtaat käytävät tuottavat luonnollisia pullonkauloja, jotka tilanteen mukaan ovat joko pelastus tai tuho. Vihollinen on määrällisesti aina niskan päällä, joten nopeat ja tehokkaat iskut tai vastustajien ylivoiman minimoiminen on yleensä tarpeen. Suurimmalla osalla hahmoista ei ole suojakilpeä, joten joka ikinen osuma jää pysyväksi muistoksi, sillä pelaajan osumapisteet eivät palaudu pelkästään puhaltelemalla. Parannuspisteitä ja laastaria jaellaan niukalti, joten huolimattomasti aloitettu pelikerta tekee loppupelistä todella vaikean.

Yksittäisen pelin aikana mukaan tarttuu toivon mukaan parempia aseita sekä - kuinkas muutenkaan - kyberneettisiä parannuksia. Kehoon näitä voi tökätä aluksi vain muutaman kerrallaan, mutta krediittien avulla tulevissa peleissä kyberiä voi olla melkoinen määrä. Osa parannuksista on hieman tylsiä "plus X osumapisteitä" -tyyppisiä, toiset hauskempia ja erikoisempia, jotka vaikuttavat vaikkapa räjähteiden toimintatapaan tai ammusten jakautumiseen kahtia. Koska sekä aseet että "kyberkioskit" ovat satunnaisia ja antavat satunnaisen määrän vaihtoehtoja, jokainen sankari on taatusti erilainen. Huono säkä tarkoittaa usein pelin päättymistä ensimmäiseen pomoon, jotka pistävät sen verran paljon kuulaa kentälle (muiden erikoisominaisuuksiensa lisäksi), että alitehoisella pelaajalla on täysi työ pelkässä väistelyssä. Kolikon kääntöpuolena sopivan yhdistelmän löytyessä toimistohuoneistoja voi repiä kappaleiksi sekunneissa, eikä kovemmistakaan vihollisista ole juuri vastusta.

Audiovisuaalisesti peli on pätevä, muttei päätä kääntävän erikoinen. Yleisilme on cyberpunk-maailman mukaisesti synkkä ja neonvärinen, mutta samalla jotenkin hieman pehmeä. Peli pyörii loistavasti heikommallakin koneella, mutta täysille asetuksille toivoisin vielä enemmän partikkeleita, tarkempaa geometriaa ja tekstuurityötä. Pehmeys vaikuttaa selkeältä valinnalta, joten ehkä se ei ollut vain minun mieleeni. Ääniefektit toimivat pätevästi ja parin aseen kohdalla erityisen messevästi. Musiikkipuolesta mieleen jäi lähinnä hieno intromusiikki.

Huhtikuun lopussa PC:lle ilmestynyt cyberpunk-estetiikkaa viljelevä räiske on nyt saatavilla myös Playstation 4:lle. Arvostelussa peliä on testattu sekä hiirellä että peliohjaimella hyvin lopputuloksin. Molemmat tulevatkin tarpeeseen paikallisen moninpelin puolella (nettimoninpelistä on ollut puhetta, mutta vielä sitä ei ole tarjolla), jossa maksimissaan neljä henkilöä voi pistää toimistotiloja ja vihollisia paloiksi varsin kaoottiseksi äityvässä paukuttelussa.

Neon Chrome on nykyaikaisella kaavalla pätevästi toteutettu cyberpunk-räiske, joka ei aivan nouse välittömäksi klassikoksi. Jokainen pelikerta on erilainen ja haastetta piisaa taatusti pelityypin veteraaneillekin. Ulkoasu olisi tosin voinut olla hieman skarpimpi kautta linjan. Neonia löytyy, mutta kromia voisi olla vielä enemmän.

Peli testattiin Jimm's Balor V2 -tietokoneelle, jonka on kasannut Jimm's PC-Store Oy. Arvion laitekokonaisuudesta voi lukea täältä.