Suomi
Gamereactor
arviot
Shadow of the Beast

Shadow of the Beast

Legendaarinen peli tekee verisen paluun.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Shadow of the Beast -pelit julkaistiin alun perin 1980-luvulla, joten nuoremmat pelaajat eivät välttämättä ole koskaan niistä kuulleetkaan. Heavy Spectrum Entertainment Labs on päättänyt korjata puutteen ja tuoda sarvipäisen sankarin nykyaikaan. Tosin edeltäjiensä tavoin kyseessä ei ole tällä kertaa moderni klassikko, vaikka pelin tarina pysyykin samanlaisena.

Peli alkaa aurinkoisista tunnelmista, sillä sarvipäinen Aarbron on viety kävelylle vehreille nummille. Mistään leppoisasta puistokävelystä ei ole kyse, sillä häntä pidetään kirjaimellisesti lyhyessä lieassa ja pakotetaan tappamaan kaikki vastaantulevat ihmiset. Taluttajan tarkoituksena on kaapata munkkien suojelema pieni lapsi mukaansa pimeitä tarkoitusperiä varten. Homma menee kuitenkin reisille, sillä teurastuksen aikana Aarbron näkee välähdyksen menneisyydestään. Hän muistaa olleensa joskus ihmislapsi, joka on sittemmin korruptoitu hirvittäväksi tappokoneeksi. Tässä vaiheessa renki kääntyy isäntäänsä vastaan ja alkaa verinen amok-juoksu kohti kaiken alkupistettä.

Peli on sivulta kuvattu toimintapeli, johon on ripoteltu sinne tänne myös pientä tasoloikkaamista. Taisteluiden aikana Aarbron lukitaan kahden voimakentän väliin, joista sitten puskee päälle parhaimmillaan kymmeniä vastustajia kahdelta eri suunnalta. Hurme vain lentää, kun sarvipäinen supertappaja pistää vastustajiaan kappaleiksi käsissään olevilla terillä.

Taistelumekaanikkoihin olisi saanut vain panostaa enemmän, sillä nyt ne jäävät todella yksinkertaisiksi. Käytössä on yksi hyökkäys, torjunta, tainnutus, heitto sekä muutama erikoisliike. Lisäksi vastaantulevat möröt ja köllit kuolevat poikkeuksetta yhdellä iskulla. Monipuolisuuden sijaan mätöissä haetaan tarkkaa rytmitystä sekä erilaisten vastustajien erikoisominaisuuksien muistamista. Onnistuneista tapoista palkitaan pisteillä sekä kasvavalla kertoimella, jonka myötä hyvin suoritetuista joukkosurmista palkitaan mojovalla pistepotilla. Pisteet ovat tärkeitä, sillä niiden avulla muun muassa päivitetään Aarbronin ominaisuuksia ja avataan lisää sisältöä. Taitavat pelaajat takovat kentistä huikeat pisteet, jonka myötä sankarin tärkeimmät puolet kehittää tappiinsa nopeasti. Ja mikäänhän ei estä tahkoamasta samoja kenttiä uudestaan parempien pojojen toivossa. Pisteillä voi avata myös pelattavan alkuperäisen Shadow of the Beastin.

Tämä on mainos:
Shadow of the BeastShadow of the Beast

Tapetuista vihulaisista lentää ämpäreittäin verta, jota Aarbron tarvitsee erikoisliikkeisiinsä. Näiden avulla hän voi esimerkiksi palauttaa elämäänsä tai nistiä vastustajansa huimat pisteet antavalla lopetusliikkeellä. Mikäli veripakin täyttää äärimmilleen, voi soturin saattaa eläimellisen raivon valtaan. Homma hoituu painamalla hyökkäystä ja tattia ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan, eli kyseessä on yksinkertainen QTE-mekaniikka. Jokainen onnistunut painallus tappaa yhden vastustajan ja reagoinnista tulee jatkuvasti vaikeampaa. Epäonnistumisen myötä raivo laantuu ja taistelun pistekerroin nollaantuu. Raivo on kätevä siinä vaiheessa, kun vastustajia on jäljellä enää 5-10 kappaletta. Mikäli tämänkään avulla ei tunnu pärjäävän, voi hädän iskiessä täräyttää myös erikoisiskun, joka siivoaa koko ruudun vastustajista.

Vastustajat vaihtelevat ihmisistä hyönteismäisiin otuksiin, joista osalla on omat kommervenkkinsä. Esimerkiksi eräät kantavat kilpeä ja ennen tappoa täytyy siirtyä heidän taakseen, kun taas toiset täytyy tainnuttaa ensin. Viholliset eivät seisoskele tumput suorina odottamassa kuolemaansa, vaan mäjäyttävät välittömästi miekan tai jonkin ulokkeensa sarvipään kuuppaan, mikäli tämä harhautuu liian lähelle. Samaten he eivät odota Aarbronin liikkeiden suorittamista, vaan iskuja satelee niskaan jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti vaikeatkin taistelut vesittyvät Aarbronin torjuntojen ja tainnutusten myötä, sillä niiden avulla mätkinnän tempoon voi vaikuttaa liian tehokkaasti. Etenkin kun päivittää tainnutusten keston maksimiin.

