The Walking Dead: Michonne - Episode 3: What We Deserve

Telltalen minisarja Michonnen "kadonneista viikoista" ei herättänyt minussa alkujaan suuria intohimoja. Sen kolme osaa ovat kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa, joka nostaa kokonaispisteitä karvan verran.

Huom: Arvio sisältää havaintoja koko kaudesta ja voi sisältää pientä spoilausta.

Walking Deadin maailma perustuu jatkuvaan riskiin. Koskaan ei voi tietää mistä suunnasta tuulettimeen iskeytyy sitä itseään, ja ihminen on aina ihmiselle susi. Tämän vuoksi sen puitteissa on hankalaa pelata hahmoa, jonka puolesta ei tarvitse pelätä.

Michonne, Telltalen kolmiosaisen minisarjan päähenkilö, on sidottu täysin Kirkmanin sarjakuvan jatkumoon. Tiedämme mistä tämä on tulossa ja tiedämme minne tämä on menossa. Kuvat ja sanat lehtien sivuilla eivät tule muuttumaan niiden päätösten perusteella, mitä minä tai kuka tahansa muu tekee pelissä.

Koska päämäärä on täten muuttumaton, on vain matkalla väliä. Ikävä kyllä Michonnen matka onnistuu tiivistämään kaikki Telltalen Walking Deadin kliseet aiempaa tiiviimpään muotoon, joka alleviivaa niiden kulunutta olemusta. Yhteisön muodostamisen ja sen hajoamisen sykli käydään lävitse pikakelauksella, ilman että hahmoihin ehtii muodostaa erityistä sidettä.

Myönnettäköön, että mukana on ollut paljon yritystä, ja pelissä on joitakin todella symppiksiä hahmoja, joiden kanssa Michonnella on vahvaa draamaa. Näille ei voida kuitenkaan tehdä oikeutta minisarjan puitteissa, ja kaaret jäävät parhaimmillaankin epätäydellisiksi.

What We Deserve on se perinteinen kolmas näytös, jossa aitaa kaatuu ja aivoja roiskuu. Aiemmassa kahdessa jaksossa kasattu jännitys purkautuu eeppisessä yhteenotossa, jota kaikki tietysti osasivatkin odottaa.

Toiminnan ohella finaalijakso keskittyy Michonnen painiin menneisyyden haamujen kanssa. Tätä käytetään tekosyynä ärsyttäville pikku säikäytyksille, jotka ovat edelleen sitä halvinta ammustyyppiä kauhun arsenaalissa.

What We Deserve on silti tyydyttävin sarjan kolmesta jaksosta, mahdollisesti siksi, että sillä on ihan oikea loppu. Tämä minisarja pitäisikin ehdottomasti pelata yhtenä kokonaisuutena, koska sen osat eivät seiso erityisen tukevasti omilla jaloillaan. Suuri syy tähän on jaksojen lyhyys, ja niiden väliin mahtuu korkeintaan mainoskatko, ei monta viikkoa odottelua. Nyt kun koko paketin saa kerralla, voi sitä jo varovaisesti suositellakin.

The Walking Dead: Michonne ei todellakaan tuo mitään uutta Telltalen jo monta kertaa nähtyyn kaavaan, mutta ainakin se esittää vanhat temput aiempaa komeammalla tavalla. On selvää, että studiolla on opittu Tales from the Borderlands -sarjasta, ja vaikka se ei voisi olla paljoa sävyllisesti kauempana The Walking Deadista, voi sen vaikutuksen nähdä Michonnen hiotummassa visuaalisessa ulkoasussa sekä kenties myös musiikkiohjauksessa. Kauniit käärepaperit eivät kuitenkaan piilota sitä, että itse tuote polkee paikallaan kuin zombi suossa.