Suuret Seikkailupelit: Tietokonepelien klassikot (kirjaesittely)

Juho Kuorikoski edustaa tietokirjailijana Suomessa uutta aaltoa. Se aalto ei enää kertaa Raatteentietä tai pula-ajan vuosia äärettömyyteen asti, vaan tarttuu itselleen tärkeisiin ja rakkaisiin sekä ajankohtaisiin aiheisiin. Kuorikoski on ottanut kynän, yhdistänyt sen paperiin ja sen jälkeen kokonaisuuden omaan pääkoppaansa. "Pienen" välinäytöksen, edestakaisin haastatteluiden perässä juoksemisen ja melkoisen kahvimäärän jälkeen seikkailu on päätynyt Minerva Kustannukselle.

Kuumat tunteet aihetta kohtaan näkyy selkeästi Kuorikosken uudessa "Suuret Seikkailupelit" -kirjassa, joka on edellisen opuksen (suomalaista pelihistoriaa kartoittanut Sinivalkoinen pelikirja) tavoin joukkorahoitettu Mesenaatti -palvelun kautta. Genren fanien käyttäminen rahoituslähteenä on terävöittänyt entisestään kirjan lähtökohtaa ja lopputulosta. Se on todellakin faneilta faneille laadittu.

Kirja kulkee seitsemänkymmentäluvun pioneeriajoista hiljalleen yhdeksänkymmentäluvun kultaisiin vuosiin ja eittämättä seikkailupelien parhaaseen katseluaikaan. Viimeisimmät luvut ovat jo aivan tätä päivää. Väliin mahtuu niin merkkiteosten analysointia kuin tuntemattomampienkin suuruuksien esittelyä taustoineen ja haastatteluineen. Rapakon takana on selkeästi ollut kiinnostusta aihepiiriä kohtaan, sillä mukaan on saatu todella kovan luokan tekijöiden haastatteluita aina Jane Jensenista (mm. Gabriel Knight -sarja) Ron Gilbertiin (mm. Maniac Mansion) ja Brian Fargosta (mm. Bard's Tale, Fallout) Tim Schaferiin (mm. Monkey Island, Psychonauts). Haastattelut keskittyvät muun kirjan tavoin ysärin kultaryntäykseen, neljännen luvun "Ylösnousemuksen" arkkitehdeistä anekdootteja on harvanlaisesti. Kirja ei myöskään itsesensuuripuuskassaan jätä Leisure Suit Larryn kaltaisia kiistämättömiä ja samalla kiisteltyjä pikkutuhmia klassikoita läpikäymättä.

Opuksen kieli on selkeää ja soljuvaa, mutta selkeästi ainakin jonkinasteiselle asiaan vihkiytyneelle suunnattua. Eniten siitä saakin irti, jos ainakin osaan esimerkiksi Sierran tai LucasArtsin klassikoista on törmännyt jo nuorempana. Tällöin taustoittavat faktat ja muut avautuvat aivan eri tavalla. On mielenkiintoista lukea nimenomaan vanhan suosikkipelinsä toteutuksen yksityiskohtia tai suunnittelufilosofiaa näin varttuneemmalla iällä. Mukulana analyysi jäi vähemmälle, kun Police Questin saloja piti selvittää Suomi-Englanti-Suomi -sanakirjan kanssa paljon ennen ala-asteen englanninopetuksen ensimmäistäkään tuntia.

Sinivalkoinen pelikirja oli selkeästi hakuteosmaisempi vinkkeli peliteollisuuteen. Suuret Seikkailupelit sukeltaa syvemmälle ja käy yksittäisiä pelejä tarkemmin läpi. Kuorikosken asiantuntemus ja rakkaus peliin näkyvät noin 300-sivuisen aikamatkan palstoilla selkeästi. Seuraavan etapin Juho on aloittanut jälleen klikkaamalla paperia, yhdistämällä sen kynään sekä Mesenaatti.me -sivustoon ja kiikuttamalla kombon toimintapiste kerrallaan kohti lentävää lautasta ja XCOMia. Odotan innolla omaa vuoroani.

Suuret seikkailupelit: Tietokonepelien klassikot, Juho Kuorikoski, Minerva, 296 sivua, 30 euroa.

X-COM - Tietokonepelien klassikot -rahoituskampanja: https://mesenaatti.me/x-com-tietokonepelien-klassikot/