Ajoittain vastaan tulee myös suurempia pomovihollisia, joiden kukistaminen vaatii tiettyjen strategioiden hoksaamista. Läpäisin kaikki ensimmäisellä yrittämällä, joten mistään vaikeista kohtaamisista ei ole kyse. No ainakin ne toivat hieman vaihtelua normaaliin toimintaan, vaikka eivät jääneetkään mitenkään erityisesti mieleen. Tosin taistelu pomovastuksen kanssa on pelin heikoin osa-alue, eikä sen erilainen tyyli sovi lainkaan pelin tunnelmaan. Ehkä kehittäjät ovat halunneet osoittaa kunnioitusta myös toiselle 80-luvun pelille, mutta tuloksena on lähiaikojen epäeeppisin loppukohtaaminen.

Tämä on mainos:

Peliin on isketty pistetilastojen lisäksi täysin turhia ominaisuuksia, joissa QTE:n tahtiin hakataan muiden pelaajien sankari maanrakoon. Näistä voi tienata varjokiviä, joiden avulla taisteluihin ilmestyy pari Aarbronia lisää. Käytännössä jokainen isku tappaa tässä tapauksessa 2-3 vastustajaa kerralla.

Taistelut ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta pelin parasta antia, sillä tasoloikkaaminen on yksinkertaisesti tylsää. Kentät ovat todella mielikuvituksettomia ja yksinkertaisia. Koko pelistä löytyy ainoastaan yksi mielenkiintoinen taso, joka on suuri linna. Siellä saa sentään vaellella hieman edestakaisin valtavan hydran silmiä etsiessä. Muutoin mennään hyvin tiukasti suoraan eteenpäin. Tasoloikkaamista haittaavat myös Aarbronin hieman tahmaavilta tuntuvat liikkeet, sillä esimerkiksi kiihdyttäminen juoksuun tuntuu kuin tarpoisi liisterissä. Ja jos vauhti jää liian hitaaksi, on tuloksena todella heikko ja huvittavan näköinen ponnistus.

Ulkoasultaan peli on ihan nätti, ja erilaiset tapahtumapaikat eroavat toisistaan mukavasti. Tosin hiekka-aavikko ei tunnu lainkaan niin siistiltä kuin auringonvalossa kylpevä ruohoniitty, jossa jokainen ruohonkorsi heiluu tuulessa. Äänipuolella tuntui ajoittain olevan jotain puutteita, sillä suurempien hirviöiden mölinät ja iskut tuntuivat ponnettomilta, eikä basso jyrähdellyt mielestäni tarpeeksi.

Shadow of the Beast yrittää kovasti jatkaa Aarbronin tarinaa kunniakkaasti, mutta valitettavasti se epäonnistuu todella monissa asioissa. Taistelu on liian yksinkertaista, eikä vastustajista löydy lopulta tarpeeksi vaihtelua. Kentät ovat lyhyitä ja niiden suunnittelu on mielikuvituksetonta. Pomovastustajat eivät herätä pelkoa tai kunnioitusta, ja niiden kukistaminen onnistuu tutuilla mekaniikoilla, joita on nähty jo monissa toimintapeleissä. Lisäksi seikkailun läpäisee alle 4 tunnissa ilman suurempaa kiirettä, joten mistään eeppisestä rytistyksestä ei ole kyse. Kehittäjien olisi kannattanut viettää huomattavasti enemmän aikaa piirustuspöydän ääressä, sillä tällaisenaan Shadow of the Beast on tylsä, lyhyt ja mielikuvitukseton toimintapeli, joka yrittää ratsastaa verisyydellä. Se ei kuitenkaan ole miltään osin rikki, ja taistelujen parissa viihtyy ainakin aluksi. No onneksi tämän avulla voi pelata myös sitä alkuperäistä peliä.

Shadow of the BeastShadow of the Beast
HQ
HQ
HQ
04 Gamereactor Suomi
4 / 10
+
Ihan nätti, sisältää alkuperäisen Shadow of the Beastin
-
Tylsät taistelumekaniikat, mielikuvitukseton kenttäsuunnittelu, todella lyhyt, äänien kanssa ajoittain ongelmia
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Pedon varjo lankeaa tänään GR Livessä

Pedon varjo lankeaa tänään GR Livessä

UUTINEN. Kirjoittaja Gamereactor

GR Liven päivän lähetyksestä on tänään tiedossa verinen iltapuuhde. Dórin ja Sophian pelattavana on nimittäin vuoden 1989 Amiga-klassikon uusi versio Shadow of the Beast....

0
Shadow of the Beast herää henkiin PS4:llä

Shadow of the Beast herää henkiin PS4:llä

UUTINEN. Kirjoittaja Mika Sorvari

Reflections Interactiven kehittämä ja vuonna 1989 julkaistu Shadow of the Beast oli Amiga-aikakauden klassikko. Nyt Sony kertoo, että peto nousee uudestaan Playstation 4:llä.



Ladataan seuraavaa sisältöä